Akka Perkele!

Some Kind Of Stranger

2012-01-26T05:45:00.001-08:00

Oon ollut koko tän viikon ihan joku muu kuin oma itteni - kuin varjo omasta ittestäni. Maanantaina olin kuumeessa, ja seilasin kuumetta-eikuumetta-kuumetta-eikuumetta tiistain ja keskiviikon töissä, nyt tänään hain saikkua tälle ja huomiselle päivälle. Puuhk. Tiedättekö sen olon, kun heräätte huonosti nukutun yön jälkeen vain tajutaksenne, että pitää nousta, ja olette aivan puhki? Kuvitelkaa se olo koko päiväksi. Koko viikoksi. Itkuherkkyydestä puhumattakaan. Hoitsu sanoi, kun sanoin että lauantaina on vaarin hautajaiset, että henkinen shokki saattaa ihan iisisti saada aikaan tälläsen voimattoman "horroksen", ja jopa tuon kuumeen. Voipi siis olla, että kun lauantai-iltana istun hautajaisten jälkeen sohvalle, on olo kuin taikaiskusta normaali.

Haluan sanoa teille pari asiaa vaarista, sillä vaari on yks mun elämäni ainuista ihmisistä, joita mä en ole sekuntiakaan vihannut. IKINÄ. Vaari opetti mulle luonnosta ja säästä melkeen kaiken mitä mä tiedän, loihti hetkessä pajusta nuolipyssyn nuolineen, rakensi majoja, kotia ja mutsin riesaks opetti rakentamaan ritsoja, kertoi sotajuttuja, vei kalaan ja... oli vaan ehkä paras vaari, mitä tällänen friikki vois toivoa. Ja me ei koskaan riidelty. Pienenä oli vaan parasta, kun vaari makoili lattialla, ja itse sain istua ison vatsan päällä katsomassa Pikku Kakkosta, samalla kun vaari kuorsasi. Vaari oli yksiä niistä vaareista, jotka vaan tuntu tietävän ja osaavan aivan kaiken. Huoh.

Siitä mun viikko on oikeastaan koostunut, märehtimisestä ja makaamisesta. Yhden illan piristys oli, kun saatiin tämä meidän upea, uus tietokone. Kyllä kelepaa nyt, jos vaikka alkaisin päivittelemään useammin, jopa jo kertaalleen kuihtunutta sarjisblogiani. Ja muutenkin piirtämään. Mä kaipaan piirtämistä. Parhaimmillaan sain piirrettyä joskus 3-6 piirrosta per päivä.

Jep, ehkä seuraava postaus on vähän pirteempi. Nyt meen keittään teetä, kääriydyn viltin alle ja torkun.

Iankaikkinen, kulkee isäntänä pelloillaan...

2012-01-17T10:47:00.001-08:00

Otsakkeessa lyriikanpätkä, joka on soinut viime torstaista asti päässäni. Viime torstaina nimittäin, vaarini otti ja nukkui pois. Jos jotkut eivät tiedä, niin siitä on kohta kolme vuotta, kun mummini vihdoin hävisi lähes neljän vuoden taiston haimasyöpää vastaan. Mummin kuolema oli erilainen, koska meillä tosiaan oli tuo liki neljä vuotta aikaa tehdä surutyötä. En tainnut edes itkeä, kun äiti sitten lopulta soitti ja kertoi mummin kuolleen. Olin töissä, kun äiti soitti viime viikon alussa, että tällä viikolla saattaa tulla lähtö. Yritin olla perjantaina töissä, ja onnistuinkin parin tunnin ajan, sitten oli pakko lähteä pois, kun itkusta ei meinannut tulla loppua.

Ihana ajatus toisaalta, että ovatpahan nyt sitten yhdessä...

Vähän ilosempiin asioihin, lupasin nimittäin kertoa hieman joulustani. Joulu oli jälleen kerran aivan ihana ja yltäkylläinen. Herkuteltiin juustoilla ja lohella paljon, sekä paistettiin ensimäinen oma kinkku. Alle 2 kiloinen, mutta silti. :D Ja ai että, oli muuten hyvää! Ihmeteltiin myös lahjojen määrää, oltiin nähtävästi oltu tosi kilttejä. Itse sain mm. oikean valurautapannun (joka paistaa parhaimmat pihvit vittu evö!), ihanan uunipadan, Sex and the City 2 -DVD:n, kirjan ja AH JA UH, meikkisiveltimiä! Mikä on tosi jees, koska vihdoin, mulla on oikeesti KAIKKI tarvittavat meikkikamppeet! Aloin tänä vuonna tosissani panostamaan meikkeihin, ja ero mun meikkaustyylissä on ku yöllä ja päivällä ku verrataan vaiks vuosi takaperin. Kyl niil työkaluilla vaan on väliä.

Siinä, joka ikinen! Eikä muuten oo mitään halpis-suteja, yksikin noista maksoi lähes toista kymppiä. Muunmuassa puuterinen puuterisuti hyihyi. :D Putsaan nuo epäsäännöllisen säännöllisesti käytön mukaan, TÄMÄN videon mukaan. Oon yks niistä, jotka tykkää ton tytsyn tutorialeista, kannattaa vilkasta! Sain myös vihdoinkin yhden KAUUUUAN himoitsemani asian~...

*Enkelikuoro!*

AAA~! IhanatihanatIHANAT, runsaspigmenttiset värit. <333

Ja tää yllä oleva vihkonen -tai kirjanen pikemminkin- kannattais jokasen emännän ostaa! Hinta on aika rapsakka, mut jumaliste mikä eepos! Itte imin tosta ainaki tietoa ihan yhtenä elimenä. Tulee aina kauhee inspiraatio meikata ku luen tota. :D

Mutta, siitä joulusta. Kuten jo kerroin aikaisemmassa postauksessa, hankittiin myös näitä yhteisiä joululahjoja, joista yksi oli tosiaan se Nescafé Dolce Gusto, ja aijettä se on ollu HYVÄ. We like. Yks yhteinen joululahja oli to-DELLA ihana, pienuudestaan huolimatta...

Oi, jojoijoi. <3 Mä rakastan rakastan RAKASTAN Pentikin Saaga -mallistoa. Voisin myydä jonku osan ittestäni, et saisin sen täyden astiaston. Plus lakanat, verhot, sun muita sisustuselementtejä KRHM. Aivan ihanat. <3

Jees. Mitäs, arki on alkanut, ja voin sanoa että väsyttää. Vaan liekö se mikään yllätys. :D Odotan innolla postista yhtä pakettia, jonka tilasin lähinnä kesäkäyttöön, iih! Siitä lisää sitten, kun kyseinen paketti saapuu. x) Plus et tuntuu ihan hirveesti, et jotain olennaista on kertomati... noh, katotaan. :D Enkä myöskään malta odottaa, että me saadaan meidän uus, yhteinen pöytäkone! Jumaliste se on sit kuulkaa sellanen mylly, et siin pyörii ihan mikä peli vaan. Kyllä kelpaa hakata WoWia täydellä grafiikoilta 23 tuuman HD -ruudulta, TSAIJAI. Tai Skyrimiä. Kyllä, meillä on Skyrim PS3:sellakin, mutta yks PS3 + 2 pelaajaa = Skyrim myös PC:lle. :'D Saas nähdä, kun ollaan saatu mylly kotiutettua ja asenneltua, jos päivitystiheyskin kasvaisi. Toivotaan!

Ja hei, mulla on 30 lukijaa, vähänkö siisitä! Tervetuloa vaan kaikille uusille. :)

P.s., psst psst, tsekatkaa mun myyntipostaus. ;)

Totusen og tolv!

2012-01-05T12:28:00.000-08:00

AAAAAAAAAH. Pakko hehkuttaa, että vielä on 4 päivää lomaa jäljellä. Tai siis kolme, mutta silti. AAAAAAH.

Aijon tehdä kattavan joulu/uusvuos -postauksen tässä piakkoin, syy hiljaiselooni on juurikin ollut tämä ihanan pitkä lomani. Ellen ole nauttinut hyvästä ruoasta, ulkoillut tai nukkunut, olen... no...

Jep. Mitäpä sitä muuta sanomaan, oon koukussa. :D Mut kesti kumminki melkein 6 vuotta, että löytyi peli, joka ylittää mun asteikolla World Of Warcraftin. ARMASTAN. Varsinki nyt, ku oon oppinu ohjaamaan ukkeliani pleikkarilla. 8'D Ai hitto, et olin käsi aluks.

Sanokaa vaan nörtiks, mut kun toi biisi alkaa soimaan siinä (0:35 kohta etenkin) vaiheessa kun mätän lohikäärmettä turpiin, niin on lähellä etten vain huuda WOOOHOOOO tukka putkella! Pitkästä aikaa peli jossa tehtävien tekeminen OIKEASTI jännittää! Happy nerd is happy.

Puhumattakaan, että otin vihdoin ja viimein LOTR -tatuointini. Siitäkin kuvaa myöhemmin. Nyt nauttimaan lopusta lomasta, eli pelaamaan!

Holy night, yule night...

2011-12-23T10:38:00.000-08:00

Älkää sammuttako jouluvaloja.
Pitäkää aina tuoreita pipareita lähellä.
Hymyilkää ja iloitkaa...
niin saatatte selvitä.

HYVÄÄ JOULUA.

Joulun odotusta, osa kaksi.

2011-12-16T08:09:00.001-08:00

... ja ilman lunta. :C No, kerkespähän olla ees melkein viikon valkonen maa. Onneks tajusin nauttia siitäkkin sitten tämänkin pimeyden edestä. Sain äsken siivottua joulusiivoa keittön ja olkkarin osalta, huomiselle jäi enää makuuhuone ja kenties se pahin kombo, eli pesuhuone + sauna. :D Mut jos saan noi duunattua kondikseen huomenna, ni voi vitjat et oon tyytyväinen! Luin eilen meinaan vanhoja joulupostauksiani, ja olin viime vuona saanut joulusiivon tehtyä jo 18. pvä, joten osittain neuroottisena ihmisenä päässä napsahti. :'D Tietsikka/musiikkihuone saatiin siivottua viime viikolla, ja vessan puunasi ihanainen ukkelini. <3 Joululahjatkin oon saanu hommattua! Tai no, mutsille ja enolle pitää vielä, mutta senkin saan hoidettua huomenna.

Lahjoista puheenollen, ostettiin tuossa äijäin kanssa yks yhteinen joululahja etukäteen, jonka avulla valmistettua, oikein suklaista ja namia kaakaota nytkin hörpin.

Nescafé Dolce Gusto, mustana tietenkin. Me juodaan niin harvoin ja vähän (= kerran tai kaks päivässä, jos sitäkään) kahvia, että päätettiin heivata vanha kahvinkeitin mäkeen ja panostaa laatuun. Jos me juodaan harvoin, niin juodaan sitte kunnolla! Ja ehkä se on vielä uutuuden viehätystä, mut meidän kahvinjuonti on ainaki hetkellisesti kasvanut. :'D Harkittiin ensin sitä Pauligin Cupsoloa, kun olis kert tullu ostettua Suomalaista, mut täl hetkel Cupsololla on kämäset 7 makua, Dolce Gustolla yli 20, niin kuumia kuin kylmiäkin juomia, ja koko ajan tulee makuja lisää (+ toi oli halvempi). Ja toi on niiiiiiiiiiiin helppo! Ei tartte enää ikinä sotkee kahvinpurujen ja suodatinpussien kans, ja kuppi on valmis kirjaimellisesti alle minuutissa. OU JES. Aamukahvitus on helpottunu joku miljoona prossaa.

Töissä on odotetusti ollu aivan JUMALATOIN härdelli. Heti, kun poiketaan normaalista lukujärjestyksestä edes yhdellä tunnilla, ni muksut käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen käyttäytyä ihan päin persettä koko loppupäivän. Oonpahan saanu treenata äänilihaksiani. :D Ei vaan, on ollu mukavaakin. Just eilen syötiin jouluateria koko koulun voimin urheilusalissa, jonka kutoset oli koristellu. Muksujen joulujuhlaesitysten harjottelua on ollu mukava seurata, ja oli meillä joulupaja -päiväkin tiistaina, saivat muksut kierrellä eri luokissa olevissa joulukoristepajoissa.

Töistä puheenollen, enää ens viikko, ja sit alkaa loma! Tiistaina on jo joulujuhla Askolan kirkossa, ja torstaina käydään koululla sitten sen verran, että syödään joulupuuro ja kokoonnutaan saliin laulamaan parit laulut. AAAAAAH. Kiesus, miten joululoma tulee tarpeeseen! Ja se on ala-asteella vielä niin ihanan pitkä, vasta 9.1.2012. takaisin sorvin ääreen.

Huomenna sit, on yks tän joulun perinnekohokohdista, nimittäin Mäntsälän Joulumyyjäiset. Hamstraan sitä yhtä luomuhunajaa joku sata purkillista kaappiin... oikeesti, yks tän talven flunssista tuli taltutettua melkeen ainoostaan niillä hunajilla, joita sieltä ostin. Notta toimii! Sit leivon porukoiden luona pipareita, tuun himppeen ja teen joulusiivon loppuun. Sit kelpaaki herkutella omatekemillä hamppiksilla, booyah! Jos sitä sit ens viikolla päivittelin vaikka loman kunniaks pienen joulupostauksen.

Ja nyt, pienet valssit kehiin, koska KALJANTAI! Hyvät vekkosluuttenit vaan jokaselle!

MYYTÄVÄÄ!

2011-12-05T08:11:00.000-08:00

Eli juurikin sitä, mitä otsakkeessa lukee. Kaikkia allaolevia vaatteita on käytetty max. 10 kertaa, joitain ei ollekaan, yhy. Kokoluokitus on S-M, ja suurin osa vaatteista mahtunee maxikirjeeseen, joten postarit on max. viis euroa. Ja lähtee!

Queen Of Darknessin pitsikorsetti-toppi, kuppikoko on jotain iso A tai pieni B. Näyttää todella kivalta kunnon korsetin alla, tai sitten pilkistelemässä kauluspaidan alta.
10 € + postarit.

KappAhl Body Zonen korsettitoppi, kuppikoko 75B. 10 € + postarit.

MYYTY!

Hell Bunnyn koristevyö, käytetty 2-3 kertaa. 10 € + postarit. VARATTU!

MYYTY!

Myyn pois todellisen henk.koh. kalleuden, nimittäin ensimäinen ostamani goottivaate IKINÄ. Merkin olen leikannut pois, mutta uskoisin sen olevan Queen Of Darknessia, koko L, eli iso M. Violettia samettia, pitsiedusta ja satiininauhaa, vetoketju selässä. Max. 6 kertaa ollut päällä.
12 € + postarit.

The Darksiden mesh-huppari, joustavaa, joten luulisin sen olevan joko one size tai ihan vaan M. 5 € + postarit. VARATTU!

Seppälän Body Talk -samettitoppi, kuppikoko 75B. Ollut päällä n. 5 kertaa. 5 € + postarit.

Pari kertaa päällä ollut, muoviluitettu koristekorsetti, hakaset takana. Omaa myös ohuet, säädettävät olkaimet. Koko 38, joustaa hieman. 8 € + postarit. VARATTU!

Mustaa, ohutta satiinia oleva minihame. Omaa "reisitaskut" sivuilla ja takana, ihan oikeat taskut siis. Vyölenkit, nappi ja vetoketju, koko S. Ei kertaakaan käytetty. 5 € + postarit.

Todella pieni (meni mullekkin kiinni korsetin kanssa, silloin kun olin laiha 8'D) tekonahkainen koristekorsetti, vaikka kokolapussa lukee L. Ällä mai ääs. Kerran ollut päällä. Pelkkä plansetti edessä, takaa umpinainen. 5 € + postarit. VARATTU!

Siinähää hyö. Ei kauheesti mitään, mut toivottavasti joku ostaisi pois ja ottaisi ihan käyttöön, ettei tartte roskiin viskoa.

JA HEI TÄNÄÄ SATO LUNTA! <3<3<3<3<3 Joulufiilis pamahti samantien katosta läpi!

Vaatehuone siivottu!

2011-11-30T12:28:00.000-08:00

Hei jee! Mun pitkäks venähtäny vaatehuoneen siivous pääs tänään vähän extempore loppuun! Mahtavata. :) Nyt sinne taas jopa mahtuu astumaan, hekoheko. Roskiin lähti yksi iso muovisäkillinen, lahjoitukseen toinen mokoma, ja teen ihan uuden postauksen tämän jälkeen niille vaatteille, jotka pistän myyntiin. Ajattelin nyt tässä sitten pähkinänkuoressa esitellä pikku komeroni.

Ylähyllyllä on lempparikenkujani, niiden alla t-paidat, topit ja pitkähihaiset paidat. Niiden alla taas housut, shortsit ja legginssit, ja niiden alla hameet, mekot ja sinisessä boksissa on miun korsetit. Ja lattiatasolla, lisää kenkiä. Pahvilootassa on sukkahousuja ja legginssejä, punaisessa muovikorissa on vöitä, ja mustassa Hellcity -kangaskassissa on kaulaliinoja.

Lattiata.

Lissää popottimia, plus haamukoiran pää. :D Morticia -kassissa on liinoja ja pienempi pussukka, missä on käsineitä jos jonkinmoisia.

Lähempää kuvaa ylärivin popottimista. <3 Nuo Wolfbeaterit oli oikeesti aika kauan hukassa, kunnes ne raivauksen yhteydessä sitten löytyi... 8'D

Rekissä pidän sitten niitä "hienoja" vaatteita ja myös goottivaatteet on suurimmaksi osaksi roikkumassa. Sekaan mahtuu myös pari todellista helmeä...

... nimittäin Dolce&Gabbanan farkkutakki...

... ja Chanelin t-paita. Voi kiesus miten rakastan tota paitaa, se on kaikin puolin täydellinen.

Koko komeuden kruunaa miun äijäseni isoäidin vanha peili. Kaunis ku mikä. <3

Ja koska kello on taas mitä on, säästän vaatemyyntipostauksen myöhemmäksi. Postaan ne jo varmaan huomenna, koska haluan niistä eroon, parempaan kotiin, missä ne saavat ansaitsemaansa rakkautta, eli käyttöä. Näkemisiin, siis! :)

EDIT

TROLOLOO, postaan myyntipostauksen suosiolla vasta viikonlopun jälkeen. En tänään yksinkertaisesti ehtinyt. Joten, hyvää viikonloppua kaikille!

Joulun odotusta, lumella tai ilman.

2011-11-25T10:01:00.001-08:00

Tollanen olo mulla on ollu koko marraskuun. Kun viimiset kaks talvea oon kehrännyt täydellisessä onnellisuuden, lumisen kauneuden ja valkeuden hattarassa, käy tämä pimeys ja lumettomuus hermoon ja oikein kunnolla. Eikä asiaa auta, kun vakituisena Iltasanomien nettisivujen suurkuluttajana, satun joskus lukemaan uutisten alla olevia kommentteja. Lumentuloa vihjailevat uutiset ja niiden kommentit saa mun sapen kiehumaan, tuntuu että suurin osa kommentoijista (joista osa tietty kirjottaa provosoidakseen ja trollatakseen, tiedän) haluais Suomeen suurinpiirtein ikuisen kesän.
Jos näin tapahtuis, niin mulla hajois pää, ja muuttaisin pohjois-Skotlantiin. Tai Norjaan, mieluiten Hammerfestiin, jäämeren rannalle. Jos se ei olis meidän työpaikoista kiinni, niin me pakattais kamppeet mun äijän kans ja muutettais varmaan tältä istumalta Lappiin. Joko Kemijärvelle tai Sodankylään. Nimittäin jos kesät tästä vielä pitenee ja kuumenee, eikä me saada ilmastointilaitetta, ni.. ei. Ei pysty elämään. Ja yks mikä kans järkyttää, on näiden kesäihmisten -siis joidenkin, ei kaikkien- aivan tajuttoman ylimielinen asenne meitä talvi-ihmisiä kohtaan. Silleen, anteeks nyt vaan, mut me oltiin täällä ennen teitä. Ja meitä on edelleen enemmistö, halusitte tai ette.

Mutta. Mä ymmärrän sen, että suurin osa ihmisistä on kesä-ihmisiä, varmaankin just pitkän, pimeän ja kylmän talven takia. Tai no, muotoilenpa ton lauseen nykyaikaisemmaksi; lyhyen, entistä pimeämmän ja leudon talven takia. Antaisin hyvin paljon, jos saataisiin takaisin se aika, kun leuto ja lumeton talvi oli KAUHISTELUN, ei ihastelun aihe. Me ollaan pohjoinen kansa, ja tää maa ei muutu yhtään sen kuumemmaks, vaikka kuinka haluisitte. Tehkää kuten jotkut, ja oppikaa elämään sen asian kanssa. Voitte kauhuksenne jopa alkaa pitämään talvesta kesän rinnalla, sekös vasta kauheaa olisi. Lunta tulee, jos on tullakseen. Ja ei sitä pääkaupunkiseudulle tarvitse sataa, mutta sataisi sitten edes tänne mehtään. Myönnettäkööt taas, että sain sadistista nautintoa viime talvesta, kun kuulin miten paljon Stadilaisia vitutti kylmyys ja lumi. Opeteltaa pukeutumaan kunnolla, hankkikaa kenkiin liukastus-suoja ja pistäkää auto lämmitykseen yöksi, niin ei tarvitse valittaa. Mutku ei, pitää kulkea alasti 24/7/12/365. Muistan, silloin kun vielä asuin Helsingissä, ja odottelin lumisateessa bussia, pakkasta oli ehkä noin -15 + merituuli. Itsehän olin verhoutunut t-paitaan, huppariin, nahkatakkiin, kaulaliinaan, pipoon, sormikkaisiin, nahkahousuihin joiden alla sukkahousut, sukat, villasukat ja Nyyrikit. Ja vieressäni hytisi muija, jolla oli legginsit, BALLERINAT, t-paita ja vyötäröön asti ulottuva "toppatakki". Ei sormikkaita, kaulaliinaa tai pipoa. Ja kehtasikin vielä puhelimesa valittaa et vittu ku on tieksä vittu niin vitun kylmä. NO MIKSKÖHÄN, ARVON NEROPATTI?!

Nojoo. Meinasin aluksi ragettaa siitä, kuinka Suomen talveen kuuluu lumi myös etelässä ja ikuista kesää haluavat voivat muuttaa päiväntasaajalle jne jne... mut NÄÄÄH. Sensijaan, mä aijon kertoa, miten aijon varautua lumettomaan, märkään, murskaavan pimeään Jouluun. Ensinnäkin, ollaan ostettu pari jouluvalot kämppään, mikä auttaa heti asiaa, puhumattakaan kynttilöistä ja parista muusta joulu/talvikoristeesta. Myös koko Joulukuu tulee olemaan ihana, koska ala-aste kuhisee kuin paraskin joulupukin paja koko kuukauden. Jos ei se nosta joulutunnelmaa, niin en tiiä mikä! Iltapäiväkerhossa ollaan muksujen kanssa askarreltu niin lumihiutaleita kuin punaisia kartonkitonttujakin. Muutama sellainen on myös eksynyt meidän kotiin tunnelmaa luomaan. Ja jos sitä lunta nyt ei tule, niin aijon pitää verhot visusti kiinni ja rakentaa tunnelman kattoon sitten sisätiloissa. En vain mahda itselleni mitään, että kun avaan ikkunat, että soisin näkymän olevan pimeyden ja märkyyden sijaan olevan tälläinen...

Aina saa toivoa. Onneks jouluun on vielä kuukausi, joten pidän toivon korkealla. Niinkuin yhtenä talvena, tapahtui kyllä niin joulun taika ettei tosikaan! Vielä 23.pvä joulukuuta, illalla, oli märkää ja lumetonta. Mutta jouluaaton aamuna, kun avasi verhot, ulkona oli kunnon winter wonderland! Se oli ihanaa... tapahtuisi sitten edes tänne maalle sitten niin. Alle vähän joulumusaiikkia, ai että. Ens viikko on muuten tuplaten ihana, alkaa nimittäin joulukuu, ja ja... siitä toisesta sitten myöhemmin. ;)

I feel pretty, oh so pretty...

2011-11-08T10:39:00.000-08:00

... so pretty and witty and FAAAAT!

Tiiän, ei kyseinen skibale noin mene. Ja tää postaus on aiheesta todella turha, nimittäin aijon angstata painostani. Aloitin nimittäin eilen vaatehuoneeni perusteellisen siivouksen (ja pistän tänne myös jotain myyntiin, joten simmut auki!), ja aijon poistaa OIKEASTI kaiken, mitä en käytä. Myös tipat linsseissä ne vaatteet, joilla on paljon tunnearvoa. Joukossa on myös kenkiä. Nimittäin kun aloitin siivoomisen, niin löysin tietty paljon käyttövaatetta, joka mahtuu mun päälle. Mutta kans niin monia, kauniita, ihania vaatteita, jotka ei todellakaan mene, eikä tuu menemään pitkään aikaan. Enkä enää halua pitää niitä luurankoja mun kaapissa. Jotenki tuntuu uskomattomalta, et oon joskus mahtunu 38 -koon (huom.; siis ENTINEN 38, nykyinen 34...) vaatteeseen.

Ja siis, osaks myyn/annan/heitän vaatetta pois, jotta voin tilata uutta tilalle. Uutta, mikä mahtuu, ja jota kenties voin sitten joskus kaventaa. Mut sit taas toisaalta, joku pieni ääni mun pään sisällä huutaa että ei ei ei EI EI! Vitun laiska paska, tanssi sitä Zumbaa, polje sitä pyörää ja lenkitä sitä koiraa, etkä syö niin vitusti ni voilá, kyllä taas mahtuis! Miks mä en sitten tee niin, jos kerran tiedän, et se toimii?

Mä en vaan yksinkertaisesti JAKSA. Tästä päästään taas siihen, kuinka mä oon ollu oikeastaan koko vuoden enemmän tai vähemmän väsynyt. Ja kyllä, tiiän että liikunta antaa energiaa. Mä en vaan saa persettä ylös tästä sohvasta. Oli aika, kun mua ei haitannut, että oon "rouvaantunut" kokoon 46. Okei, oon kaventunu kokoon 44. Mut kyl se on kohtuu iso muutos, koosta 38 kokoon 46... yhden vuoden aikana. Huhhuh. Sanoin jopa, että niin kauan ku mä en jaksa tehdä kiloilleni mitään, mä kannan ne ylpeydellä. Ja mä tunnen noin edelleen, mut välillä sille ei voi mitään, että asia kaivertaa. Varsinkin ihania, pikkupikku vaatteita myyntikassiin survoessa. Ja sekään ei auta, että mediassa tuo alla oleva ihana nainen on mukamas XL -KOON MALLI.

Kertokaa mulle, mistä kohtaa toi nainen on extra large?! Höyry nousee päästä!

Mä kans tiiän, että mä en sinänsä ole edes mikään karsea läski. Entiseen verrattuna, ehkä, mut... so what. Saanpahan syödä mitä haluan, ilman sen pahempia stressejä. Ja kyllä mulla on sen verran itsekuria, että jos oikeasti päätän, että tänään en herkuttele, ni sit en herkuttele. Ja oon vähentäny hiilareita, mikä tosin koulutyöntekijänä on vaikeaa, sillä melkeen joka aterialla on perunaa, valkosta riisiä tai pastaa. Makaroni taitaa olla täysjyvää. Salaattia on myös tarjolla, mutta kun muksuille on ensin laitettu, sitä on kahdelle aikuselle (opettajalle + mulle) aikamoisen pieni ripsu jaettavaksi. Toinen vaihtoehto olis ottaa kotoa vaikka salaattia evääksi, mutta you know what? Säästän silkkaa rahaa syömällä koulussa lounaan. Ja tossa duunissa, pari pientä perunaa tai kauhallinen pastaa ei haise päivän päätteeksi missään.

Nojoo, oikeastaan, nyt kun pääsi vuodattamaan, niin olo parani. :) Ja ootan jo sitten innolla, mitä kaikkia ihanuuksia saan vaatekaappiini, oli sitten isoja vaatteita tai ei! Mä pienen jos pienenen ja sillä siisti! Pistänpä sen kunniaksi alle vielä kuvia kauniista naisista!

Niin, ja nyt kun muistelen, niin kyllä hävettää, kun silloin lähempänä s-kokoa kehtasinkin sanoa, et "voi vittu ku oon läski". Huomaan nykyään, että ärsytyspiste on TODELLA korkea, kun luen joitain blogeja, joiden pitäjät ovat normaalipainoisia, elleivät jopa lähellä alipainoa, joa itkevät kun ei koko 32 enää mahdukkaan päälle, HAZARDI, LÄSGIIIIIIH! Sillee, tuu tänne ni minä vittu sulle läskit näytän, ja miten se tummuu! RAAARGH! Siispä, muistutukseksi kaikille teille upeille naisille, ja varsinkin minulle:

Ja sitäpaitsi...

Kumman näköinen olisit mieluummin 51 vuotiaana?

Nyt, kaakaota! ->

Scotland the Brave!

2011-10-21T08:18:00.000-07:00

Eli tosiaan, mikä ihana matka onkaan jo takana... Kävin Skotlannin Glasgowssa ihanan miehekkeeni, sekä hänen pikkuveljensä ja hänen tyttöystävänsä kera nauttimassa paikallisesta kulttuurista ja maailmanluokan stand upista. Ei me oltu siellä kuin neljä päivää, mutta voi KIESUS mitkä upeat, ihanat neljä päivää ne oli! Kyseessä oli myös meikälikan ensimäinen kerta lentokoneessa, ja mulla on vielä karsee lentopelko ja korkeenpaikankammo. Tai no, OLI. ;D Lentäminen oli ihan parasta! Meille sattu vielä aivan järkyttävän hyvät lentosäät.

Pyydän anteeksi, kun oon muutenki jo laiska paskiainen, ja pistän tähän julkisen linkin mun FB:n Glasgow -galleriaan, jos joku haluaa nähdä kuvia. Kannattaa, ehdottomasti! Kuviin pääsee siis TÄSTÄÄÄÄ! Linkin pitäisi toimia myös siis vaikette olisikaan kavereitani FB:ssä.

Glasgow oli aivan uskomattoman kaunis kaupunki. Ruoka oli aivan mieltä täräyttävän hyvää, mikä tälläselle wnb-masterche-kotikokille-kulinaristille oli tietenkin oiiiikein mieltä lämmittävä asia. Pää syy, miks me Glasgowhun mentiin, oli alemmassa postauksessa kekkuloivat komedian kirkkaimmat tähdet Lee Evans ja Jimmy Carr. AIIII KIESUS että tuli naurettua! Lee Evans ehti olla hurjat puoli minuuttia lavalla, kun mä sain jo pyyhkiä naurun kyyneleitä silmistä! Ja en ees muista kuinka monta kertaa tuli naurettua niin paljon, et sisäänhengitys oli pelkkää pihinää. Kun taas Carr:in huumori on sellaista, että koko ajan sai tietty nauraa, mutta tasaisemmin. Carr ei sinällään saanut repeämään nauruun, toisin kuin Evans. Mutta molemmat oli aivan loistavia, varsinkin kun päästiin tapaamaan Carr:ia keikan jälkeen! Aivan helvetin sympaattinen ja karismaattinen äijä!

Ennen mä en ymmärtäny, ku jotkut paljon matkustelevat kaverit huokaili kaipaavansa ulkomaille. Mä aina tuumasin, et mulle riittää Lappi. Ja niin mulle riittääkin, mut jos mahdollisuus avautuu, et päästään lähtemään ulkomaille, niin hell yeah! Ruvettiin, jos totta puhutaan, suunnittelemaan jo seuraavaa Skotlannin reissua, Glasgowhun tälläkin kertaa. Edinburgh on mun mielestä matkakohteena yliarvostettu, mut kyl me sielläkin halutaan käydä. Glasgow vaan sattu varastaan meidän sydämet, ihan totaallisesti. <3

Farewell, my lovely island...

Tästä viikosta...

2011-10-11T11:55:00.000-07:00

Huomenna lähtee!

Päivittelen lisää sunnuntaina, jos jaksan. Viimeistään maanantaina. ;)

Ylitän Raskat Veet, Niin Raskaat Veet...

2011-10-07T08:07:00.000-07:00

Tai siis, ylitin jo. :D Jokseenki tuntuu, et tää viikko oli ihan älyttömän pitkä, vaiks töissä oli eläinten viikon ansiosta todella nelitassu -pitoista. Erikoisin eläinvieras tais kyllä olla kukko!

Mutta, viime viikonlopusta, mikä oli snadista, pois menevästä flunssasta huolimatta NIIN ihana! Heti töiden jälkeen meinaan otin ja porhalsin bussilla Helsinkiin, jonne mulla on Tuskasta asti ollu ihan hirvee kaukokaipuu. Olin varannut oikein hotellihuoneenkin, kun halusin elää palan menneisyydestäni Stadilaisena lähestulkoon täydellisesti, ja sen teinkin. Kun sain nakattua kamat hotellihuoneeseen ja syötyä terveellisen lounaan a la Hesburger (:D), lähdin kiertelemään ja shoppailemaan. Siis voi elämä, miten kaunis kaupunki Helsinki vaan on, jokasena vuodenaikana! Tunnelmaa ei latistanut edes se, että hikoilin nahkarotseineni suurinpiirtein ruokaöljyä, kun sattui olemaan se kuuluisa "viimeinen lämmin päivä". Yks päivän ehdottomista kohokohdista oli Ateneumin Lapin Taika -näyttely, mikä ainakin tälläiselle Lappi -fanaatikolle sai kylmät väreet enemmän ku useesti aikaseks! Kulutin Ateneumissa kyseisen näyttelyn parissa melkein täyden tunnin, vaikka näyttelyn olisi kävellyt varmasti läpi 10 minuutissakin. Illalla, kun näin pitkästä aikaa ystävääni Amyä, olimme loppujen lopuksi niin väsyneitä, että kahden siiderin ja yhteisen kaverin moikkaamisen jälkeen päätimme lähteä molemmat nukkumaan. Vanhuus ei tule yksin. :D

Aamulla sitten, heräilin kaikessa rauhassa, ja lähdin heittämään kamat Kampin säilytykseen, josta porhalsin Kolmen Sepän Patsaalle odottamaan rakasta ystävääni Marcia, jonka kanssa menimme Fazer Caféseen brunssille. Söin aivan ihanan kana-ceasar -voileivän ja lemppari suklaakakkuani sekä laten. Voi KUOLEMA, niin hyvää! Kuvut täynnä lyllersimme Kauppatorin Kauppahalliin, mistä nappasin mukaani tuoreita kanttarelleja. Marc saattoi minut Kamppiin, josta hyppäsin Espoon Matinkylään puksuttavaan bussiin, ja pyrähdin ikirakkaan Jeaneten ja hänen kihlattunsa luokse. Ollaan Jeaneten kanssa tunnettu jo 11 vuotta, ja meidän ystävyys on kestänyt jos millaset myrskyt ja maanjäristykset, eli todellinen kultakimpale. Kunpa jokaisella olisi oma Jeanette, niin maailma olisi aikalailla täydellinen paikka. <3 Käväistiin kaupassa ostamassa ruokaa ja juomaa, ja alettiin istua iltaa jutustellen ja saunoen. Tein niistä kanttarelleista kastikkeen, paistoin pihvit ja sivuun vielä aurajuustolla maustettua kukka-parsakaali gratiinia. Kyllä maistui!!!

Sunnuntaina, vaikka oli lähtöpäivä ja tunnelma oli haikea, niin sanontahan kuuluu, että kotiin on aina mukava palata. Joskus kyllä ehdottomasti pyhitän koko viikonlopun Espoossa olemiseen! <3

Syyslomasuunnitelmista, sitten... Hih, taidanpa jättää ne seuraavaan postaukseen. ;3 Loppuun vielä vähän perjantaimusaa, TAAAAARGH!

Kesälomaa, part 2!

2011-09-28T04:35:00.000-07:00

Vihdoin ja viimein, I'd say. En taida enää kertaakaan sanoa, että "nyt kyllä päivitystahti kiihtyy!", koska huomaan ettei se kiihdy, koska alan kapinoida itteäni vastaan. :D "Pitäs päivitellä-- NO NII VISSII PITÄSKI AHHHAHAH". Juu, ei toimi. :D Ei vaan oikeesti, kyl tää tästä.

Elikkäs, vuorossa kesäloman loppupualisko, eli Lapin matkan selostus. Sinne lähtö oli vähän extempore, mut oon kyl niin onnellinen et käytiin, vaikkei ehditty ollakkaan ku viis päivää. En sitte hömppänä tajunnu ottaa matkalta paljoakaan kuvia, mutta ehkä nää muutamat mitä otettiin, tuo tarpeeksi tunnelmata myös ruudun toiselle puolelle. :)

Matkan alussa käytiin kavereiden vuokraamalla mökillä Mäntyharjulla. Aika perinteinen meno, saunottiin, syötiin hyvin ja uitiin paljon.

Järvitunnelmia. Kyseinen pikkujärvi oli tajuttoman pitkälle sileää hiekkaa ja matalaa, joten teki niillä helteillä pikkasen hyvää vain seisoskella paikoillaan vedessä!

Seuraavana aamuna alkoi siis pitkänpitkä ajomatka Mäntyharjulta Lapphin, ja perille Kemijärvelle päästiin joskus puoli yhdeksän aikaan illalla. Harmittaa jälkeenpäin, kun ei tajuttu videoida sitä, kun Raivo näki miehekkeeni porukat, voi sitä riemun ja hepulin määrää! :D Arvatkaapa muuten tekikö HYVÄÄ käydä nukkumaan huoneeseen, missä oli lämpöä sellainen +17, kun kotona makkarissa asteita oli lähemmäs +40? Puhumattakaan, että ikkunasta näkyy Kotavaara, itse Järveä ja horisontissa siintää tuntureita ja vaaroja... AI ELÄMÄ. Ehkä keskiyön aurinko vähän haittasi, kun aurinko porasi silmään neljältä aamulla, mutta nukuin silti aivan tajuttoman hyvin!

Väsynyt mutta onnellinen. :D Kiesus tota nukkuma-asentoa, Raipen pravuuri etten sanois.

Kemijärven päivät meni lähinnä lepäillessä ja kalastellessa. Käytiin myös maisemia katselemassa ja kaupungilla sen verran, että ostaa nasautin paikallisesta Suomalaisesta Lappi A la Carte -keittokirjan ja sellaisen myytit&symbolit -opuksen, jännä! Tein yhtenä iltana myös poronkäristyskeittoa, ja uskokaapa, on ihan älyttömän hyvää! Parina iltana syötiin mm. ahvenia...

NAMS!

Vanhan uunin uusiökäyttöä savustuspönttömä, ja voin sanoa että hyviä tuli! :)

Sotanorsu ja urhea venekoira kalassa. Otettiin yhdellä kerralla Raivo tosiaan mukaan, ja yks oli kuin olis veneilly koko ikänsä. Nautti tuulesta kasvoilla, ei pelänny moottoria, nukku millon missäki (lähinnä jaloissa), eikä osannu olla kaloista moksiskaan. :D

Maisemaa.. <3

Voi sitä näinki pyytää kalaa. 8'D Yhdellä kertaa, koukku sojotti kala-raukan hanurista! Alla sitten parit maisemat...

Toisella kalastuskerralla sitten jätettiin Raipeli pois kyydistä, ja ihan hyvä että tehtiin näin. Nimittäin pitkän ajan paikkojen vaihtelun ja monien sinttien jälkeen, miehet päättivät vielä uistella ennenkuin pistäisimme pillit pussiin. Miehekkeeni oli kysellyt, että mikä uistin laitetaan, ja kaivelin viehelaatikosta vihertävän, pieneltä ahvenelta näyttävän uistimen. Sain myös pidellä vapaa, joskin ilmoitin että jos tuntuu että koukussa on kala, annan vapan suosiolla miehekkeelleni. Ja ei mennyt ehkä kuin viitisen minuuttia, ja vapa alkoi nykiä ihan toden teolla. "Apua, ota tää!" ja vapan ojennus äijälleni. :D Miehekkeeni tuumaili, että sieltä tulee muutaman kilon ahven tai jotain. Nimenomaan, tai JOTAIN. Kun ihan helvetin iso kala kävi välähtämässä pinnalla, sain miehekkeeni ja isänsä repeämään nauruun, kun kiljaisin "MIKÄ TOI ON?!" Ja mikä se oli?

Tollanen pieni, n. 9 kilon täkykala... 8'D Hitto miten saatiin revittyä tuosta huumoria! En oo ikinä oo ollu todistamassa noin mageeta kalastushetkeä, ja siis voi ihme sentään. :DDD

Hyvä vertailukohde, kun vertaa fisua ja Raipea. :D Näytti luonnossa kyllä paljon isommalta, ja täytyy myöntää, että noinkin pieni asia kuin ison hauen kalastus sai moneksi tunniksi tyhmän hymyn huulille. En mä ole tollasta ennen kokenu, ja se on mun mielestä yks asia Lapissa, mikä on mahtavaa - siellä saattaa kokea asioita, joita ei ole koskaan ennen kokenut!

Ja kun oli aika jatkaa matkaa, matka jatkui luonnollisesti Sodankylään Vaalajärvelle, josta faijani on kotoisin. Faija olikin mökillä, hoitamassa "maalataan-mökki-punaiseksi" -projektia. Sama kaava oikeastaan jatkui, että vain olla möllöteltiin ja rentouduttiin. Me majoituttiin äijäin kanssa asuntoautoon, jossa oli aivan uskomattoman ihana nukkua! Yhtenä yönä ulkona oli hurja +3 astetta, joten ihanaa oli! Oli pakko ottaa poitsu nukkumaan meidän väliin, mikä oli sille ihan luxusta, koska muuten nakukekkuli olis kyllä jäätyny yöllä.

Raipe tekemässä tuttavuutta Jeri -vaarin kanssa. :)

Tuttavuudet tehty, leikkimään!

Sotanorsu Sarvijärvellä, jossa on kota ja pitkospuut pienen metsäjärven ympäri. Ihana, ihana paikka. <3

Nonni, jos näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. :D Raivo itse muuten nasahti tuohon itseni ja ikivanhan Akkarin väliin, hievenen nauratti sillä hetkellä. Mainio elukka. :D Kesäloman oikeastaan kruunasi se, että kotiin ajellessa tuli soitto, joka varmisti töiden jatkumisen ainakin -toivottavasi- ensi kesään saakka. :)

Vaan oon kyllä ilonen, että niin mahtava kuin viime kesä olikin, niin oli se myös silti taas vaihteeksi aivan liian kuuma. Syksy on siis todella tervetullut, talvesta puhumattakaan. Mitä nyt olen flunssan kourissa, mutta luulisin että voiton puolella jo. Pakko, sillä ensi viikonlopuksi on aivan tajuttoman ihania suunnitelmia, joista en luovu edes puolikuolleena! Niistä sitten enemmän ensi kerralla. Ja syksyn kohokohtakin alkaa häämöttää horisontissa, iiks!

Nyt tää repäsee ja menee paistaa plädyi illaks, jee!

Oma kone!

2011-09-17T15:30:00.000-07:00

Jes! Ihana alkaa päivitellä omalta koneelta, pitkästä aikaa. Nimittäin melkein vuoden, meidän tämä kirjasto/tietsikkahuone toimi lähinnä varastona, mutta nyt männäviikolla otimme toisiamme niskasta kiinni, ja siivosimme koko huushollin. Tämä tarkoittanee sitä, että blogaaminen sekä täällä että sarjisten puolella lisääntyy.

Ja taisin myös tajuta, mitä ihanaa eräs ystävättäreni näkee Tumblr -sivustossa. Tein sinne nimittäin itsekkin englanninkielisen blogin, jonne päivittelen kaikkea ihanaa, ja joskus kuulumisiani enkuksi.

Akka Perkele @ Tumblr!

Vielä olisi oma vaatekaappi raivattava... voi olla, että tungen tänne jotain vaatteita myyntiin. En tiiä, katsotaan jaksanko.

Hyvää vekkosluuttenia kaikille! :)

"Hello, lover!"

2011-09-12T10:17:00.001-07:00

Hihkui muuan muusani Carrie Bradshaw kerran, kun näi vaaleanpunaiset sifonkipitsi-unelmat ikkunassa, ennen kuin osti kyseiset kengät viimeiselle illalle, jonka viettäisi Mr. Big:in kanssa, ennen kuin mies muuttaisi Kalifornian Napa Valleyyn. ... ja joiden päälle Miranda myöhemmin turskauttaa lapsivedet.

... kyllä, osaan sen sarjan ulkoa. :D Kesäloma -postausten välissä on pakko hehkuttaa, kun postimies muisti minua tänään kolmella paketilla! Joista kaksi on kenkiä, ja yksi...

Ou JEEESH! Latailin joskus pahimmassa Wolverine -huumassa kyseisen pelin PC:lle, ja tappelin varmaan viikon kaikkien asetuksien kanssa, että sain sen pelittämään niin vähällä lagituksella, että hermo kesti pelata. Katselin tänään kun miehekkeeni koeajoi peliä, olihan kyseessä sentään ensimäinen oma PS3 -pelini! x) Aijettä. Saas nähdä miten onnistuu pleikkaohjaaminen, kun olen tottunut niin PC -ohjaukseen.

Ja sitten, kenkiin! Ensimäiset ovatkin ne halleluja -kengät siitä yhdestä postauksesta vähän aikaa sitten, eli:

UNNNNF. Ovat luonnossa vielä ihanemmat, voin sanoa. Ja tuntuivat ensi kokeilulla todella hyvältä jalassa, eikä pohja ole liukas edes parketilla.

Sitten kerronkin teille surkuhupaisan tarinan. Kun olin kiertelemässä pari viikkoa sitten kauppoja Porvoossa, päätin palkkapäivästä humaltuneena hankkia kunnon talvisaappaat, joilla talsia niin koulussa, koiran kanssa lenkillä kuin ehkä metsässäkin (tosin metsäreissut taidan suosiolla tehdä eräkengilläni). No, sovitin ainakin viittä eri paria, joista ei YKSIKÄÄN mennyt vetoketjultaan ylös asti. Meinasin jo alkaa suurinpiirtein parkumaan, että niin sitä mastodonttipohje koittaa ostaa nättejä kenkiä, ellen olisi nähnyt niitä hoikkia tyttöjä viereisellä sovituspenkillä, joilla oli aivan sama ongelma! Joten ongelma ei ollutkaan -ainakaan kokonaan- minussa. :D Kallistuinpa sitten erään luottokauppani, eli Brandos.fi:n puoleen. Ja tänään tosiaan noudin postista tälläiset upeat rakkaat!

Tamaris: 26616

Ja menee muuten vetoketju ylös asti, myös housujen päälle! Aivan mahtavat! Ostin varmuuden vuoksi koon 41, joka on siis koon liian iso, mutta mahtuupahan paksu sukka sisään. Ovat sisältä mustaa... en tiedä mitä, mutta ovat pehmeät ja lämpimät. <333 Aivan ihanat! En malta odottaa, että pääsen kävelemään lumen peittämällä pyörätiellä Raivon kanssa, pohjat lumessa narskuen. <3

Raivosta puheenollen... Komea poika täyttää kesiviikkona 1. vuoden!!! <333 Katsotaan, jos saisin postattua tänne vuosikuvaa keskiviikkona, pitäisi muutenkin ottaa uudet pärstä- ja seisotuskuvat.

Perjantaita ja kesää, osa 1.

2011-09-09T11:30:00.001-07:00

Hei arvatkaa mitä? Mä vihdoinki saan aikaseks mun kesälomapäivityksen, JEE! :D Ekaks on kyl pakko pahoitella päivitysten puutetta, nyt kun ala-asteen arki on alkanu pyörimään kunnolla ja uudet ykköset alkaa pikkuhiljaa tajuta kouluviikon rytmiä ja rutiineja, on vauhti kasvanu 150%. Puhumattakaan, että ens viikon lauantaina (URGH!) on koulun yleisurheilukilpailut, joten mukava, 6 päivän viikko ens viikolla tiedossa + vanhempainilta. Tuun olee NIIN kuollu!

Mutta, asiaan. Tää kesä oli todella, todella mukava, kaikesta siitä vitun hirveestä paahteesta huolimatta. Ja huolimatta siitä, että just sen helteen takia tuli vaan kyyhöteltyä sisällä suurin osa kesästä, kun ulkona ei vaan pystynyt olemaan. Noh, enigei! Koitin sorkkia noita kuvia, sorgen jos bugaa...

Hyvvee kesää!

Kesäkuussa (muistaakseni) kesän ensimäinen iso paardi oli ystävämme Mikan ja hänen isänsä yhteissynttärit Kotkassa, tarkemmin sanottuna vissiin Karhulan puolella. Juhlat olivat paikallisen urheiluseuran talolla, ja yön nukuimme ystäväpariskuntamme kera ystäväni vanhemmilla (hitto muuten mikä sana, "ystäväpariskunta" :DDDDDD).

Matami lähössä kinkereille. :D

Toppi: Lindex
Hame: Vero Moda
Sukkahousut: Lindex
Kengät: Citymarket :D
Helyt: Seppälä & BackStreet

Ja sotanorsu-matami itse hieman prameampana. :D Paikka oli älyttömän viihtyisä, ruoka oli todella maittavaa ja sitä tarjoiltiin koko illan ajan. Joten jos nälkä iski, niin eikun hakemaan vaan ja taas jaksoi! Sama juttu oli juomien kanssa, kalja, siideri ja skumppa virtasi lakkaamatta. Puhumattakaan housebändistä! Se oli sanalla sanoen USKOMATON. Isä ja kaksi poikaa, The Donkees. Välillä kun istuttiin pöydässä ja nautittiin mieltä rauhoittavia, ei voitu kuin vaan suu auki toljottaa, jätkät veti meinaan sen verran hyvin! Väreet meni useammin kuin miljoonasti. Ja unohtamatta tietenkään seuraa. <3 Mukavat kinkerit hieman hiostavassa kesäillassa kaikenkaikkiaan.

Pärstäkerrointa. Jälkeenpäin harmitti että pistin tukan noin tylsästi.

Käsiyksityiskohtaa. Aika monella nähnyt samoja Seppälän helyjä, mitäs ovat niin kauniita. :)

Parempaa kuvaa sukkiksista ja kengästä. Ei ole ensimäinen kerta, kun Cittari tarjoaa kauniit ja pitkään palvelevat kengät!

Sitten, hypätäänkin suoraan Tuskaan.

Asusteltiin se viikonloppu tosiaan Hilton Strandissa Hakaniemen torin kupeessa, ja kiesus, että oli hyvä paikka, kohtuu kasarista sisustuksesta huolimatta. Ilman hotellin aamiaista, en olis varmaan selvinny. Oli kohtuu luksusta, kun heräsi ja sai ittensä kohtuu ihmisen näköiseksi, mennä vain hissillä alas ja hakea seisovasta pöydästä mitä tahansa laajasta aamiaisherkkuja. Jostain syystä, me ei jaksettu hirveästi kuvailla, mikä saattoi ihan johtua Suvilahden uutuudenviehätyksestä ja noh, kuumuudesta. Meillä oli muuten ehkä paras järjestely alkoholin suhteen IKINÄ; me ajettiin meidän pösö n. 10 minsan kävelymatkan päähän alueesta kadunvarsiparkkiin, ja pidettiin takakontissa kahdessa isossa kylmälaukussa juomia koko viikonlopuksi. TOIMI. Jos tuli bändeissä taukoa, eikä hotsittanut mennä jonottamaan anniskelualueelle, käppäiltiin vain autolle ja asetuttiin olemaan.

Sotanorsu ja rakkaita ihmisiä pösön luona, featuring "aivan vitun hyvä viltti"!

Tuska pähkinänkuoressa:
+Suvilahden alue oli oikeasti hyvä. Ne ketkä sitä etukäteen niin dissas, sais syödä sanansa. Ainaki pari.
+ Hilton Strand ja illanistujais-jatkot suoraan hotellin etuoven edessä meren vieressä, kohtuu suurella äänenvoimakkuudella ja rakkaudella. Erikoiskiitos hotellin työväelle, joka ei kertaakaan tullut hätyyttelemään tai käskenyt meitä olemaan hiljempaa.
+Helvetin hyvät bändit!
+Ehkä parhaimmat kuusamon muikut mitä olen ikinä syönyt.
+Muutama tavattu kanssablogaaja :)
+Viinan salakuljettaminen sisään oli naurettavan helppoa. Läskeistä ja tisseistä on sentään jotain hyötyä! :D
+Helveti hyvä meno!
+Viilentävä merituuli.
+Ihmiset. <3
+Tunnelma ylipäätään.
+Toimiva kaljajärjestely, sekä alueella että meidän autolla.
-KUUMUUS.
-Ampiaiset.
-Isolta anniskelualueelta ei nähnyt kakkoslavalle kunnolla.
-Kuumuus.
-Varjon puute.
-Jos oluen hinta olisi ollut edes sen 5o senttiä alempana...

... njoo. Kuten huomaatte, miinuksia on reippaasti vähemmän kuin plussia. Siinä missä perjantai meni uutta aluetta ihmetellessä ja tunnelmaan virittäytymisessä, lauantaina oltiin alueella lähestulkoon naurettavan vähän aikaa. Katsottavia bändejä oli todella vähän, joten suurin osa illasta istuttiin kuvankauniilla Hakaniemen rannalla, josta näki oopperatalolle ja... oli vain upea tunnelma. Perjantaina nähtiin myös ihanaa Jeanettea, joka jaksoi tulla hotellille meikälikkaa moikkaamaan ja ryybiskelemään. <3
Sunnuntaina sitten mietittiin, että ei tässä viittii enää juoda... ja vitut, sunnuntaina oli kaikista pahin meno päällä. :DDD Eikös se aina mene niin? "No emmää tänään, paitsi jos nyt yhden, kaljaa, mmm, oiku hyvää! Kaljaa, mm, oiku hyvää!" Kotiin kuitenkin selvittiin kunnialla, oikein hauskan ja antoisan Tuskastelun jälkeen.

Tämä postaus alkaa olla jo niin pitkä, että taidan jättää kesäloman loppuosan omaan postaukseensa, jonka tekemiseen EI mene kahta viikkoa. :D Voipi olla, että rykäisen homman käyntiin jo huomenna. Tai no, pitkä ja pitkä, mut tarpeeks pitkä. Kiitos kaunis jos jaksoitte lukea, ja jos ylipäätään enää minua luette. Tiedän, että päivityshitaus johtuu työjakson alun aiheuttamasta väsymyksestä, mutta eiköhän se tästä. Ja koska on perjantai, pitäähän joku perjantaivideo postata! Ja tiedän kyllä juuri täydellisen...

Mä olen kasvanut Pulttiboisin ja Manitboisin seurassa, enkä täten osaa pitää esim. ihmispäästöjä ällöttävänä asiana, vaan päinvastoin helvetin hauskoina. Oikeastaan, mun mielestä ihminen, joka ei naura pierulle, on jollain tapaa hyvin estynyt ja tiukkapipoinen. Mutta ei kaasuista sen enempää, nyt joko menen katsomaan elokuvaa, piirtämään tai WoWaamaan, ou jee! Hyvät viikonloput kaikille!

Perjantaitanssi #2

2011-08-25T21:37:00.000-07:00

Pahoittelen, että postaan vain linkin, mutta upottaminen oli poistettu käytöstä. :C Mutta jos yhtään kiinnostaa, klikatkaa linkkiä, jos ei muuten niin uteliaisuudesta! :D Tästä muuten vois alottaa ihan uuden sarjan, et joskus perjantaisin, jos muistaa, postais perjantai-koreografiat. x)

1, 2, 1234...

Kassellaas, jos illalla päivittäisin siitä kesälomasta!

Hallelujah!

2011-08-22T22:31:00.000-07:00

Kuulin kyseisen enkelikuoron päässäni, kun näin alla olevat popottimet:

MÄ -NIIIIIIIN- HANKIN NOI SYKSYKS/TALVEKS! Aivan uskomattoman päheet. Muutenkin, odotan palkkaa kuin kuuta nousevaa. Saa taas säästöihin vähän ja ostettua muutamat elämää helpottavat välttämättömyydet, oijoi. Olkoonkin osa-aikainen duuni, niin duuni kuitenkin! Tätäkin itseasiassa naputtelen töissä... :D

Ensimäinen syysflunssakin on (melkein) käyty läpi, saas nähdä koska tulee kunnon kuumeet sun muut sitten. Toivottavasti ei tulis ollenkaan. Ens viikon hammaslääkärikin alkaa jo häämöttää uhkaavasti, ugh. Ja totesinko, miten kiva ilma tuolla on? Vettä tulee ku suihkusta. Mullakin on tosiaan kävellen se hulppeat 5 minsaa kotoolta töihin, ja kerkesin kastua (ei, en omista luksusesinettä nimeltä sateenvarjo. Menee ostoslistalle.). Keksi tässä nyt sitten jotain tekemistä välitunneiks ja IP:n ulkoajaksi, kun ainut paikka missä voi olla, on katos.

Olipas tylsä postaus, anteeksi. :D Yritän tehdä perjantaina sen kesäloma-postauksen!

Perjantaitanssit kehiin!

2011-08-10T23:59:00.000-07:00

Ai katos vaan, perjantai! Taidanpa lähteä töistä tänään näin:

(Käkätän tolle giffille itsekseni kuin mikäkin, jotenki voisin kuvitella isobroidini vetämään kyseisen tanssin ihan pokkana. 8'D Myyttärit. <3 On muuten pirun hyvä jakso tuo!)

Suunnitelmissa on töitten jälkeen pieni ristiretki Porvooseen kera mutsin, ostetaan ruokaa viikonlopuksi ja ehkä alennusmyynneistä jotain pientä kivaa. Sen jälkeen nopsa siivous ja sit saa rentoutua!! Eli röhnöttää sohvalla kera hyvän seuran, ruoan ja juoman, aijai. Aijon ihan sanalla sanoen vain RÖTVÄTÄ koko viikonlopun (sekä kenties vihdoin WoWittaa, jotta minustakin tulee hullu massamurhaaja. Sanon suoraan että voi vittujen kevät, miten idiootteina valtamedia pitää ihmisiä). Okei, sunnuntaina jos sää sallii, reippaillaan mutsin ja koirien kans metsässä, vihdoinki.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Paluu harmauteen.

2011-08-08T07:29:00.000-07:00

Sepä se, loma loppui, ja ihana loma olikin. :) Tänään oli veso -päivä koululla, ja huomenna sitten alkaa arkinen aherrus 1-2 luokkalaisten apulaisena, ja kyseinen pesti kestää siis loppuvuoden, ihanaa! Varsinkin kun nykyset kakkoset ovat entuudestaan tuttuja ex-ykkösiä, niin ei ole kuin vissiin sellaiset 25 uutta nimeä opeteltavana... 8'D

Aijon tehdä tässä joku päivä kesäloma-postauksen, joka sisältää siis, no, mun kesäloman pähkinänkuoressa, kuvineen kaikkineen. :) Nyt vähän välipalaa nassuun ja köksän siivoomiseen!

Nii, ja ukol ja mul tuli tänään 2 v. yhteiseloa täyteen. <333

Mettän kautta jänkhälle poronkuseman piähän!

2011-07-26T10:19:00.000-07:00

Nyt plokiin tulleepikin hetkeksi hiljaiseloa, sillä lähdemme huomenna Mäntyharjun kautta, ehkä vähän extempore...

... Kemijärvelle ja Sodankylään, ehkä kenties muuallekkin LAPPIIN. Voi hyvä Luoja mä oon into piukeena! <333

Tuskaisia asuja ja meikkejä.

2011-07-21T07:05:00.000-07:00

Höhö, etin tähän postaukseen oikeen netistä sellaset "pohjat" (eivät siis ole minun tekemiäni) joitten päälle sitten sudin Photarissa vähän osviittaa, mitä aijon Tuskassa tänä vuonna pitää ylläni ja naamallani. :) Postaan myös tähän alkuun heti tyhjät pohjat, jos joku muukin haluaa käyttää niitä ja tallentaa koneellensa. Mulla ainakin oli hauskaa! :D (Klikkaamalla isommaksi, luonnollisesti.)

Vartalopohja:

Ja meikkipohja:

Dodii, sitten asuihin ja meikkeihin! Muistuttaisin, että asuissa on myös hieman säävarausta, joten en aivan 100% ole kaikkien päivien asuista. Aloitetaan luonnollisesti huomisesta, eli perjantaista!

Doddi, elikkäs hämähäkinverkkoa niin aluspaidassa kuin sukkiksissakin, Deathchainin Death's Order -paita (:DDD en ihan jaksanut panostaa yksityiskohtiin!), ihan perusmusta, kankainen minihame, nelirivinen niittivyö ja Demonian Trashville 518 PVC -kuosilla. Voi ehkä tulla kuuma, mutta otan sen riskin. Vieressä on sitten perjantain meikkiä yksityiskohdilla lueteltuna. Meinasin piirtää tuohon vielä silmälasit päälle, mutta koska ne on hengettömät (<3), ne eivät tule peittämään silmämeikkiä millään lailla. Lauantain asussa sitten on tosiaan se säävaraus. Jos on vittupillun lämmin, teen asuun jonkinsortin muutoksia, kuten korsetin pois jättämisen. Jos taas on viileämpi, niin tällä mennään. Hämissukkikset saattanevat vaihtua Lip Servicen mustiin hopeisella Lippari -tikarilla koristettuihin legginseihin.

Koska asu on muuten aikasten mustavalkoinen, niin kravatissa, jossa on siis piikkilankaa, pääkalloja ja pinkkejä ruusuja, on vähän sitä kaivattua väriä, joka jatkuu myös silmämeikissä. Lauantain meikissä jätän huulet värjäämättä ja panostaa ihanan herkulliseen ja kimaltelevaan silmämeikkiin. :) Hitto kun en rillien takia voi juurikaan käyttää tekoripsiä, mutta eipä se mun maailmaani kaadakkaan. Kenkinä toimii Demonian iki-ihanat Transformerit. <3 Ja yritän muistaa laittaa myös tuon joka kuutin rastalisäkkeen, unohdin vain piirroksesta ne mustapinkit tuolta seasta. :D Sunnuntaina tulee olemaan kaikista eniten bändejä, joita tsekata, ja silloin saattaa olla myös taas pirun kuuma, niin sunnuntain asu näyttää tältä:

Elikkäs mustat reisarit (<3), jonkunsortin käsineet, IronFistin digiskull -ballerinat ja höhö, ei, en aijo pukea mustaa t-paitaa missä on kysymysmerkki, vaan en tiedä vielä, minkä paidan vedän päälleni. :D Vaihtoehtoina on Misfitsin luurankokäsitissi-paita, Mokoman Passio -paita tai ehkä paras lappi -aiheinen paita ikinä, Rykijätär. :DDD Saas nähdä, mihin kallistun. Joko Mokomaan tai lappi -paitaan, todennäköisesti. Hiukset pidän varmaan suosiolla ponnarilla, enkä meikkiinkään jaksa sunnuntaina enää varmaan pahemmin panostaa. Unohdin piirtää tähän sen nelirivisen niittarin, oh well.

EN MALTA ODOTTAA VIIKONLOPPUA! Tulee näkemään taas niin älyttömän paljon kavereita, viettämään aikaa hyvässä seurassa, näkemään paljon hyviä bändejä ja pääsemään periaatteessa pienelle kaupunkilomalle. Majoitus tapahtuu Hiltonin ilmastoidussa, ihanalla näköalalla höystetyllä huoneessa. AH! <3

Saa tulla nykimään Tuskassa, jos tunnistatte! :D Tätä odotellessa, HYVÄÄ TUSKAA KAIKILLE!

Top 10 Award.

2011-07-20T01:56:00.000-07:00

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Kiitos ihanaiselle Felinelle/Pohjoista Viljaa, joka heitti meikää tällä awardilla. :) Aloitetaanpas sitten ihan suihkutuotteilla. Tuotteet eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

1. L´Oréal Elvital Color Vibe -shampoo värjätyille hiuksille.

Monien shampoiden kokeiliana, olen päätynyt sitten tähän shampooseen lopullisesti. Ei tarvinnut lyhyemmällä tukalla käyttää hoitoainetta tämän shampoon kanssa lainkaan, jättää puhtaaksi ja sileäksi pesun jälkeen. Tekee mielestäni mitä lupaa, että säilyttää värin kirkkaana pitkään.

2. XZ Vanilia&Suklaa -hoitosuihke.

Nyt kun tukka on venähtänyt jälleen jopa melkein hartioille, on hoitoaineet astelleet takaisin kuvioihin. Rakastan suihkun jälkeen hiuksiin jätettäviä hoitoaineita, vaikka käytän myös fiiliksestä riippuen pois pestävää hoitoainetta pesun jälkeen suihkussa. Mutta jos en jaksa suihkutella kauaa, niin nämä ovat enemmän kuin pop. Tuokin on kohta lopussa, yllättävän riittoisia ovat pienehköön kokoonsa nähden! Ihana tuoksu myös plussaa. <3

3. Dove Supreme CreamOil -suihkushampoo.

Mulla on älyttömän, älyttömän kuiva ja herkästi kutiava iho suihkun jälkeen, joten oon pitkään ollu käyttämättä juuri mitään suihkushampoota, kun ne kaikki täyttä kosteutusta lupaavatkin shampoot eivät vaan toimi - iho kutisee ihan kuten ennenkin. Tämä putelli sisältöineen ja ihanine ruusuntuoksuineen sentään auttaa VÄHÄN. Käytön jälkeen iho on pehmeä, ja tuntuu kosteutetulta ainakin hetken. Meh. Nyt kun kuitenkin muistelee, niin Doven suihkushampoot ovat kutittaneet iholla käytön jälkeen kaikista vähiten.

4. Nivea Visage Eye Make-Up Remover ja Lumene Sensitive Touch -puhdistusliinat.

Näillä kavereilla lähtee meikki kuin meikki. Omaan myös Nivean versioita noista Lumenen puhdistusliinoista, mutta nämä pääsivät nyt kuvaan, kun ovat kerran käytössäkin. Pitkään Nivean ja Lumenen kasvotuotteita käyttäneenä, sopivat iholleni kuin nakutettu.

5. Lumene Beauty Base Eyeshadow Primer -silmämeikin pohjustusvoide.

Pakko sanoa, että EI IHME että meikälikan luomivärit on ennen seikkaillu ihan jossain muualla ku luomilla ennen tätä! Käytin ennen luomivärin pohjustajana mm. ihan perus peitevoidetta ja puuteria, mut silti löyty luomivärit luomiraosta illan mittaan. Kiitos tämän tuotteen, ei löydy enää. Haluaisin kokeilla Urban Decayn pohjustusta, mutta sitä ei vissiin vielä Suomesta saa. Vai saako?

6. Max Factor Masterpiece ja Masterpiece MAX -mascarat.

Millon nää tuli markkinoille? Joskus 2005? Aikasemmin? Anyways, oon käyttänyt Masterpiecejä about heti, kun ne tuli markkinoille, koska ne teki mun lyhyistä, ei juuri koskaan minnekkään näkyvistä ripsistä NÄKYVÄT. Koska tuo kultainen Masterpiece on lähes lopussa, ostin jo valmiiksi tuon MAX -version, joka on vähintään yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin edeltäjänsä.

7. Seppälästä joskus v. nakki ja lapio ostettu luomiväripaletti.

Ehkä paras halpispaletti, joka mulla on koskaan ollut. Tätä on käytetty niin paljon, etten muista edes minkä merkkinen tämä on. Ja on muuten ollut melkeen naurettavan riittoisa! Ja pigmentit on kans kohdillansa, tuo lähinnä mustaa oleva musta on oikeesti MUSTA, sen vieressä on mustaa hopeisilla glittereillä, keskellä kohtuu helmiäinen valkoinen, ja kaksi aika hyvin hohtavaa hopeaa. Aivan mahtava paletti.

8. w7 -luomiväripaletti.

Pretty.fi:stä aikoinani tilaama luomiväripaletti, ja pakko sanoa, etten oikein tiedä mitä ajatella tästä. Käytän arkimeikissä noita neutraaleja ruskean sävyjä, koska olen alkanut pitää niistä, ja käytän niitä varmasti enemmän syksyllä. Harmi vain, että pigmettipitoisuus ja luomella pysyvyys vaihtelee rajusti melkein joka napissa. Ja jos noita värejä yrittää kerrostaa, se on tehtävä HYVIN varoen, tai ne pyyhkiintyy lisättävän värin alta pois. Höh, sanon minä. Hitto, miten unelmoin siitä Coastal 88 -paletista... Tilatkaa joku mun kanssa tuolta tollanen paletti, oon niin vitun raukkis mitä tulee ulkomailta tilaamiseen! :D

9. Parhaimmat silmänrajaajat EVÖR.

Ja sieltähän löytyy Maybellinen geeli+sivellin -settiä, Rimmelin nestemäistä kajalia paksulla ja kovalla siveltimellä, sekä Lumenen Natural Code -sarjan musta puukajali.
Tosiaan ehkä parhaimmat silmänrajaajat mitä tällä hetkellä omistan. Maybellinen geeli pysyy silmissä todella kauan, ja mukana tuleva sivellin on hommaan ihan passeli, mutta vaatii harjoitusta (ainakin mulla). Tuo Rimmelin nestemäinen kajali on ollut luottokajalina jo varmaan kans lähemmäs 5 vuotta, enkä todellakaan vaihda! Ja puukajali on tehnyt meikälikalla jonkunsortin comebackin, varsinkin nyt kun sillä on oppinut meikkamaankin. :D

No, koska sain vain 9 tuotetta (periaatteessa), heitänkin tämän vain 4 bloggaajallekkin!

Thousand Masquerades

Of Life and other Urgent Matters

Salamia Kirkkaalta Taivaalta

Petals from the Torture Garden

Ens postaukseen koitan väkertää jonkinsortin Tuska asu- ja meikkipostausta! JEE!
(Enkä muuten taaskaan ole tyytyväinen blogini ulkoasuun RAAHHAHAHAAH kuinka ihanaa!)

Väliaika!

2011-07-16T00:26:00.000-07:00

KAHVIA JA PULLAA!

Uskokaa tai älkää, mulla olis oikeen kaks, ellei jopa KOLOME postausta tulossa lähiaikoina, joten alkailee tämä bloggailu mullakin kenties elpymään. Toivoisin sitä itte, koska bloggaus on oikeesti ihan älyttömän kivaa, ja haluan pitää kiinni teistä ihanista, ketkä vielä jaksaa lukea mua. :) <3

Viime päivät on menny kirjaimellisesti eskapismin ihanassa maailmassa, nimittäin Keski-Maassa. Meille tuli tiistaina Lord Of the Rings Extended BluRay -boxi, jossa on mm. 26 tuntia extroja. NAM, sanoo rouva. En malta odottaa Hobittia, en todellakaan. LotReissa oli alkujaan lähemmäs 10 kohtausta, joka pisti itkemään. Nykyään niitä on enää yksi, mut voi jumankauta, kun TÄMÄ kohtaus pamahtaa ruudulle, tulee sellaset Pelle Hermanni -itkuruiskeet silmistä, aina!

Tänään sitten, meille tulee ihania ystäviä Esboosta grillailemaan, ja sit pitääkin alkaa pähkäilemään koko ens viikko, mitä pistän päälle TUSKAAAAAN!!! :DDD Voi vitsi, miten ilonen oon, et Tuska on vielä edessä! Jos se ois ollu entisellä paikallaan, se ois jo ohi. Mut toisaalta, jos Tuska ois ollu normaalisti tän kuun ekana viikonloppuna, me päästäis Kalajoen Tractor Pulling -kisoihin broidin kanssa, ja nyt se ilo täytyy skipata. Mut ehkä en valita. :D

Postauksia odotellessa, ja kiitos kaikille kärsivällisyydestä!

Juhannus 2011

2011-06-23T10:38:00.000-07:00

Kuvat - WEHEARTIT

Haluan toivottaa kaikille ihanaa juhannusta, säästä huolimatta. :) Tänään ukkoni pikkuveli viettää meillä iltaa, ja huomenna menemme Meijerille porukalla grillaamaan ja ihastelemaan tyyppien uutta terassia. Onneks huomenna pitäs ainaki täällä etelässä olla jopa aurinkoista.

Juhannusbiisi on tänä vuonna tämänkaltainen, kiesus että joskus rakastin tuota leffaa yli kaiken, on se edelleen todella ihana. :D

IIIJJJJES!

2011-06-17T11:11:00.000-07:00

Päivitys! Se on jumankekka PÄIVITYS!

Lähinnä sen ansiosta, että pakotan itseni päivittämään. Ei olis yhtään fiilistä, mut vittu, minähän päivitän. Jos en teidän iloksenne, niin suorastaan itselleni vittuillakseni. Toivottavasi mulla on enää edes muutama oikeesti aktiivinen lukija. :'D

Mitäs... No, ehkä suurin juttu mitä nyt on mun kesäloman alun lisäks tapahtunu, on ensinnäki meidän takapihan terassin valmistuminen. Laudat hommattiin K-Raudasta, paviljonki ja kalusteet Jyskistä. Rakentamisen hoiti Jonkka ja kaverimme Matti.

Yritin löytää hyvää kuvaa meidän vanhasta terassista, joka oli ehkä yhden kesän hyvä (Jonkka on siis asunut asunnossamme yhteensä 6 vuotta, minä 2. Kunnostimme silloista terassia silloin kun muutin Jonkan luo, ja se oli hyvä tosiaan ehkä... yhden kesän. "Jes".). Vanha terde ja ikkunoiden alla olleet kukkapenkit purettiin pois, ja uude laudat asennettiin askelta ylemmäs kuin entiset puut. Näissä kuvissa paviljonkikin on jo luurangolaan pystyssä.

Siinä sitten valmista terdeä paviljonkeineen ja kalusteineen (matto puuttuu) päivällä...

... ja iltavalaistuksessa. Ah, lyhdyt! <3

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on of koors mun ja Raivon matka Stadin kautta Espooseen Jeaneten luo! Se oli myös Raivon ensimäinen kerta bussissa, ja ai että poitsu oli nätisti! Monninkylästä Porvooseen vinguttiin, mutta Porvoosta Stadiin oltiinkin jo ihan hiljaa ja torkuttiin. Eikä Stadista Espooseen vievä seutubussikaan ollut mikään suuri järkytys, vaikka kolisikin pitkän matkan bussiin verrattuna paljon enemmän. Espooseen kun päästiin ja oltiin syöty, asetuttu, käyty kaupassa ja meikattu, matkamme vei takaisin Stadin puolelle ja Ruttopuistoon. Seuraan liittyi lopulta ihanat Marc, Saana ja Timo!

Emäntä ihte ja levinneet meikit, lol.

Fiksuja kuvia, osa liian monta feat. Lemmy Kilmister Jr elikkäs Marc! <3

Urhea koikkeliini, ekaa kertaa in da big city!

GNAAA! <3

Urhea koikkeliini väsähti yhdessä vaiheessa, ja merituuli kun oli hieman viileä ja Raipen tuli kylmä, poitsu kiedottiin mun Askola Pulling -huppariin ja hän sitten tyytyväisenä pisti kerälle siihen meidän kaikkien keskelle vetämään zetaa. <3

Todiste siitä, että jonkin sortin jumala on olemassa! LITRAN CARLSBERGI! 8O~

Vaan aijettä oli mukavaa, ja taas jälleen kerran, aika kului ihan liian nopeasti. Plus että muistin, miten upea Stadi on kesäisin. Kunpa joskus pääsisi vaikka viikonlopuksi hotelliin Stadin keskustaan tänä kesänä, voisi sen parin päivän ajan ottaa kaiken ilon irti tuosta uskomattomasta kaupungista. Ah~.

Loppuun sitten vielä parit hypetyskuvat meidän poitsusta, kun kasvattaja Mia ja Raipen iskän omistaja Noora kävivät tällä viikolla vierairulla. Kuvista siis iso kiitos heille!

Raivo on siis 9 kk., seisotuskuva.

Liikkumiskuva, vähän runkokarvaa...

Ja viimeiseksi kunnon hymypoika -kuva. :D Kiitos tuon alapurennan, Raipe ei varmaan ikinä voi olla näyttelyssä BIS. :c Mutta minkäs teet... kunhan edes joskus sijoittuisi edes jotenkin merkittävästi, aijettä oisin iloinen! Porvoossa on syksyllä näyttelyt, jos siihen mennessä saisin Raivolle oman partakoneen jolla ajaa iho ihan sileäksi sängestä (kuten näyttelyvaatimuksiin kuuluu) ja sais ilmotettua junnun juniori-luokkaan.

Noni, kyllähän tästä ihan jees päivitys tuli! Ainaki sain tungettua mukaan kuviakin.
Kassellaan, ehkä tää päivitysinto tästä vielä nousee.

Loppuun viel jotain LEGENDAARISTA! Hyvät persjantait kaikille, kaljat nostakaamme tämän tahtiin!

Siis herrajumala, viimistään ku Akseli Ruusu juoksee lavalle ni tekee mieli loikata ittekki pystyyn riehumaan!!!
Wayne's World, Wayne's World, party time, excellent! WIUWIUWIUWIWIUUUUU!

God is in the rain.

2011-06-13T14:10:00.000-07:00

Äh. Isot pahoittelut, etten ole juurikaan päivitellyt. Halua on ollut, jaksamista ei. Syytän osaksi kuumuutta, mutta suurimmaksi osaksi itseäni. Just ku tuntu, että saan inspiksestä kiinni, alan taas piirtää, kirjoittaa, blogittaa... ni ei. Ei ei ei.

Turhauttavaa.

Kuva Weheartit.

Ehkä sade puhdistaa... Ja haluaisin taas uudistaa blogin ulkoasun. ÄRH.

Yritän ryhdistäytyä, mahdollisimman pian.

24.

2011-05-16T14:10:00.000-07:00

Rupes heti soimaan kyseisen sarjan tunnusomainen tunnuspiippaus päässä. :D

Tosiaan, vietän tänään kohdusta irtaantumisen vuosipäivääni, ja moisesta aktiviteetistä on tosiaan hurjat 24 vuotta. Watta fak, oikeesti. Vastahan mä pääsin ylä-asteelta, vastahan oli vuos 2003 ja menin Heltech AV:hen ja tutustuin Lauraan, Jasmineen, Millaan, Mirkaan, Karoon, Janicaan, Toniin, Heikkiin... Justhan oli vuos 2005 ja muutin Stadiin ja tutustuin Miraan... Justhan oli pari vuotta sitten muutin takaisin Askolaan elämäni rakkauden luokse, ja... no, niin. Huhhuh, etten sanois. Synttäreitäni olen etukäteen juhlistanut viime perjantaina, kun menin ihanan ystäväni kanssa Porvoon Amarilloon ja herkuttelimme, ennenkuin menimme katsomaaaaaaaaaan...

(video youtubesta, ei minun kuvaamani)

Skandinavian Hunks, IIIKS! Kuten jotkut jo tietävät, lihakset on mulle iso <3, ja heti kun täytin 18, on mun unelma ollut päästä katsomaan Hunkseja. Olihan se sen arvoista, harmi vaan ettei kahta ultimaattista suosikkiani, Maunoa ja Eskoa ollut meidän kokoonpanossamme. Ehkä joskus vielä uusiksi, ei sitä tiiä! Synttärilahjaksi ostettiin puoliksi kultaukkelini kanssa meitsille vihdoinkin uusi piirtopötä!

Wacom Bamboo Touch & Pen <3 KEEELEPAA! Ehkä nyt pääsen vihdoin ja viimein purkamaan inspiraatiota taiteeksi... Ei meinaan ispaa yhtään käyttää perinteistä A4+lyijäri+tussi+skannaus -menetelmää, ainakaan tällä hetkellä. Jos tuo piirtopöytä on juuri niin loistava kuin ma luulen et se on, ni aijaijai... Pää räjähtää!

Terassiremontti on aloitettu, ja voi kiesus siitä tulee upee! Pistän ennen ja jälkeen -kuvia sitten, kun terde on lopullisesti valmis. :) Tähän loppuun postaan itselleni synttäribiisin, koska jammajamma, ens vuonna neljännes-satannen mittariin!

Nii, ja ONNEA JA KIITOS LEIJONAT! En jaksa alkaa urputtaa niistä, jotka ylimielisesti luulevat olevansa parempia ihmisiä, kun vittuilevat meille, jotka juhlivat maailmanmestaruutta. Kamoon, Ruotsilla on 8 kultaa, tää oli Suomen toinen, ja siihen meni 16 vuotta, EHKÄPÄ on lupa juhlia. Ja juu, ei ole tosiaan pakko tykätä, mut onko lätkän hehkuttamisessa mitään eroa esim. elokuvan, bändin tai sarjan hehkuttamiseen? Samaan syssyyn menee imho. Ei me kuitenkaan joka vuos voiteta kultaa missään urheilussa. Ja lätkästäkin oppii tykkäämään, jos vain haluaa. En itsekkään seuraa kuin Suomen mm -matsit, ja siis ihan oikeasti sääli niitä, jotka eivät edes yritä katsoa matsia Suomen puolesta, se jännitys on jotain käsittämätöntä. Mut joo, suljen suuni ennekuin joku pahottaa mielensä. :) DEN GLIDER IN I MÅL!

WAKE UP, IT'S TIME TO DIE!

2011-05-04T15:29:00.000-07:00

Siitä on kohta aika tasan tarkkaan 20 vuotta, kun vannoin 4 vuotiaana meneväni Axl Rosen kanssa naimisiin. Ikäero ei olisi ollut todellakaan este, eikä kielimuurikaan. Tahdon siis puhua teille nyt bändistä, ihka ensimäisestä lempibändistäni, joka on kaikkien alati vaihtuvien ykkösbändien altakin aina ponnistanut omalle, pyhälle paikalleen muutaman riffin muistutuksella. Puhun tietenkin ainakin 80-luvulla syntyneiden muksujen muistamasta ilmiöstä nimeltä Guns N' Roses.

olen ehkä joskus maininnutkin, että suurin kiitos musiikimaustani on aina kuulunut isoveljelleni. Tietysti, kun pikku tyttönen katsoo kuutta vuotta vanhempaa isoveljeään ylöspäin niinkin paljon kuin minä, niin totta kai sitä halutaan alkaa kuunnella samaa musiikkia, oli ikä mikä tahansa. Ja silloin veljellä sattui pyörimään kasettisoittimessa Metallican lisäksi juurikin tuo Guns N' Roses. Muistan vieläkin, kun isoveljeni saattoi hiipiä olohuoneeseen, ja puskea erään tietyn, rätisevästi nauhoitetun VHS-kasetin nauhuriin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Welcome To the Jungle alkoi soida, oli leikkini sitten kuinka kesken tahansa, ne jäivät sille paikalleen, ja juoksin olkkariin minkä vaippapöksyiltäni kerkesin. Sillä mikään, MIKÄÄN ei ollut niin uskomatonta, kun kuulla sen ikäisenä sellaista musiikkia, ja nähdä sen näköisiä ihmisiä. Enhän mä sen ikäisenä ymmärtänyt, mistä se ihana pitkätukkainen, boksereissa pomppiva laulaja lauloi, mutta helvetin hyvältä se kuulosti. Ja kuulostaa edelleen.

Jopa varhaismurkkuiän pop -kauden ajan, Guns N' Roses oli "raskainta" mitä saatoin kuunnella. Ja sitten pahimman murkkuiän synkistelyn aikana, GnR oli "keveintä" mitä saatoin kuunnella. Oli elämäntilanteeni mikä tahansa, koska tahansa, tuolta bändiltä löytyi piristys ja lohtu juuri silloin, kun sitä tarvitsin. Edelleen, kun jossain kuulen Gunnareiden sulosointuja, vaikkapa jossain kaupassa, pysähdyn kuin refleksistä niille sijoilleni muutaman riffin ajaksi. Se vain tapahtuu, ja hyvä niin!

Duff McKagan. <3 Like A MotherFucker!

Ensimäisen kerran näin Guns N' Rosesin ex-jäseniä joskus vuonna nakki (apua, avittakaa muistivikaista!!!), kun Velvet Revolver saapui ensimäistä kertaa Suomeen. Totta kai, oli kohtuullisen uskomatonta nähdä Duff, Slash ja Matt livenä, itkuhan siinä pärähti. Ja onhan se "ex-heila" herra. Ruusukin nähty livenä, kerran. Ikävä kyllä Chinese Democrasyn aikakaudelta, mutta olen edelleen onnellinen, että menin sille hieman kyseenalaiselle keikalle. En ikinä tule unohtamaan Dizzy Reedin soittamaa pianosooloa Hanoi Rocksin Don't You Ever Leave -biisitä. Kaikista upeinta oli kuitenin pari vuotta sitten Helsingin Virgin Oil.:issa, kun Duff McKagan, joka on siis ehdoton suosikkini GnRn ex-jäsenistä, tuli oman soolobändinsä Loadedin kera hieman humppaamaan. Kerrassaan oudon onnenpotkun kautta, pääsin rakkaan ystäväni kanssa tapaamaan bändiä.

<
Ja voin sanoa, että voin kuolla onnellisena. En nimittäin villeimmissä unelmissanikaan oikeasti voinut kuvitella, että pääsisin joskus tapaamaan Duffin!

Tässä bändissä on edelleen se elintärkeä jokin. Se jonkin, joka saa mun aina yhtä sekaisin aikaa ja paikkaa katsomatta. Toisinsanoen, ilman tätä bändiä, joka on kuin minun perustani, minun sementtipohjani, en todellakaan olisi sitä, mitä olen tänä päivänä. Jos kuulen Sweet Child O' Minen alkukitarasoolon jossain, on kuin mitä isänmaallisin elukka kuulisi maamme laulun.

Ja sanokaa minun sanoneen, vielä joskus ihooni hakataan musteella revolvereja, ruusuja, luoteja ja piikkilankaa.

Vihreän Naudan Wokki!

2011-05-02T11:54:00.000-07:00

SIIS AAAARGH tätä nettiä!!! Mokkula heitti nähtävästi lopullisesti veivin, ja tääkin postaus on tehty hyvin hampaita kiristellen n. 30 sekunnin nettipätkissä... aijettä! Mutta, asiaan!

Elikkäs nyt vuorossa on tämän blogin ensimmäinen ruokapostaus, ja esittelen teille askel askeleelta, miten tein toissapäivänä yhden omista lemppariresepteistäni. Tän wokin maut osuu ainakin oman suun mieleen ihan täydellisesti yhteen!

Ensimäisen kerran ihastuin wokkiruokiin joskus 5-6 vuotta sitten, kun huvikseni yritin tehdä "jotain japanilaisen tyylistä", ja eka wokkini koostui nuudeleista, kanasuikaleista, valmiista sweet&sour -kastikkeesta ja pakastewokkivihanneksista. 8'D Ihan jeeshän se oli, muttei todellakaan yllä tän wokin tasolle! Ruoanlaitosta ja varsinkin japanilaisesta/kiinalaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä kiinnostuneesta ja 3 itämaisen ruoan reseptikirjaa omistavana, aattelin soveltaa omaa makua hivelevän wokin, ja inspiraatio on tullut suoraan itämaisista, hektisen tahdin katukeittiöistä, joten ruoan ulkonäöllä tai asettelulla ei tässä ole nyt niin väliä. Wokin perussääntöhän on makea - hapan - suola - tulisuus.

Aloitetaanpas raaka-aineksista ja mausteista...

Homma alkaa rypsiöljystä. Ei mitään parhaimman laatuista, ja jos oikein haluaisi hifistellä, niin oikeastihan tässä pitäisi käyttää tyyliin pähkinäöljyä. Mutta tämäkin käy hyvin. Oliiviöljyt tästä ruoasta sitten kauas!

Ja sitten mausteisiin! Arvatkaas mitä maustetta käytettäis. ;D (No esim. inkivääriä...)

Ja tää nyt ei tähän ruokaan liity tää kuva, mut halusin vaan esitellä söpöjä maustepurnukoitani. :D Vasemmalta oikealle, paahdettua sipulia, seesaminsiemeniä, perunakuorrutetta ja lemppariani, savusuolaa! Oijoi. <3

Kröhöm, takas aiheeseen... Kuumennetussa rypsiöljyssä siis ihan ensimäiseksi aijotaan wokata puolitoista teelusikallista inkiväärijauhetta, yksi isohko, punainen chili, ja viisi valkosipulin kynttä. Lisäksi parissa kohtaa lorautetaan roimalla kädellä limetin mehua sekaan.

Tässä vielä lähikuvaa. En omista hirveän hyviä veitsiä, mutta ihan hyvää jälkeä näistä tuli. Chilipalosta poistan suurimman osan maltista ja siemenistä, tähän satsiin olis pitäny jättää vähän enemmän potkua.

Wokattavan lihan aijon maustaa näillä. Olen noiden Santa Marian maustemyllyjen suurkuluttaja!

Sitten ne aivan pakolliset sörsselit joka wokissa, elikkäs kunnon soija ja kalakastike! Veteen liotettu Fond du Chef -lihaliemikuutio jäi tästä kuvasta pois, mutta ei se mitn. Sitten itse aineksiin!

Naudanlihana toimii tällä kertaa Tammisen naudan suikale, joka kypsyy todella nopeasti. Tähän voi myös käyttää haudutettavia suikaleita, sekä tietysti korvata naudanlihan kanalla tai jopa porsaansuikaleilla. Kasvissyöjät voivat varmaankin käyttää tofua, en uskalla sanoa varmasti kun en ole kokeillut itse. :D

Tää on siitä loistava ruoka, että tällä saa vähän äijemmänkin ukon syömään kasviksia! ;) Toki, tähänkin voi käyttää tuoretta kamaa, mutta itse koen pakasteet kätevämpinä. Ja eikös jossain ollut just joku tutkimus, tiedä sitten kuinka paikkaansa pitävä, että pakastetut vihannekset omaa paremmat vitamiinit? Noh, enigei!

Ja uudelleenlöydetty lapsuuden ihastukseni, kiinankaali! Tämä lisätään aivan lopuksi, antaa ihanaa makua ja rapsakkuutta...

Mä rakastan Blue Dragonin tuotteita, ja nää vehnänuudelit on vaan niin pop! Hätätapauksessa oon käyttänyt mm. YumYumin tai Mama'sin kananuudeleita korvaavana nuudelina, mut koostumushan niissä on ihan eri maata kuin näissä. Nuudelissa pitää olla vähän purutuntumaa! Käytän wokkiin yleensä kaksi "liuskaa".

Eiköhän aleta kokkaamaan! Wokkaushan on tunnetusti ripeää puuhaa, eli suosittelen todellakin valmistautumaan hyvin, että kaiken vain voi heittää pannuun peräkanaa.

Mulla olis wokkipannukin, mutta olin laiska. :D Plus että juurikin tuo iso tefalin on mitä parhain wokin tekemiseen. Laitan rypsiöljyä aika roimalla kädellä, sanoisin että enemmän tai vähemmän puol desiä. Anna kuumeta hyvin. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, kippaa 1½ teelusikallista inkiväärijauhetta, valkosipulit ja chilit öljyyn ja wokkaa tuoksuvaksi (1-2 min.).

Wokkaus wokkaus...

Jos kuulisitte ton tirinän ja haistaisitte tuoksun... Taivaallinen. <3

Aika nasauttaa lihat tiskiin! Sekoitellaan hyvin, että sekoittuvat maustuneen öljyn kanssa ja ottavat väriä pintaan, eli taas puhutaan parista-kolmesta minuutista.

Siinä on liha ruskistettuna ja merisuolalla ja sillä Santa Marian maustemyllyllä maustettuna. Sekoitellaan pari minuuttia lisää.

Kyllä, limetinmehua lihan päälle! Uskokaa tai älkää, limellä maustettu liha on aika vänkää, hyvässä mielessä siis! Tämä siis juuri ennen kuin...

... lisätään jäiset pakastekasvikset. Wokkaillaan lisää sen muutaman minuutin ajan, että kasvikset sulavat. Niiden ei siis tässä vaiheessa tarvitse kypsyä, kunhan vaan sulavat. :D

Siinä sitten sulaneet kasvikset. Sekoitellaan taas vähän lisää, että kasviksetkin saavat imaistua liemen makua itseensä.

Sitten lisätäänkin jo nuudelit! Lisään ne tosiaan tuonne suoraan, koska nekin saavat sitten makua kaikista mausteista ja liemestä ja NAM! Seuraavaksi lisäilläänkin nesteitä.

Elikkäs hyö! Siinä sitten se kuumaan veteen liotettu lihaliemi, soija, kalakastike ja vielä lisää limettiä. Wokkiin vaan kaikki lihaliemi, reilu loraus soijaa (ainakin 3 ruokalusikallista!) ja vähän pienempi loraus kalakastiketta (about ruokalusikallinen). Ja limetinmehua just niin paljon ku sielu sietää!

Kuten näkyy, nestettä on nyt aika paljon. Mutta! Katsokaapas mitä kunnon sekoittelun ja neljän minuutin jälkeen on käynyt.

Tadaa! Nuudelit ja kasvikset on imeneet suurimman osan nesteestä, ja mun mielestä lientä saa vähän jäädäkkin wokkiin kastikkeeksi. Nuudelit on tosiaan kypsiä n. neljän minuutin hauduttamisella, vaikka pakkauksessa lukeekin se 2. min.

Aletaankin olla loppusuoralla, eli karkeasti silputtu kiinankaali sekaan vaan! Ja sekoitetaan...

Jälleen se maaginen pari minsaa, ja a voila! Valmista on!

Aijai, oijoi... Ja eiku syömään! Unohdin koristella valmiin annoksen seesaminsiemenillä, mutta vahinkoja sattuu. :D Hyvän näköistä se on silti!

Itadakimas~! ^3^

Miten on, saiko veden kielelle laisinkaan ja aiotteko kokeilla? :)

Pääsiäinen.

2011-04-20T21:19:00.000-07:00

Pakko vielä kirjoittaa ennen töihin menoa, kun on idea vielä tuoreessa muistissa. Ihan ensimäiseksi haluan kertoa teille eräästä papista. Puhutaan Pappi Parhaasta. Kyseinen Pappi Paras on kastanut minulle nimen, päästänyt minut angstisena teininä ripille, siunannut monta sukulaistani haudan lepoon (R.I.P mummi...) ja jos se minusta on kiinni, niin Pappi Parhaus saa siunata minutkin sitten joskus avioliiton satamaan. Pappi Parhaus puhui aina niin, että varmasti jopa ateisti kuuntelisi häntä. Hän ei nimittäin jauhanut turhaa jeesustelu-paskaa, vaan pysyi asiassa, kertoi asioista tavalla, että vaikkapa luokkahuoneessakin puhuessaan, jopa ne pahimmat häiriköt istuivat hiljaa ja kuuntelivat. Pappi Parhaus lauloi kovaa, ja usein hänen äänensä kuuli muiden laulun yli, ja se jos mikä hymyilyttää edelleen. Sitten Pappi Parhaus otti ja muutti Askolasta Porvooseen, toimien nyt pappina siellä. Pappi Parhaudesta suorastaan huokuu sellainen sisäinen rauha, ymmärtäväisyys ja lämpö, jonka odottaisi jokaisen kollegansakkin omaavan. Mutta ei, ne harvat toiset papit joita koskaan olen nähnyt/tavannut, ovat kuin rautakangen nielaisseita...

Olen siis töissä kyläni ala-asteella, ja eilen uusi pastori kävi pitämässä 0-6 luokkalaisille pääsiäis-aamunavauksen. Siitäkin syystä ja syistä, jotka kohta kerron, sanon häntä Pappi Poliittiseksi. Pappi Poliittinen nimittäin aloittaa pääsiäispuheensa asialla, mitä ei koskaan pitäisi sekoittaa uskonnon kanssa - POLITIIKKA! Siis jumankauta, äijä tulee ala-asteelle ja alottaa aamunavauksensa sanoilla: "Nyt kun olemme päässeet yli tästä järkyttävästä vaalituloksesta, voimme rauhoittua viettämään pääsiäistä..." ........... Anteeks MITÄ? Eskarit, eka- ja tokaluokkalaiset katto toisiaan niin ällikällä ettei tosikaan. Millä helvetin oikeudella pappi, joka kuitenkin nyt edustaa Askolan luterilaista kirkkoa, edes ajattelee mainitsevansa jostain vaalituloksesta ala-asteelaisille?!

Eikä siinä vielä kaikki. Tapa, millä Pappi Poliittinen puhui, oli kuin kahta pitkää ruuvia oltaisiin hitaasti pyöritetty korvaani, paikallisesti Pappi Poliittisen puhe alkoi muistuttaa jo Nokia Mission paasausta. "Pitkässä Perjantaissa ei ole mitään hyvää. Se on surun ja kuoleman päivä. Mutta älkää olko surullisia, meidän on vain hyväksyttävä se, että Jeesus kuolee... Mutta vaikka olisittekin surullisia, niin älkää huoliko, sillä hän nousee jälleen..." MITÄ?! MITÄ?!?!? Olisitte nähneet eskarilaisten ilmeet! Se suorastaan huusi kysymysmerkkiä ja että mitä, pitääkö meidän perjantaina olla surullisia jostain syystä? Keskiluokkalaiset loistivat myös hämmästyneisyyttään, ja kutoset pidättelivät huutonaurua. Ei hyvä, Pappi Poliittinen, ei hyvä. Ja voin sanoa, etten ollut ainut joka on tätä mieltä... Että eiköhän ala-asteelaisia kiinnosta pääsiäisessä tasan se, että saa suklaamunia, kaksi kouluviikkoa on vain nelipäiväisiä, ja että yksi viikonloppu on nelipäiväinen. En pystynyt muuta kuin päivittelemään pääni sisällä ja ajattelemaan, kuinka Pappi Parhaus olisi saattanut jopa heittää vitsiä, jolla saada pienemmät nauramaan puheen aikana.

Vaikken olekkaa kovin uskonnollinen ihminen, ja sanonkin mieluummin uskovani luonnon lakeihin kuin minkäälaiseen Jumalaan, niin pienen pieni piste minussa koki kyllä tuon paasauksen aikana aikamoisen nipistyksen. Lapsia ja politiikkaa (eikä ehkä uskontoakaan imho) ei pitäs IKINÄ sekottaa! Jos jollekkin jäi mieleen, että mikä Nokia Missio, niin olkaatten hyvät ja katsokaa alas, ja suosittelen katsomaan huumoripätkän loppuun asti... ja kyllä, ne on ihan 110% tosissaan.

*Niin iso facepalm ettei tosikaan.* CHA! CHAHHAH! Aikamiespoika, rauhoitu. Huhhuh.

Nöjö. Kaikesta huolimatta, aijon toivottaa teille kaikille hyvää pääsiäistä, itse aijon juhlistaa sitä nukkumalla paljon ja tekemällä hyvää ruokaa. Toivottavasti aurinko alkaisi paistaa!!

Junttiblogi!

2011-04-18T03:36:00.000-07:00

Ei elämän kevät, oikeasti. Ihmisistä tuli yhdessä yössä niin täysiä idiootteja, että melkein pelottaa. Enkä nyt puhu Persujen menestyksestä, vaan ihmisten reaktioista. Yhtäkkiä ollaankin niin kiinnostuneita politiikasta, vaikka tasan tarkkaan ennen vaaleja politiikka ei kiinnostanut pätkän vertaa. Facebookin "EI Perussuomalaiselle Suomelle" on (edit) paras huumoriryhmä hetkeen. Ketä kiinnostaa, oikeasti? Onko muiden puolueiden edustajat oikeasti NOIN katkeria ja huonoja häviäjiä?

Itseasiassa, minun piti avautua tästä aiheesta oikein kunnolla, mutta huomaan ilokseni, ettei minun tarvitsekkaan. Nimittäin eräs fiksu nuori nainen on tehnyt sen puolestani. Lukekaapa tämä artikkeli: Hyvinhän siinä kävi, mitä te itkette?

Niin, ja minähän en äänestänyt. Mutta jos olisin äänestänyt, ääneni olisi mennyt Muutos 2011 -suuntaan... tai Perussuomalaisille. Tämä nähtävästi tekee minusta nyt rasistin, idiootin, nyrkillä tapettavan juntin, alkoholistin ja vammaisen. :)

Luojan kiitos seuraaviin vaaleihin on vielä rauhalliset 4 vuotta. Sitte kitistään ja itketään taas. Nyt menen sohvalle potemaan mahakipua ("hahhah, oikein sulle senkin punaniskajuntti", eiks ni?), ja teen fiksummasta aiheesta päivityksen vielä tämän viikon aikana. Jos mun junttiblogilla on enää lukioita siinä vaiheessa. :DDDD

LIIKAA LOSKAARGH!

2011-04-09T15:13:00.000-07:00

Iso ja pitkä huokaus ihan alkuun. "Terminen kevät on myöhässä", NO AIJAA. Siltikin, vaikka samaan aikaan tuntuu, ettei tuo sohjo ja metriset kinokset mihkään sula, niin päivittäisellä koiran pissatuslenkillä huomaa taas jonkun lumikasan kadonneen. Ja tänä aamuna, kun avasin takapihan oven, sattui olemaan hetki kun ei tuullut, joten auringossa oli oikeasti LÄMMIN! Plus, että ikkunalaudalla itseänsä pesi kohmeloinen kärpänen (!!!) ja kukkapenkistä puski esiin yksinäinen, keltainen, pieni kukkanen... Kyllä se sitä, salakavalasti, mutta kuitenkin! Ja voin sanoa, kun on tarponut pitkän (ja upean!) talven liukkaita ja muhkuraisia pyöräteitä, niin kyllä tuntuu asfaltti pitkästä aikaa New Rockin pohjan alla mukavalta. Kitkaa! Ei liukastelua! :D

Mulla on tainnut olla tässä jonkun sortin kevätmasennus, jos sellaista edes on olemassa. Voi toki olla, että nyt kun olen juuri toipnut siitä kaamesta sairastamisesta, että olo on siitä edelleen vielä väsynyt. Ja heti, kun aurinko paistaa, niin positiivisuuteni kohoaa n. 150 % ylöspäin. Sain myös vähän extempore lisää töitä, olin viime viikon sijaisena ja olen vielä pääsiäiseen asti. En sinällänsä valita, ensi tili tulee olemaan jumalattoman iso, mutta kaikessa "helppoudessaan", työni on ajoittain henkisesti TODELLA väsyttävää. Kyllä se tästä.

Ja kyllä muuten tuli tämän viikon perjantai, eli eilinen, tarpeeseen! Menin nimittäin Porvoon Bebopiin ystävän kanssa katsomaan Mokomaa, ja siis no. Mä olen nähnyt Mokoman vain kerran livenä ennen tätä, joten ns. n00bina olin ihan innoissani, sillä Sydänjuuret -levy on mielestäni silkkaa neroutta. Keikka itsessään oli todella, todella loistava, ja voisi melkein sanoa, että viimeinen naula nasahti arkkuuni, ja nyt olen viimeistään Mokoman fani. Bändin lavakarisma oli jotain aivan tajutonta, ja kiitos hyvän miksauksen (hyvä, Miitri!), soitanta ja Annalan laulu kuulostivat erittäin upeilta. Tulipahan Sydänjuuret -biisin aikana melkein herkistyttyä! Jotenkin iski vain niin hermoon, kun jengi lauloi mukana täyttä kurkkua jaja! Ah. Annalakin on niin pirun karismaattinen, tekisi mieli sulloa se lasipulloon tökittäväksi. :D Niska on eilisen jäljiltä skidisti kipeänä, ja täytyy sanoa, että olen kaivannut sitä tunnetta. Toki, se että olen päässyt niin monelle I LIED:in keikalle on auttanut paljon keikkakaipuutani. Ja se jos mikä on ollut mahtavaa huomata, että en tällä hetkellä tunne olevani "riippuvainen" mistään bändistä, toisin kuin esim. 2 vuotta sitten. Mun ei ole pakko tunnustaa jotain tiettyä ryhmää tunteakseni itseni kokonaiseksi, ja jos totta puhutaan, niin jo silloin kun olin vielä henkeen ja vereen 69 Eyes -fanaatikko, huonoina iltoina sitä tuli toivottua, kun "olis jo sen verran aikuinen, ettei tarttis jotain bändiä tunteekseen ittensä ihmiseks". No, tässä sitä ollaan, ja hyvältä tuntuu. :) Ei siinä, mä olen edelleen fanityttö, ja tulen varmaan aina olemaan, mut fanitus on ihan eri tasolla kuin ennen. Mutta piru, miten nerokkaan paidan eilen ostin! :D Otan siitä ensi viikolla kyllä kuvan.

... mutta fanituksesta puheen olleen, aijaijai kun tuli tuossa muutama viikko sitten löydettyä hyvä anime! Animecrazy.net -sivulta voi katsoa lähestulkoon mitä tahansa animesarjaa streamina, kunhan lataa VEOH Media Playerin, ja olen totaallisen ihastunut NANA -sarjaan. SNYY, on ollut mahtavaa löytää joku niin omaan makuun iskevä sarja, että mieheni ollessa iltavuorossa, pistän vähintään viisi jaksoa lataamaan, keitän Mama'sin kananuudelia ja ryystän sitä samalla, kun katson sarjaa. Sinkkuelämää lainaten, sitä voisi kutsua ns. parisuhteessa olevan "secret single behaviour"iksi. :D Voisinkin tähän loppuun pistää parit videot. Ihan ensimäiseksi NANA -sarjasta eräs jo pari päivää päässäni soinut biisi.

Trapnest - A Little Pain

Ja sitten parit Mokomat. Siis tämän bändin musavideot, ainakin nämä kaksi, luulisi voittavan ihmiset puolelleen jo huumorillaan. Suosittelen todella katsomaan molemmat. :D

Mokoma - Ei Kahta Sanaa (Ilman Kolmatta)

Mokoma - Hei Hei Heinäkuu

^ Voisiko muuten olla tuon täydellisempää kesäbiisiä? Luulenpa, että ei. Aaa, kevät, kesä, Tuska, tule jo!
P.S.: Ahma tarttee mustat reisitaskuhousut, joo.

Itsensä hemmottelua.

2011-04-02T12:53:00.000-07:00

Huhhuh, sanon mä. Musta on nähtävästi tullut sellainen, etten osaa sairastaa enää ollenkaan. Joskus aikoinani olisin suorastaan NAUTTINUT, että saan luvalla maata koko päivän ja voivotella. Nyt suorastaan vitutti, että jouduin sairastelun takia pysymään mm. paikoillani, koska kunto ei riittänyt edes jokapäiväisiin kotihommiin, saatikka sitten koiran kanssa leikkimiseen tai ulkoiluttamiseen. Luojan kiitos kyllä luonnontuotteille, ilman eukaliptus- ja tervahunajan, sekä sitruunamehun että Carmolis/munkkitippojen sekä ihan liian monen teekupin, oisin varmaan vieläkin kipeä. Jouduin särkylääkettä ottamaan vissiin kaks kertaa, muuten selvisin ihan luonnontuotteilla, mikä on aika mahtava juttu. Niin, ja nostalgiabuustin hoiti Vicks Vaporubs :D Kokeilin myös ensimäistä kertaa pitää halkaistua, raakaa sipulia yöpöydällä, ja musta tuntuu, että se autto jonkun verran. Onneksi tauti on jo lähestulkoon ohi, jäljellä on enää semi-vuotava nokka ja kutiseva limakurkku. "Jee".

Muttah, lupasin tehdä merkinnän jostain järkevästä, ja herranen aika, kyllähän nyt ihonhoitotuotteet on järkevä aihe! Menin tänään nimittäin Porvooseen hyvin ansaitulle shoppailureissulle, ja oli kyllä mahtavaa kierrellä kauppoja ilman kiirettä, käydä kahvilla, hipelöidä vaatteita joita en osta... Yhdet Seppälän kengät jäivät kummittelemaan mieleen, mutta ehkä annan niiden olla. Elleivät tule aleen. No mutta kuitenkin, tämä päivitys on sekoitus tämän päivän ostoksiani, sekä ihonhoitotuotteita, joita tällä hetkellä käytän. Meikit säästän omaan päivitykseensä, ettei tämä päivitys paisu pituudessaan puuduttavaksi. Toivottavasti ei tule liian sekavaa meininkiä. Kuvia ainakin on paljon (joista osa on katalogikuvia ja osa omaottamia, eivätkä ne tosiaan ole mitään laadun juhlaa, anteeksi siitä! Yrittäkää kestää.)!

Aloitetaan jokapäiväisillä ihonhoitotuotteilla. Pyrin käyttämään mahdollisimman vähän eri tuotteita, ja olen huomannut, että ihoni (joka on todella "ihana" pintakuiva, rasvainen sekaiho...) ei räjähdä vielä kahden eri merkin sekoituksesta, ja ne merkit ovat Nivea ja Lumene. Töissä en käytä meikkiä, mutta joka aamu ja ilta käytän tiettyjä tuotteita, joista yksi tärkeimmistä on tämä:

Nivea Visage Young Stay Clear -kasvovesi. Tuolla läträän pumpulilapun avulla naamaani aamuin illoin, ja tulokset ovat olleet todella loistavia. Aamuisin lätkäisen kasvojen kuivuttua ennen töihin lähtöä tätä:

Todella hyvin toimiva päivävoide, kosteuttaa pitkään kuten lupaa. Ja tänään sain vihdoin lisätä uuden tuotteen aamurutiineihin, nimittäin:

Vihdoinkin, silmänympärysvoide! En suotta ole hinkunut sellaista jo pitkään, ja tänään sain vihdoin sen ostettua. Pakkaus lupaa vähentävän aamuisin turvotusta ja mustia silmänalusia, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Pitää kokeilla heti huomenaamuna. :D Iltaisin sitten, kasvoveden jälkeen levitän kasvoilleni tätä:

Nivean kosteuttava ja elvyttävä yövoide, ja siis tämä kama oli viimeinen niitti mun entiselle pitsalärville! Nimittäin kun aloin käyttämään yövoidetta, niin viimeisetkin näpyt mun kasvoilta on kadonnut ihan kokonaan, ja saan enää todella harvoin finnejä. Lisäksi iltarutiineihin kuuluu Artistryn käsivoide (omaan myös Artistryn kasvojenhoitosarjan, mutta se ei sopinut iholleni, sääli sinänsä) ja huulia hoitava Miramen minttu-huulirasva.

Saunassa ja suihkussa sitten, pyrin ainakin kerran viikossa käyttämään alla olevia tuotteita. Ensin puhdistan kasvoni tällä:

Kyllä toimii. Tätä saatan käyttää joskus jopa 2-3 kertaa viikossa, jos kasvoillani on enemmän epäpuhtauksia jostain syystä. Käytän tätä ennen kuin menen saunaan, sillä joskus levitän saunaan kasvoilleni tätä ihanuutta:

Lumenen syväpuhdistava turvenaamio! Mä rakastan tätä tuotetta niin paljon, ja toivon todella, ettei Lumene ikinä vedä tätä pois tuotannosta. Mielestäni yhdeksi Lumenen klassikkotuotteeksi muodostunut naamio ei pelkästään tuoksu lumoavalta ja tunnu iholla samettimaisen pehmeältä, vaan se myös oikeasti TOIMII. Tuota kun levittää kuorituille kasvoille ennen saunaa, niin sen kihelmöivän vaikutuksen oikein tuntee, ja kasvojen huuhtelun jälkeen olo on parhaimmillaan kuin kasvohoidon jälkeen. Suosittelen, todella! Jos oikein haluan hemmotella itseäni saunassa, levitän kropalleni tätä:

Kuivan ja paikallisesti atooppisen ihon omaavana, voin sanoa rakastavani tätä tuotetta myös. Kuinka niin luontoa lähellä olevat tuotteet iskee? Kun kasvoilla tuoksuu turve, iholla terva, ja heitän vielä savuyrtti -saunatuoksua kiukaalle, niin on transsitila lähellä. Mistä tulikin mieleeni, että voi piru, miten kaipaankaan Lappiin. Tämä saunavoide muuten myös auttaa kipeisiin lihaksiin ja heleyttää ihoa. Näiden tuoksujen avulla, saan palan Lapin luontoa omaan saunahetkeeni. Saunan/suihkun jälkeen, levitän ainakin käsivarsilleni, selkään ja hartioille tätä:

Jos lukijoiden seassa on muita kuivasta ihosta kärsiviä, niin tässä on pelastaja! Kenties paras vartalovoide, mitä ikinä olen omistanut. Tuoksu on hivenen outo (sisältää ruusun juurta!), mutta olen ehtinyt tottua siihen. Nimitys "vartalovoi" antoi aluksi hieman epäilyttävän mielikuvan, ja pelkäsin tuotteen olevan todella rasvainen, mutta onneksi näin ei ollut. Imeytyminen saattaa hieman kestää, riippuen kuinka paksusti laitan sitä johonkin todella kuivaan kohtaan, mutta ei todellakaan haittaa, kun ihosta tulee niin mahtavan tuntuinen sen kuivuttua!

Kosteusvoiteesta puheenollen, mukavana yllätyksenä sain Sokokselta tälläisen näyteputellin kaupan päälle:

Olen joskus käyttänyt pariakin Doven kosteusvoidetta, ja olen ollut kohtuu tyytyväinen, mutta tuon Lumenen vartalovoin löydettyäni ne ovat jääneet hieman taka-alalle. Mutta, kun ilmaiseksi kerran sai, ja tuote lupaa äärimmäistä kosteutusta, niin kyllähän se piti kokeiluun pistää. Ja yllätyin positiivisesti, kuinka nopeasti rasva imeytyi. Ihosta tuli ihanan sileä, ja tuntuu kosteutetulta. Voisin jopa pistää harkintaan ostaa tätä ns. arkivoiteeksi, ja käytäisin tuota vartalovoita sitten enemmän täsmätuotteena.

Oi! Pakko vielä hehkuttaa tähän loppuun, löysin meinaan Lindexin alesta aivan ihanat housut. Ja vieläpä kokoa pienemmät kuin yleensä, menivät päälle ja tuntuivat todella hyvältä. Olen siis nähtävästi laihtunut tarpeeksi, että olen jälleen "jo" kokoa 44. :D Tuli kyllä todella hyvä fiilis moisesta!

Alla on mustaa, karheahkoa kangasta ja tuo harmaampi kangas on farkkumaista, aavistuksen hohtavaa kangasta. Näyttivät jalassa oikein mukavilta, yritän nappaista niistä kuvan joskus. Alla vielä loppukevennykseksi kuva innokkaasta kuvausapulaisestani. :D Nyt vetäydyn joko katsomaan jotain elokuvaa tai pelaamaan WoWia kera parin kylmän Carlsbergin.

Pawtanaama. <3

Pipi.

2011-03-21T08:31:00.000-07:00

Olen pipuisa, ei kivaa. Tosin, en ole ollut moneen kevääseen kipeänä, joten voi ehkä sanoa että "oli jo aikakin". Ei kyllä ole kivaa tämä. Onneksi sain tänään lääkettä, jospa pääsisin jo torstaina vaikka töihin. Enkä todellakaan halua missata perjantaina I LIED:in keikkaa Bar Bäkkärissä, mutta jos olo on edelleen mitä on, niin taudin edessä nöyrryn.

Pikatorkut, ennenkuin pakotan itteni tekemään ruokaa ukolle. Väsyttäääääääh. Kunhan paranen, niin lupaan kirjoittaa jostain mielenkiintoisesta. BLARGH. Onneksi on WoWarcraft.

Ainiin, sunnuntaina oli tosiaan Winter Show -lahdessa, Raivo sijoittui 5-9 kk urospentujen kehässä toiseksi. :)

Neroutta musiikin muodossa.

2011-03-06T10:48:00.000-08:00

Kotiteollisuuden poijaat sitte pieras uuden kansallislaulun meille. Mikä jottei, ai saamari, että se uus levy on loistava. Myös te, jotka ette Kotiteollisuudesta muuten pidä, niin kuunelkaapa tuo biisi kerran, ihan ajatuksen kanssa. En odota, että pitäisitte siitä, mutta ottakaapa riski.

Mitäs muuten, huomenna vielä viimeinen työviikko, sitten on taas vaan iltapäiväkerhon vetämistä 3 kertaa viikossa. Ja oijoijoi, ensi perjantaina pääsen pitkästä aikaa ukkoni bändin keikalle Porvooseen! Kera Bob Malmströmin ja FM2000. Pääsen pitkästä, pitkästä aikaa laittautumaan ja näkemään Katia ennen keikkaa. :) Jos vaikka uskaltautuisin ottamaan ihka ensimäisen Päivän Asu -kuvan... Jeanette nimittäin toi minulle ihka ensimäiset kuuttipoponi, jotka ostin häneltä 2005, ja myin jossain vaiheessa takaisin, hänen pikkusiskolleen jos tarkkoja ollaan. Aijon ehdottomasti pistää ne, ja kaivaa vaatekaappini uumenista jotkut pökät/legginssit/mekon, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa! Kyseessä on siis Demonian Trashville 518 pvc kuosilla, joita en usko nähneeni pitkään aikaan missään.

Olen nähnyt ukkoni bändin jokaisen keikan, paitsi ne kaksi, jotka he veivasivat Virossa. Jos pidätte esim. At the Gates:istä tai Slayeristä, suosittelen tutustumaan alla olevaan videoon. Pitemmittä puheitta, teille esittelen bändin... I LIED!

Alla vielä Myspace -linkki, mistä pääsette kuuntelemaan uuden demon teaserin. :)
I LIED - Myspace

"Kaikkensa antaneena, pitäs päästä nukkumaan..."

2011-03-02T10:06:00.000-08:00

Kiesus, mikä viikko... ja huominen ja perjantai ei päästä varmaan yhtään vähemmällä. Ja tänään oli sentään lyhyt päivä (13.30 asti), huomenna päästäänkin sitten puoli viideltä. Kiesus mä tuun olee kuollut perjantai-iltana! Sen illan suunnitelmat - sauna, muutama olut ja WoWia koko ilta. Ja hyvää ruokaa, tietty.

PUUHK.

Elämää, ei sen enempää.

2011-03-01T07:29:00.000-08:00

Ohhoijaa, etten paremmin sano. Oli kyllä mukava hiihtoloma, sai kunnolla lepäiltyä, nautittua hyvästä ruoasta ja seurasta ja muuta mukavaa, vaikkei päästykkään ulos kuin vasta loppuviikosta. Raivosta sen verran, että kyllä huomasi miten paljon poikaa oli kyrpiinnyttänyt olla sisällä niin kauan. Kun pitkästä aikaa meinaan päästiin lenkille, niin poika hihkui, ulvahteli ja haukahteli innosta, pyöri ja kieppui ja sai sen sellaisia juoksupyrähdyksiä että! En oo ikinä nähny niin ilosta koiraa ku sillon! Sitä oli mahtava katsella, ei voinut muuta kuin nauraa. :) Ja tämän kuun 20. pvä on Raivon ensimäinen näyttely! Lahden Winter Show Korkeavireen hallissa (os. Vipusenkatu 25, 15230 Lahti), tulkaa ihmeessä kaikki kynnelle kykenevät nauttimaan hyvästä fiiliksestä, uskomattoman kauniista koirista ja kivoista ihmisistä! Täytyy toivoa, että se hirmuinen finnirypäs Raivon niskassa ehtii kadota ennen sitä... no, onneksi on helosania.

Jeanette tuli tosiaan perjantaina meille, ja illalla olikin pitkästä aikaa kunnon kokoontuminen meidän luona. Ennen tyyppien tuloa ehdittiin Jeaneten kanssa saunoa kunnolla ja sitten vaan rentouduttiin ja ryypättiin oikein olan takaa. Pääsin itse nukkumaan vasta kuudelta aamulla, ja sekös sitten puoli yhdentoista maissa hivenen potutti. Oli aivan uskomattoman kamala olo, ja edessä oli vielä lähtö Helsinkiin. Jonne onneksi menin, sillä sain nähtyä pitkästä aikaa rakkaita ihmisiä! ... Ja Jone Nikulan. HURRRR~. Jouduin kuitenkin lähtemään takaisin kotiin, kun oloni ei tehnyt osoituksia paremmasta, mikä harmitti kyllä suoraan sanottuna aivan saatanasti. Onneksi porukka oli ymmärtäväistä, ja totesivat vaan minun tulleen vanhaksi. Njoo no, takana lähemmäs 4 päivän "putki", liekö ihmekkään. :D

Toisaalta oli hyväkin että lähdin, sain nukuttua yön hyvin ja koomata koko sunnuntain, sillä eilen oli kyllä voimat tarpeen, kun toinen sijaisuusosioni koululla alkoi. Raivo olisi joutunut olemaan 8-16.30 yksin, mutta onneksi sain sovittua, että äiti haki Raipelin kahdelta heille leikkimään. Poitsu on oppinut olemaan hyvin yksin pidempiä aikoja, ennätys nyt tosin on tuo huimat kuusi tuntia. Ja joutuuhan se joskus olemaan yksin sen 8-9 tuntia, mutta ei ehkä tosiaan ihan vielä, kuitenkin vasta 5 kk ja risat. Aikuisena sitten, eikä mene varmaan kauaa, kun otamme sitten aikuisen Raivon seuraksi pennun. Lähtiessäni töihin, jos ukkoni nukkuu, annan pojalle ruoan juuri ennen kuin lähden, ja nyt on pari kertaa mennyt täysin ilman ulvomista. Ja jos ukkoni tulee yövuorosta aamulla, niin hän antaa ruoan, jolloin Raivo tietää isin olevan kotona, ja voi onnellisesti nukkua lähtöni jälkeen.

... mä vannon, tämä ei ole tahallista, tämä koirasta jauhaaminen siis. :D Toisaalta, jos meillä olisi ihmisvauva, kirjoittelisin sen kuulumisia aivan yhtälailla tänne. Paitsi että niitä ihmisvauvoja ei tässä elämäss tulla näkemään vielä piiiiiiitkään aikaan.

Ohhoh ja huhhuh. Onneksi ruoka ei ole sen vaikeampi kun tekee vaan, mutta aijon kyllä pyöräyttää Bailey'sillä maustetun suklaakakun, kun tekee niin pirusti mieli. Onneksi se on todella helppo ja maukas, ei juuri tarvitse rehkiä. Mutta voi piru, miten nämä pidemmät päivät vetävät piippuun. Kyllä se tästä... piristykseni on nimittäin matkalla Suomeen. <3

Täysikuu valvottaa.

2011-02-19T14:09:00.001-08:00

Kun sanotaan, että elämässä sattuu ja tapahtuu asioita joita ei koskaan uskoisi tapahtuvan, uskon siihen sanontaan nyt enemmän kuin koskaan. Nimittäin kiitos ukkoni ystävän/työkaverin vaimon, sain helmikuun alussa mahdollisuuden saada töitä, ainakin jonkinsortin töitä.

Pystyn myöntämään, että mielessäni on vielä sen verran kasvuvaraa, että ajatus omista lapsista saa irvistyksen naamalle alta aikayksikön. Pidän kuitenkin alle 4 vuotiaista lapsista - kunhan ne ovat jonkun toisen. Mikään ei ole niin suloista, kun juuri vähän alle tai päälle vuoden ikäinen taapero. Siitä ylöspäin, ellei kyseessä ole sukulainen tai kaverin muksu... no. Viha on sanana ehkä hieman liian raju kuvaamaan sitä tunnetta, mitä tunnen ala- ja ylä-asteelaisia lapsia kohtaan. En vain yksinkertaisesti pidä lapsista, ja kyllä, luen ylä-asteelaisetkin vielä lapsiksi (sääli etteivät he itse enää nykyään tee niin). Ovat käveleviä tautipesäkkeitä, kovaäänisiä, aina tiellä, ärsyttäviä, eivät tottele, käyttävät lapsellisuuttaan hyväksi alkaa itkeä aivan tajuttoman turhista asioista... jne jne.

Ironian kukoistus tässä on nyt se, että sain töitä Monninkylän kouluavustajan sijaisena ja toisena iltapäiväkerhon vetäjänä. Olen siis töissä ala-asteella, tarvittaessa eskarissakin. Juon opettajanhuoneessa entisen, oman opettajani, tummansinisestä mukista kahvia ja mietin, koska minulla onkaan välituntivalvonta, ja olenko tarkistanut iltapäiväkerhon kännykän mahdollisten viestien takia. Käytävällä, jo tutuiksi käyneistä lapsista rohkeimmat saattavat juosta halaamaan minua; heistä lyhimmät ulottuvat minua vain hieman napani yläpuolelle. Ilokseni olen huomannut, että muksut tottelevat minua ja ymmärtävät, mitä yritän heille opettaa. He myös kuuntelevat, jos kerron heille jotain omasta lapsuudestani. Olenhan sentään saman koulun kasvatti, kuin missä he nyt ovat. Heistä tuntuu uskomattomalta, että eräässä luokassa on edelleen sama, suuri Suomen kartta kuin silloin, kun itse aloitin siellä koulunkäynnin.

Toisin sanoen, mulla on ollut todella mukavaa töissä. Opettajat, avustajat ja muut sijaiset ovat todella mukavia, tunnelma on leppoisa ja saan aina apua, vaikken ehtisi sitä pyytääkkään. Mikä hauskinta, muunmuassa yksi avustajista ja yksi keittäjä ovat tunnistaneet minut entisenä oppilaana. Sääli sinänsä, ettei koulussa ole enää ainuttakaan, minua opettanutta opettajaa; viimeinen heistä jäi eläkkeelle juuri viime vuonna. Yksi asia ihan oikeasti ihmetytti minua, nimittäin kuinka tuo useaan otteeseen remontoitu pikku ala-aste tuoksuu edelleen täysin samalta kuin joskus silloin 90 -luvun alussa. Ihan tajutonta. Ensimäisen viikon epävarmuus on karissut täysin, ja kun olen saanut muksun tajuamaan jonkun häntä askarruttaneen asian, olen onnistunut täten opettamaan lasta. Sen kun tajusin, niin tuli aika hyvä olo. Mahtavinta on, että olen saanut näyttää omalta itseltäni siellä; mustissa farkuissa, Kotiteollisuuden hupparissa, huulikoruineen, tatuoineen, New Rockeineen kaikkineen.

Myönnän silti, että eilen alkanut hiihtolomaviikko tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kovien pakkasten takia Raivo on meinannut hyppiä seinille, kun ei pääse ollenkaan lenkille. Onneksi viikon puolivälissä pitäisi lauhtua, ja heti kun mittari näyttää edes miinus kymmentä, me nasahdamme vähintään viiden kilometrin lenkille! Ensi viikko tulee muutenkin olemaan todella mukava; aloitin jo tänään kevätsiivouksen, ja sain keittiön aikalailla priima kuntoon. Huomenna siivoan pesuhuoneen, saunan, vessan ja makuuhuoneen, ja jos aikaa ja jaksamista on, vielä lisäksi liinavaatekaapin. Sitten on vuorossa eteiskaappi, ja vielä erikseen tietokonehuone sekä oma vaatehuoneeni. Olohuone on pysynyt kiitettävän siistinä yhtä nurkkapöytää lukuunottamatta. Haluan, että kotimme hohtaa kauneuttaan ja puhtauttaan ennen ensi perjantaita, kun ihana ja rakas Jeanette saapuu Espoosta tänne kehä 3:sen ulkopuolelle metsään meille viikonlopuksi. <3 Odotamme silloin saapuvaksi myös muita rakkaita ystäviämme, ai että! Keskiviikkoa pääsen myös pitkästä aikaa shoppailemaan äidin kanssa, odotan sitä todella innolla.

Taivaalla loistaa täysikuu, ja sen tuntee. Minua nukuttaa, mutta silmät ovat kuin teipattu auki. Kai se on kohta väkisin yritettävä mennä pehkuihin. Ennen sitä haluan hekumoida kenkähankintaa, jonka haluan toteuttaa, kunhan saan ensimäisen palkkani. <3

Iron Fist: Digi Skull Flatsit, voi kyllä. <3 Luulisi, että haluaisin ne pinkeillä kalloilla, mutta hopeiset ovat mielestäni monikäyttöisemmät. Kyllä noilla kelpaa köpsötellä kesällä! Ja vielä viimeiseksi muttei tosiaankaan vähäisemmäksi, kiitos jälleen kerran Jeanette, tästä tunnustuksesta:

Milloin aloitit blogisi?
Kesäkuu 2010.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Koen blogini olevan todella minun näköiseni, eikä sellainen tusinablogi, joihin mm. todella usea "thinspiration" blogi sortuu. Tässä blogissa ei nähdä beigejä, mukataiteellisia mietelause-kuvia.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Siirryin tänne Livejournalista, jota kirjoitin aktiivisesti lähes 5 vuotta ja jonne edelleen teen satunnaisia, englanninkielisiä postauksia harvoille valituille. Kyllästyin LJ:n ahdasmielisyyteen ja sulkeutuneisuuteen. Halusin myös alkaa jakaa mielipiteitäni julkisesti.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin jaksaa päivittää useammin, mutta en liian usein. Jotkut blogit, kaikessa mahtavuudessaankin saatavat tuntua hieman ärsyttäviltä, kun saman päivän aikana tulee kolmesta viiteen päivitystä.

Suon tunnustuksen ainakin Hetalle ja Miralle... muita en oikeastaan saa päähäni. Joten olkaatten hyvä, tytsyt! <3

Vielä kuu -aiheinen hyvän yön veisu teille, rakkaat lukiani (pahoittelen rumaa videota).

Ps. Angry Birds on helvetin addiktoiva peli!

Kevättä odotellessa.

2011-02-10T07:09:00.000-08:00

Ihana Lady Jeanette hemmotteli meikälikkaa tunnustuksella, vaikka tuntuu, etten ole ollut teksteissäni kovin monipuolinen viimeaikoina; koulua, töitä, koiraa, arkea, koiraa, töitä, arkea, koiraa, koiraa... Hyvä herättelyravitus, jotta saisin taas otettua punaisen langan kiinni blogikirjottelussa. Itse haluan antaa tämän palkinnon eteenpäin tälläisille blogeille:

. S E N S A I S T I .
Kaunis Pieni Elämä
Positiivinen Pakana
Taivaankaunis
Chicling
Through the Looking Glass

Ja siis, olisin halunnut antaa tuon palkinnon ehdottomasti blogeille mm. Mustaa Pitsiä, Blood Countess, Bitchblog, Petals From the torture Garden, mutta he ovat sen tainneet juuri saada, joten... :D

Mietitääs nyt se seitsämän faktaa...

1. Olen horoskoopiltani Härkä, ja sen kyllä huomaa. Voitte lukea mistä tahansa horoskooppi-kirjasta härän kuvauksen (huumoria unohtamatta), niin aika lähelle osuu noin niinkuin perusjutut. Tämä siis tarkoittaa myös, että uskon horoskooppeihin. En toisaalta koe olevani enää yhtä äkkipikainen kun millaisiksi härät usein mielletään. Mutta maanläheisyys, perinteiden ja hyvän ruoan suuri arvostus, kodin ja turvan ravostus ja puolison ja oikeiden ystävien suuri rakastaminen osuu kyllä NIIN nappiin. Kuten myös laiskuus, ikävä kyllä. :D

2. Asuin Helsingissä lähes viisi vuotta, neljä ja puoli jos tarkkoja ollaan. Muutin Vallilan Hermanniin 2005 kesän alussa, juuri vähän ennen Ruisrockia, ja muutin pois Etelä-Haagasta lokakuussa 2009. Opiskelin kahta eri koulua, pidin media-paja "välivuoden" ja elin upeaa elämää. en kadu Helsingin vuosistani mitään, enkä muuttaisi mitään. Sillä kaiken sen glamourin ja hohdon alta paljastuu kuitenkin paljon, paljon mätää ja paskaa. Ja vaikkakin edelleen välillä kaipaan Helsinkiin, ystäviä siellä päässä, ja ihan siis vaikka päiväreissulle, ravintolaan syömään taikka baariin juomaan, ellei jopa keikalle, niin sieltä pois muuttaminen oli elämäni paras päätös tähän mennessä.

3. Olen kotoisin Monninkylästä, n. 5000 asukkaan pikkukylästä, Askolan kunnasta. Tosi monillä ihmisillä on jostain syystä sellainen mielikuva, että Askola on Helsingistä aivan saatanan kaukana, vaikka maantieteellisesti Askola on lähempänä Helsinkiä kuin Riihimäki, joka melkein mielletään pääkaupunkiseudun "lähiöksi". Tänne pääsee Helsingistä omalla autolla alle tunnissa, bussilla puolessatoista tunnissa. Eli ihan nurkilla ollaan. Askola on äänestetty mm. Suomen Turvallisimmat Kunnat -listalla sijalle 23. Ja muissa onnellinen kunta -tyyppisissä listauksissa, Askola on aina ollut vähintään top 30:ssiä, ja Suomessa kuitenkin on vissiin liki 250 kuntaa. Kävin täällä esikoulun, ala-asteen ja yläasteen, ja nyt asun Monninkylän keskustassa avomieheni ja kiinanharjakoira -pentumme kera. Enkä voisi olla onnellisempi.

4. Olen hurahtanut viime syksynä high fashioniin, ja haluan joskus elämässäni ostaa edes muutaman merkkituotteen. En siksi, että voisin prameilla jollain Luis Vuittonin laukulla tai Jimmy Choon kengillä, vaan koska tiedän merkkituotteiden olevan parempi laatuisia ja täten kestävän todella paljon enemmän kulutusta kuin perus markettivaatteiden. Nimimerkillä "Parsin juuri eilen Seppälästä ostettujen housujen haaraosan umpeen". Kyllä, olen valmis maksamaan pahimmillaan nelinumeroisia summia laukusta tai takista. Tiedänpähän käyttäväni samaista laukkua tai takkia vielä 20 vuoden päästä. Suosikkimerkkini ovat mm. Chanel, Dolce & Gabbana, Dior, Versace, Luis Vuitton, Manolo Blahnik, Christian Louboutin, Jimmy Choo, Oscar De La Renta, Vivienne Westwood, Marc Jacobs, Alexander McQueen... ja monia muita. Aitoja merkkituotteita omistan tällä hetkellä Chanelin t-paidan ja hajuveden, sekä Dolce&Gabbanan farkkutakin ja silmälasikehykset.

5. Kunhan olen saanut painoni laskemaan, haluan alkaa jälleen käyttämään enemmän gootahtavia vaatteita. Kiitos ylipainoni, olen joutunut ostamaan hivenen "normaalimpia" vaatteita, joissa on kuitenkin sen verran särmää, että koen ne minumaisiksi. Mutta minulla on kokonainen vaatekaappi täynnä kokoa 38-40, ja olen tällä hetkellä koko 42-44. Joten työnsarkaa on. Haluan yhdistää goottiuden, metallin, ja huippumuodin tyylikkäästi toisiinsa, ja olenkin saanut jo ideaa, miltä haluan tulevaisuudessa näyttää. Se on pikkuhiljaa alkanut antaa enemmän motivaatiota kroppani takaisinmuokkaamiseen. En nimittäin halua ostaa enää yhtäkään plus -koon vaatetta, kun kaappini on täynnä vanhoja, ihania, kauniita vaatteitani, johoihin voisin mahtua, jos vaan haluaisin.

6. Olen aivan tajuton Lappi -addikti. Rakastan KAIKKEA Lapissa, aivan kaikkea. Isäni on alkujaan Sodankylän Vaalajärveltä, missä meillä edelleen on mökki. Kun isoveljeni ja minä olimme pienempiä, oli perinne lähteä kesällä 2-3 viikoksi Lappiin mökille. Kun olin pienempi, saatoimme pysähtyä matkalla jopa kolmeksi yöksi eri leirintäalueille, jotka olivat kyllä todella jänniä paikkoja. Parhaat leirintäalue-muistot tulevat Viitasaarelta, Iistä ja Emolahdesta. Emolahden hiekkaranta on täyttä täydellisyyttä. Kävin viimeisen kerran teini-iässä Lapissa v. 2001 pääsiäisenä silloisen ystäväni kanssa, ja sitten aloinkin juosta keikoilla, ja vuonna 2003 lapinreissu jäi ensimäisen kerran väliin Tuskan takia. Päätin syksyllä 2009 lähteä porukoiden mukaan mökille, pitkästä aikaa, ja silloin Lappi kohlahti takaisin aivan tajuttomalla voimalla. Syvempää hehkutusta suhteestani Lappiin voi lukea TÄÄLTÄ.

7. Innostuin viime vuonna kokkaamisesta, ja rakastan ostaa keittokirjoja alennuksesta. Lempikeittiöni ovat tietenkin Suomalainen, mutta sen lisäksi myös itämainen ja ranskalainen. Lueskelen usein keittokirjojani läpi ihan huvin vuoksi, ja sovellan joskus niissä olevia reseptejä arkeen. Haluaisin hirveästi yhden Hans Välimäen kirjan, puhumattakaan parista Nigellan tai Gordon Ramsayn kirjasta. Eikä Jamie Oliverkaan ihan paha ole. Rakastan myös katsoa kokkausohjelmia, niistä olen oikeastaan tykännyt aina. Joten voitte kuvitella, miten onnessani olen lauantai aamuisin, kun LIViltä tulee lähemmäs 4-5 tuntia pelkkiä ruokaohjelmia. :)

Noniin, tuossahan tulikin aika paljon asiaa.

Mä edelleen rakastan talvea. Mä edelleen rakastan lunta. Edelleen, vaikka tiistaina kirosin sitä, että yöllä oli tuiskuttanut puolisääreen asti lunta, eikä aura ollut vielä käynyt, niin kyllä, silti rakastan lunta. Mutta kyllä se saisi luvan alkaa jo sulaakin. Tahtoo räntäloska-vaiheen nopeasti ohi, ja äkkiä solisevia puroja ja ensimäisiä nurmi-bongauksia lumen alta! Oi kevät, tule jo!

Oh ja ah!

2011-02-01T12:33:00.000-08:00

Ihan vain random hehkutus, koska...

Kattokaa nyt, miten kaunis poika se jo on!!! <333 Meidän rakas nahkapylly, ikää n. 4,5 kk. <3 Kuvasta kiitokset Jossulle. :)

Ou jees!

2011-01-31T08:58:00.000-08:00

Mahdoton on tapahtunut. Mä olen vihdoinkin saanut töitä!

Toimin kouluapulaisen sijaisena puolitoista viikkoa kuussa (ja tarpeen tullen enemmänkin) ja iltapäiväkerhon vetäjän toisena kätenä joka perjantai 12.12-15.00. Palkka per/tunti on yllättävän hyvä, ottaen huomioon että olen kuitenkin "epäpätevä". Tähän mennessä on ollut tosi hauskaa, ja muksut on ollu odotettua kiltimpiä. Huomenna askarrellaan dinosauruksia. 8D

Alan olla kyllä tosi tyytyväinen elämääni. Mulla on kesäkuuhun asti enemmän tai vähemmän töitä, mulla on 95% varmasti kesäduunipaikka varattuna, ja tässä kuussa on sitten yhteishaku sinne POMOon. Oi kiesus, jos pääsen sinne kouluun...! Olis niin mahtava jatkumo tälle vuodelle!

Kun vertaa mun elämää, sanotaan nyt vaikka parin vuoden päähän, se on ottanu kyl aivan jättiläismäisiä harppauksia parempaan ja aina vaan parempaan suuntaan. Mun ympärillä on ihania, aitoja, mahtavia ihmisiä ja ystäviä, jotka hyväksyy mut just tälläsenä ku olen, vaikka tapahtuis mitä. Mulla on ehkä tervein, ihanin ja vakain parisuhde mitä mulla on ikinä ollut, ja tuskin toista tulee enää olemaankaan. Se on nyt tässä, ainaki mun osalta, kiitos ja tack. Koiran huolehdinta; me ollaan ottettu vastuu pienen koiran elämästä ja koulutuksesta, ja me ollaan onnistuttu siinä loistavasti, ylä- ja alamäkineen. Osaan siis kantaa vastuuta asioistani aivan uudella tavalla kuin silloin. Puhumattakaan nyt tuosta mun työstäni, lasten keskellä, vielä lisää vastuuta! Mä olen henkisesti PALJON enemmän perillä itsestäni, ja oon löytäny ittestäni myös mulle itselleni aivan uusia puolia ja ajatuksia. Oikeastaan, ainut "epäkohta" mun elämässä on enää mun paino. Se kun saadaan vielä kohtuullisiin lukemiin, että mahtuu vaatteet taas päälle niin... sit mun elämä on vissiin aika täydellistä.

Ja kevätki on vielä tulossa. Todella, todella hyvä fiilis. :)

Olen siemen alla routaisen maan.

2011-01-22T15:29:00.000-08:00

Tiiättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä muistatte miksi rakastatte jotain tiettyä yhtyettä sydänjuurianne myöten? Mulla on nyt sellanen hetki. Ja hei, nyt on VIHDOINKIN enemmän mun näkönen blogi! Taustakuvassa vaikuttaa ainakin nyt hetken kaksi miestä, joiden sanoituksilla on ollu ydintä ravisteleva vaikutus mun elämässä. Herrat Kaarle Viikate ja Jouni Hynynen. Ah, muuta en voi sanoa.

Nyt tässä, kun kuuntelen pitkästä aikaa Kotiteollisuutta ja Viikatetta oikein mässäämällä, ja imen biisien sanoituksia itseeni, niin mä en voi käsittää, miten voi olla ihmisiä jotka oikeasti sanoo vihaavansa Kotiteollisuutta. Siis-. Joo, ihmisillä on erilainen musamaku ja oikeus omaan mielipiteeseen blaa blaa blaa. Mut onks nää ihmiset ikinä kuullu muita biisejä kuin ne ns. hitit? Tai ikinä oikeasti KUUNNELLEET niitä sanoja? Miettineet niitä, kenties huomatakseen, että jonkun biisin voisi aivan täydellisesti rinnastaa johonkin asiaan omassa elämässään? Ehkä ovatkin, ja ovat pelästyneet sitä, että tuolla "vihaamallan" bändillä voisi ollakkin biisi, johon samaistua. Ja sehän vasta kauheaa olisi! "Ihan samanlaista rynkytystä ne kaikki biisit on" on ehkä pahin loukkaus sekä KT:tä että Viikatetta kohtaan. Okei, ehkä joillekkin on. Mut mitä se taas kertoo siitä ihmisestä? Et musiikin pitäs olla teknisesti jotain saatanan erikoista kikkailua, tai ilosta pimputusta ollakseen "oikeaa" musiikkia? Muistan, kun puhuin tästä avomieheni kanssa. Se, että Kotiteollisuus ja Viikate tekevät joidenkin mielestä yksinkertaista musiikkia, on just se, miks ne menestyy. Ne ei kikkaile, ne keskittyy itse asiaan!
Soittiks jotkut pirun muinaiset kreikkalaiset helvetillisiä sooloja kertoillessaan kansantaruja? Ei.

Musiikillisesti akateemiset ihmiset tuppaa vähän väliä vituttamaan mua. Ei sen takia, koska en itse juurikaan osaa muutamaa biisiä enempää bassoa, kitaraa ja pianoa, vaan juurikin sen ylimielisyyden takia. Se asia ois hyvinki helposti korjattavissa, jos vaan jaksaisin ja haluaisin. Jos biisissä käytetään alle viittä sointua, se on automaattisesti täyttä paskaa. Tai se ei ole tarpeeksi syvällistä. Kotiteollisuuden biisi, Satu Peikoista; Ei juurikaan kikkailua, mutta täynnä tunnetta ja sen paloa. Mutku voi yhy, teknillisesti silkkaa kakkaa, ei voi olla siis hyvä biisi. Eikä voi sanoa et "lyriikat on täyttä kultaa, toteutus vaan on paska". Ei niin voi sanoa. Melkeen ku sanois, et karjalanpaisti on edelleen karjalanpaisti vaik siin ei ois grammaakaan lihaa. Toinen hyvä esimerkki on Syli -biisi. Joo, taas vain toistellaan niitä paria sointua, mut kiesus mitkä SANAT. Ja ennenku kommentoitte, et kuka tahansa voi kirjottaa tollasta soopaa, niin olkaapa hyvät. Tehkää niin. Kirjoittakaa, ja saakaa sille yhtä suuri suosio. Sitten uskon. Ja sitten, kun näiltä musiikki-elitisteiltä kysyy, että mikä sitten on sitä hyvää musiikkia, vastaus on ikävän usein; "Et sä sitä kuitenkaan ymmärtäis." Nii'in. Aivan niin kuin musa-elitistikään ei ymmärrä mun musiikkeja.

Palatakseni Kotiteollisuuden "yksinkertaisuuden" puolustamiseen. Miks helvetissä joidenkin mielestä pitäs mennä korjaamaan jotain, mikä ei todellakaan ole rikki? Musta tuntuu, että sellassia ihmisiä vaan suoraan sanottuna vituttaa, ettei ne itse ensin keksineet bändiä joka voisi ns. helpposoittoisella suomimetallilla menestyä. Nännäspöö vaan. Just se, et KT:llä ei oo sooloja, sitä on helppo seurata, keskittyä sanoihin ja miettiä, vittu, sanotaan nyt sit vaikka sitten niiden musa-elitistien mieliks, että se vois olla musiikkia tyhmille, mut sittenpähän on. Ja mä olen helvetin ylpeä ollakseni yks niistä tyhmistä. Ja se, joka sanoo, ettei Hynynen osaa laulaa tai soittaa kitaraa, saa työntää päänsä syvälle perseeseensä ja tukehtua omaan paskaansa. Näin niinkuin nätisti sanottuna. Se mies osaa laulaa, ja on parempi kitaristi kuin monet tajuaakaan.

Mun piti kirjottaa myös Viikatteesta. Teknisesti hieman Kotiteollisuutta "taidokkaampaa", sanoituksiltaan yhtä loistavaa neroutta. Tää on mulle vielä niin uusi ihastus, etten edelleenkään juuri osaa kirjoittaa siitä. Totesin näin jo viime vuonna, joten Viikate -vuodatusta odotellessa. Mä palan halusta päästä jomman kumman bändin keikalle, ja ens kuun 4. pvä olis mahdollisuus nähdä Kotiteollisuus todella pitkän tauon jälkeen. Hotsittaa, ja pahasti.

Tähän alle nasautan nyt parit videot. He, joilla on kärsivällisyyttä ja tapreeksi mieltä, kuunnelkaa. Ajatelkaa, tuntekaa. Mä vedän tän vikan bissen huiviin ja meen nukkumaan. Vittu mitä fanityttöilyä, ällötävää, saatana.

Laatu on hieman huono, mutta kuvauksessa on sanat.

Helvetin upea fani-video, jopa bändin jätkät ovat tykänneet. Loistava biisi.

Meinasin pistää livepätkän biisistä Kuningas Mammona, mutta ajattelin, että kyllähän nyt uuden ulkoasun kunniaksi pitää tuo melkeinpä niinsanottu nimikkobiisi pistää! Yhdessä KT:n biisissä laualetaan ihan kyllä akka perkeleestäkin, mutta arvatkaa, muistanko sitä nyt. :D

Valoa tunnelin päässä?

2011-01-12T15:52:00.000-08:00

Mä olen vihdoinkin ehkä löytäny uuden punasen langan, tai ainakin sen pään, mun elämässä. Jos mä en kohta löydä töitä mistään, niin mä tiedän jo mitä tehdä. Eikä mulla oo mistään päätöksestä ollu näin hyvä olo pitkään aikaan; mä haen Porvoon Amistoon opiskelemaan itteni datanomiksi.

"Informaatiopalvelujen ja markkinoinnin koulutusohjelman ja digitaalisen viestinnän suuntautumisvaihtoehdon valinnut datanomi sijoittuu erilaisiin työtehtäviin, joissa tarvitaan hyvää ja monipuolista tietotekniikan osaamista. Tällaisia tehtäviä ovat esim. sähköinen kaupankäynti, it-tukitehtävät, www-sivujen ylläpitotehtävät sekä erilaisten yritysesitteiden ja multimediaesitysten suunnittelu- ja toteutus. Datanomi osaa toimisto-ohjelmistojen käytön, www-sivujen suunnittelua, kuvankäsittelyä sekä hänellä on valmius toimia tietotekniikan-alan myynti- ja markkinointi tehtävissä ja alan yrittäjänä."

Siis, toihan on enemmän ku täydellinen tutkinto mulle! Siis ton media-assistentin tutkinnon lisäks. Ton ku sais suoritettua, ni ai saatana mikä hybrini musta tulis. Sit mul ois jo NIIN paljon osaamista, ettei mua vois olla palkkaamatta! Plus et koska toi on päiväkoulu, ni mulla ois taas päivisin 5 päivää viikossa oikeesti tekemistä, ja ainakin lähipiiri uskoo kun mä sanon, että mulla on ikävä kunnon päivärutiinia. Puhumattakaan siitä, et mä saisin taas KAIKKI mahdolliset tuet. Tällä kertaa, mä myöskin aijon hakea ainakin ekaks vuodeks opintolainaa. Ihan kaikki tuet sun muut tollaset mitä vaan irti saa. Ja oon ottanu jo Pomoon yhteyttä mahdollisten hyväkslukujen suhteen. Toi siis kestäis kolme vuotta, mut saatan tosiaan saada joitakin kursseja hyväksluetuks, kiitos mun assari -tutkinnon. Mä siis aijon ihan tosissani hakea tonne ens kuussa tän vuoden kevään yhteishaussa. Jos mä pääsen sinne, niin mulla alkaa koulu elokuussa. Mä olen tästä aivan saatanan innoissani!

Siinä on sinänsä hyvät ja huonot puolensa että se on Porvoossa. Ton tutkinnon meinaan on ens kuuhun asti pystyny suorittaan Askolan Amiston toimipisteessä, joka on meiltä hurjan 5 minsan kävelymatkan päässä, ja se siis siirtyy ens kuussa tosiaan Porvooseen. Jos se ois ollu tos vieressä, ni ois ensinnäki ollu aivan NAURETTAVAN lyhyt koulumatka, ja oisin voinu tulla ruokkiksella himaan lenkittämään Raivon. Mut hyvät puolet Porvooseen siirtymisessä taas on, et mä saan ensinnäki enemmän liikuntaa; meiltä kävelee pysäkille 10-15 minuutissa, dösä Porvooseen vie sen 20-25 minsaa, ja siihen tulis koulumatkakorvaukset, jes! Plus että, jos leikitään että on sellanen skenaario et mulla sattuu oleen hyväkslukujen ansiosta vaiks kaks hyppäriä peräkkäin - mä voin kävellä Porvoon uimahalliin, jonne on Pomon talolta ehkä vartin kävelymatka ja käydä uimassa. Lisää liikuntaa! Ja koulun jälkeen mä voisin käydä Porvoossa kaupassa, ja ostaa esim. tuoretta kalaa ruoaks, mitä ei Monninkylästä tällä hetkellä saa, kun tuo ainut K-Market lopetti toimintansa, ja nyt täällä on kaksi Salea. "Jee". Mä jo yks ilta ajattelin, kuinka oisin velmu ja käppäilisin (tai pyöräilisin) jollain paskoilla kengillä aina meiltä pysäkille, ja bussissa vaihtaisin kengät korkkareihin joilla sit olla koulussa. :D Höpsöä, tiedän. Mutta toisaalta, niin minua.

Mä en malta odottaa. Totta kai, mä tuun pettymään aika paljon, jos en pääse Pomoon. Mut luulis, et tolla et oon jo nyt yhteydessä koulun henkilökuntaan ja oon oikeesti ilmaissut haluni päästä sinne kouluun, auttais jotain. Ja toisaalta, jos en pääse, ni paska homma. Sit jatkan vaan työnhakua ja pään seinään iskemistä.

Ja hei, datanomi-koulutus on minimikoulutus, minkä Blizzard vaatii, jos haluaa saada duunin WoW GM:änä. ;DDDD Vitsi vitsi! Ei vaan, kyl mulle kelpais saada palkkani pelaamalla WoWia min. 10 tuntia päivässä. Aina voi unelmoida...

Tää lähtis nyt nuq. Teen täs joskus, kunhan on intoa, joko meikki- tai laukku&kenkä -postauksen. Tosin, must tuntuu et joudun tekee laukku- ja kenkäpostauksetki erikseen. Oh well! :D

Vahva ja vapaa vuosi 2011!

2011-01-05T03:38:00.000-08:00

Jumankauta toi biisi kolahti NIIN paljon. Kuunnelkaa ja lukekaa noi sanat, ei pirskatti. Tää biisi on yks tän vuoden inspiraatio mulle. Mä aijon olla vahva ja vapaa kaikesta entisestä, viime vuosi oli alkusoittoa tälle, joka jatkuu entistä suurempana tänä vuonna; tänä vuonna mä saan joko töitä tai opiskelupaikan, mä saan itseni parempaan kuntoon niin henkisesti kuin fyysisestikkin, alotan vähintään yhden uuden harrastuksen, oon jo aloittanut ruokaremontin... Ja olo on mitä mahtavin. Jos viime vuonna minuuden siemen sai vihdoin oikean alustan alkaa itää, niin tänä vuonna mullasta nousee vähintäänkin versoa. Se, puhkeanko kukkaan, jää nähtäväksi. Mutta kuihtua en aijo. En enää ikinä.

Arki on alkanut kohtuu normaalisti; lähetän tällä viikolla kaksi työhakemusta, kävin terkkarissa perustsekkauksella, huomenna mennään ystävien kanssa Flamingoon leffaan ja kenties keilaamaan. Perjantaina Raipelilla on ell, saa tehostepiikin pyllyyn ja iltapäivä sujuukin Espoossa ystäväpariskunnan luona. :) Koitan saada enemmän piirrettyä lähiaikoina - pää on edelleen täynnä ideoita, mut mä pelkään etten saa niitä paperille kuten päässäni ne näen, ja sit mä turhaudun enkä piirrä taas ties kuinka moneen viikkoon. Siinä taas yksi muuri, jonka läpi puskea. Haaste hyväksytty.

2010+1

2010-12-28T07:58:00.000-08:00

Perkele notta Bloggerin omat taustakuvat on järkyttäviä. Pitää oikeesti koht tehdä itte oma. Eipähän tuu toista samanlaista kovin äkkiä vastaan sit. BLÄRGH.

Joulu oli aivan mahtava! :) Vaikka Jonkka joutukin olemaan aattoyön töissä (pääsivät sentään 2 tuntia aikaisemmin pois...), oli jouluaatto ja joulupäivä hyvinkin onnistuneita. Aatto meni aivan suunnitellusti; jätin pojat nukkumaan ja porhalsin porukoille ennen kahdeksaa. Koristelin kuusen, hääräsin koirien ja mutsin kanssa, katselin telkkaria rauhassa joulutunnelmissa ja jaoin porukoiden ja koirien lahjat. Jonkan herättyä lähdettiinkin saman tien Jonkan porukoille aattoaterialle ja siis AH. Jouluruoka, oi jouluruoka. <3 Sain heiltä lahjaksi villasukat ja uuden pikkukengän kokoelmaani. :) Jonkan yks lahja oli myös siellä, sellainen maailman söpöin, pyörein ja pehmein possulelu! 8'D Nimesimme Putiksi. Putista pitää ottaa tännekkin kuva, koska PUTTI! Sitä kun katsoo niin tulee väkisinkin hyvä mieli!

Lahjoista noin muuten, isoveljeltä sain Histamiinin Joulukalenteri -dvdn! Meinas ihan tulla tippa linssiin kun avasin sen lahjan! Ja Jossulta sitten suklaa- ja appelsiinikahvia ja lämpösukat. Muita lahjoja oli mm. World Of Warcraftin lisäosa Cataclysm, Löytöretki Thaimaan Keittiöihin -kirja, sulonen paita EMP:stä, sellanen tosi lämmin "huppupipo", setti Paavo Pesusieni -mukeja, tietenki paljon suklaata, Kiroileva Siili -laseja ja tyynyliinat, Viivi & Wagner -lasit... :D Ihan siis tosi mukavaa käyttötavaraa! Ehkä parhain lahja silti, Jonkalta Sex And The City -DVD boxi! <3

Mitäs, välipäivät. Voisi vähän muistella vuotta 2010. Tää vuosi on ollu kyllä todellinen muutoksen vuosi. Mä olen koko tän vuoden aikana muuttunu takaisin ihmiseks, joka mä joskus aikoinaan olin. Tai ainaki sillosen ihmisen siemen, joka nyt on viimein päässy itämään. Helsingissä asuessa tämä kyseinen ihmisen siemen joutui niin paksun paskakasan alle, ettei päässyt sieltä alta kunnolla itämään. Nyt, voisin sanoa, että versoa pukkaa. Tän vuoden aikana mä olen huomannut, että nyt kun mä asun täällä, mun ei ole tarvinnu esittää mitään tai ketään, kellekkään. Mä olen saanut uusia, aitoja kavereita olemalla just tällänen pössi ku mä just nyt olen. Keneenkään ei oo tarvinnu väkisin tehdä vaikutusta. Tietenkin, koulusta valmistuminen oli TODELLA iso asia. Voinpahan hyvällä mielellä ja leveällä hymyllä näyttää keskisormea epäiliöille. Sekä tietysti, toinen "core shaker" -momentti oli totta kai Raivon tuleminen meidän perheeseen. Että me rakastetaan tota meidän kolme kiloista nahkapyllyä. <3 Nii, Raivokin sai lahjoja! Pari uutta lelua, ison kasan puruluita ja herkkuja, sekä yhden omakutoman villa-asun että Hurtta -merkkisen fleece -haalarin, jota se rakastaa. Nyt voi olla ulkona, eikä tule ihan niin äkkiä vilu!

Joululahjarahoilla sitten ajattelin ostaa jotain. Läheiset anto vinkkiä, et se vois olla mielellään sellanen asia, joka on vielä ensi joulunakin käytössä, joten mikäs sen parempi kuin uusi puhelin! Aluksihan ajattelin tilata pretty.fi:stä vaikka mitä ja putsata Porvoon Andiamon alenurkan, mutta. Mulla on NIIN palanut käämi tohon mun ultrasöpöön ja älyttömän paskaan Samsungin liukukansi -kännykkään. Sitä myytiin "täydellä qwerty -näppäimistöllä", ja paskat; ilman ääkkösiä on menty jo yli vuosi. Ja nyt se on sitten alkanut reistailla, numeroita katoaa ja ei ota puheluita vastaan. Jotkut tekee nuoruuden hairahduksen kertakokeiluna huumeiden parissa, mun hairahdus oli vaihtaa Nokiasta Samsungiin. Toiste en sellaista osta. En edes uusinta Galaxya, vaikka sekin oli todella kaunis kun sellaista Gigantissa räpelsin. Ehei, olen löytänyt uuden puhelinrakkauteni:

Nokia 5530. <3 Kosketusnäyttö, hyvät ja nopeat nettiyhteydet ja viestintäohjelmat (mese! 8D) ja VITUSTI musiikille tilaa! Tuon mukana tulee siis se "Comes With Music" -juttu, joka oli Jonkalla viime vuoden. Sopii siis hyvin, että mä otan ton niin se jatkuu sitten mukavasti. 2 vuotta ilmasta musiikkia, mikä jottei! :D Ihan perhanan tyylikäs, ei mikään ylitsevuotava ja täynnä kaikkea turhaa. Ah, armas Nokia, miksi sinut hylkäsinkään. <3

Joulunalus ja -välipäivät on mennyt mukavasti black metallia kuunnellen ja lukien. Black metallista on tulossa ihan uus ihastus mulle. Ainakin Behemoth, Deathchain ja Gorgoroth nostaa oikein mukavasti päätään kiinnostuksen listalla. Ja Ulver, vanha veikko, on tekemässä comebackia kuuntelulistoille. Ja allaoleva kirja kannattais kyllä jokasen lukea!

HelVETIN hyvä kirja! Ja osittain ehkä järkyttäväkin -ainakin mulle-, en ihan meinaan odottanut näkeväni Deadin itsemurhakuvaa... BRRRH. Äärettömän mielenkiintonen eepos, kyllä. Että mihin äärimmäisyyksin voi musiikin ja elämäntyylin takia mennä.

Loppukevennykseksi, oli pakko ottaa webbikameralla kuva Raivosta, ku joku nukkuu vailla huolia ihan reporankana tossa vieressä. :D Pitäs tilata sille uus rokotusaikakin...

Ja ihan vielä lopuksi, yksi musavideo Behemothilta. Vitsit kun en pahemmin tsekannut näitä silloin kun soittivat Tuskassa. Varmaan ihan vaan muutaman biisin, pilu sentäs. ... oispa jo Tuska, muuten. Liput löytyy jo. <3

Nöjö. Tuskin enää tämän vuoden puolella kirjoittelen, joten hyvää uutta vuotta 2011!

Sininen hetki Joulun alla.

2010-12-22T22:49:00.000-08:00

Heräsin 08.30. Laitoin pennun nappulat turpoamaan ja rullasin puiset sälekaihtimet auki, niin olohuoneesta kuin keittiöstäkin. Keittiössä, huomasin sen. Taivas, täysin pilvetönnä, puut, liikkumattomat, ilma tuuleton. Ja kaikkialla, oli sinistä.

Taivaanrannassa loisti mitä hennoin roosan sävy, joka kuin varkain kohosi taivaalla ylemmäs. Jäin katselemaan sitä kaikkea; kuinka pieninkään huurteinen pensaan ei värähtänyt tuulesta, kuinka taivas näytti jäätyneeltä ja lumi hohkasi himmeästi sinisenä. Kuvittelin, millaisen narahduksen lumi päästäisi, jos yrittäisin avata kotimme takaoven, joka on jumissa lumesta. Kuinka kylmyys purisi välittömästi paljaaseen ihooni, kuinka se tunkeutuisi keuhkoihini ja saisi minut äkisti haukkaamaan henkeä uudestaan. Kuiva, kylmä ilma. Sellaista kuvittelin. Hyasintin tuoksu luikerteli kuin huomaamatta aisteihini, ja siinä samassa, pystyin kuvittelemaan poron kaulakellon kalkatuksen jossain kauempana. Hetken ajan...

... kuvittelin, että asumme Lapissa.

Napapiirin pajakylä. <3

Joulupukin live -webkameraa suoraan Korvatunturilta voi seurata täältä; Pukin Kammari"

OIKEIN USKOMATTOMAN IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE! <3

Tonttun jälkiä hangessa...

2010-12-21T10:22:00.000-08:00

Kolme yötä enää...

(Olenpas huono blogitäti, tungen vain biisejä joka postaukseen nykyjänsä. :D Huomenna Juustoporttiin äiteen kanssa valitseen juustolautaselle juustoja [AURA GOLD <3] ja ostamaan viiniä jouluksi. JEEJEEJEE en kestä! Herään jouluaattona jo varttia vailla seitsämän. Hullu olen, tiedän, mut ihan sama, se on JOULU! 8D)

Pyryttäkööt vaan! :)

2010-12-18T11:55:00.000-08:00

Huu~. 6 päivää jouluun. Oonks mä ainut, kellä vähän kipristelis just SE tietty joulunodotuksen kutina vatsanpohjassa? Ah, se on ihana tunne. Vai johtuneekohan se tästä Jouluomena -siideristä jota olen tässä maistellut saunasta päästyäni ja nää kynttilät ja se ihastuttava fakta, et koti on joulusiivon ansiosta aivan tajuttoman kaunis? En tiä, mut pari asiaa tiiän; enempi Sinatraa ja fiilistelyä kehiin.

Käytiin eilen porukoiden kanssa Mäntsälän joulumessuilla, ostin pari vikaa joululahjaa ja keittiön pöydälle vielä ihan nupussaan olevan, sinisen hyasintin. Hyasintin tuoksu on jotain siis niin tajutonta. Mukana tuli kaunis, rustiikki, luonnonvalkoinen ruukku ja ah, se on niin yksinkertaisen kaunis.

No mutta, LIViltähän tulee Sinkkuelämää! Sohvalle, siis! Ja viel alusta! Ihan hullua, just mietin tänään, et pitäskö alkaa TAAS kattoon Sinkkiksen kaikki kaudet läpi, ei varmaan oliskaan ku joku 20:nes kerta. :D Minkäs teet, lempparisarja fo evö. Tää on selkee merkki, hih!

Kuvia ja kuulumisia.

2010-12-11T04:49:00.000-08:00

Vui vitja viel on paljon lunta. <3 Toki, se hivenen haittaa parissakin mielessä. Ensinnäkin a) sitä on niin paljon, ettei saada takaovea auki, hence; Raipeli kakkaa ja pissii sisällä :D Paperille menee kyllä suurin osa joten no prob! Ja koska sitä on niin paljon -ja tulee tälläkin hetkellä lisää-, ei päästä Raipelin kanssa lenkillekkään. :( Ja just ku siel ois kuitenki sen verran leutoa eikä tuule ni sit sataa lunta liikaa, hö. Mutta, en silti valita! :D Keittiön ikkunasta otettu kuva (siksi lumessa oranssi heijastus) havainnoillistakoot paljonko meidän takapihalla onkaan lunta...

Kröhöm. :DDD Ei suotta tekis mieli pukee jotku haalarit päälle ja vaan mennä möyrimään niinku joskus aikoinaan!

Mitäs. Itsenäisyyspäivä meni juurikin niin ihanasti kun ajateltiinkin. Kävi ihania ihmisiä syömässä, ja vaik itte sanonki, ni aiijjjjjJUMALAUTA et tuli tehtyy hyvää ruokaa! Ja ehkä maailman helpoin juuressalaatti; höyrytin Pirkan uunijuurekset, pilkoin ne kulhoon, maustoin vähän suolalla ja pippurilla ja sekaan Pirkan purnukka punajuurisalaattia. Vitja se vei kyllä kielen mennessään! Ja se LIHA. Ja lohkoperunat, siis-! AH NAM. Seuraavana päivänä sitten tuli enemmänkin ihmisiä ihan vaan istumaan iltaa, ja oli kyllä mahtavaa pelata Donkey Kongia Wiillä isolla porukalla ja myöhemmin Buzziakin.

Jyskistä hommattu tajuttoman kaunis pöytäkoriste, settiin kuului siis lasinen alusta, hopeisia joulupalloja ja helmäisenvalkoisia palleroita sekä nuo kynttilälasit, koko helahoito kympin! Tuo oli ainut hopeinen jäljellä, kultainen olis ollu mun makuun aivan liian mauton.

Eilen sitten kun olin saunassa Raivon kanssa, niin vois lähtiessä kun nostin poitsua pois lauteilta (kyllä, useimmat Kiinanharjat tykkäävät saunoa, saatte ihan itse päätellä miksi ;D), ni voi jumankekka, ihan ku puukolla olis vihlassu oikeelta puolen alaselkää lonkan yltä! Aluks hyvä ku pystyin liikkumaan, pesasin itseni ja poitsun ja venyttelin vielä suihkun jälkeen, mikä autto hetkeks, mut sit piti ottaa jo kuumennettu kaurapussi käyttöön ja ai pirkale. Säteili kasvukipua muistuttavaa kipua koko oikeeseen jalkaan, yh. JA yö oli suoraansanottuna karmee, mut ihme kyllä sain nukahdettua jossain vaiheessa, ja nyt aamusti oliki jo paljon parempi olla. Lähdin porukoiden matkaan Jumboon, ja mutsi entisenä hierojana osas sanoa, et tälläset lihas-jutut menee onneks ihan parissa päivässä tiekseen, ja että jumppaamaan pitäisi alkaa! No niin pitäs! GRRR. Tammikuussa. Kyllä. Sit alkaa taas (katotaanko... :D).

Jumbosta puheenollen, sain yhden joululahjan etukäteen, meinaan uuden, aivan täydellisen talvitakin! Kuten aikaisemmassa postauksessa totesin, ulkoilu- ja toppatakit on asia erikseen, tää on niinkuin THE takki! Olin laiska kakkis ja otin kuvat Zaran omilta sivuilta, mutta lupaan ottaa takista kuvia myös päälläni!

Edestä...

... ja takaa. Tuo huppu on ihan julmetun iso vaikkei siltä tässä näytäkkään, rakastan sitä. <3 Ihan tajuttoman lämmin ja ah, niin tyylikäs!

Jos vielä tunkasis yhden uunituoreen kuvan meidän poitsusta. Hörökorva lemppariviltillänsä. <3

Ja ihan loppukevennykseksi, meil on esim. pähein ovikyltti koko tienoolla! :D

Onnea itsenäinen Suomi, 93 vuotta!

2010-12-05T05:55:00.000-08:00

"Kirkon kellot laulaa, taivaankantta värjään.
Mä tunnen odottavan sen, kun jälkipolvet
kantaa, maan poveen saattaa.
Veteraanin viimeisen.

Suomi on tänään sun.
Kyrön joki sulle laulun saman toistaa.
Muistojas ei kukaan viedä voi.
Suomi on tänään suuun, wooo, wooo, aina sun."

Juurikin tuo biisi saa niskakarvat sellasella hyvällä tavalla pystyyn joka vuos tähän aikaan.

Vaikka mullakin ois mielipiteeni tämän maan vioista, mm. maahanmuuttopolitiikka, korruptoitunut valtiovalta ja syrjäytyneet nuoret ja vanhukset ja niiden hoito, mutta niitä en aijo tähän postaukseen tunkea. Paristakin syystä; mä olen ensinnäkin sen lokeron ihmisiä, jotka kaikesta paskasta huolimatta vielä rakastaa Suomea. Mun mielestä on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen. Ja toisekseen, mulla ei ihan rehellisesti ottaen riittäis aivokapasiteetti, varsinki jos aiheeseen syvennyttäis kunnolla. Joten keskityn tässä kirjotuksesta niihin aiheisiin, jotka todella useat, kyynisyyden täyttämät realistit näyttää unohtaneen. Juurikin sellaiset ihmiset pistää Itsenäisyyspäivän tienoilla ottamaan pannuun. Pilkataan Suomen kaikkia osa-alueita ja heitä, jotka vielä tästä maasta välittävät. Ja heti, jos kunnoittaa jossain määrin veteraaneja, on näiden ihmisten silmissä naurettava isänmaallisuuspelle. Viimeksi kun tsekkasin, niin Suomen rajat on edelleen auki, täältä pääsee poiskin, olkaa hyvät vain. Ja muistuttaisin, että tämä on tosiaan vain minun henk.koh. mielipide asiasta!

Mä ensinnäkin olen ihan helvetin ylpeä Suomalaisuudestani, enkä häpeile tunnustaa olevani todella isänmaallinen. En tosin "Suomi Suomalaisille" -tasolla. Me ollaan kuitenki niin pieni kansa, ja meidän oma kieli on yks vaikeimmista mitä maa päällään kantaa. Musta on todella siistiä, että koko Skandinaviaa ja etenki Suomea pidetään metallimusiikin mekkana. Kuten joku joskus jossain totes, ei Suomi ole turhaan sähkökitaran muotonen. On the sidenote; kui siisti olis Suomen muotonen sähkökitara? No esim. todella siisti. Näin vanhemmiten sodat, etenkin Talvi-, jatkosota ja Lapin sota ovat alkaneet kiinnostaa, ja tulenkin varmaan joskus hamassa tulevaisuudessa lainaamaan noita sotia käsittelevät eepokset. Musta on upeeta, kuinka suurin osa Suomen kansasta on huolissaan oman maansa luonnosta ja eläintensä hyvinvoinninsta. Suomen terveydenhuolto ja koulujärjestelmä on yks maailman parhaimpia, kouluruokaa myöten (uskokaa tai älkää). On siis niin kymmeniä asioita, minkä takia Suomi on mun mielestä paras paikka asua, ja edelleen, vaikka täälläkin on alettu ammuskella kouluissa ja tehdä entistä raaempia rikoksia, niin mä silti pidän Suomea todella turvallisena maana asua. Ainakin jos verrataan... no, melkein mihin tahansa muualle. Jenkkilä, keskieurooppa, Venäjä...

Mitä Suomen itsenäisyys mulle sit merkitsee? No sitä itseään; vapautta. Vapautta olla just sellanen ku mä haluan, näyttää ja kuulostaa miltä mä haluan. Vapautta tehdä mitä ikinä mä haluan. Vapautta syödä oman maan ruokaa ja uida oman maan järvissä. Hengittää vapaata ilmaa. Puhua ja kirota omalla kielellä ja perustella omaa yrmyyttään ja juomistaan kansallisuudellaan! Tuska, viina, Lappi ja Joulupukki, sekä maailman parhain ja seksikkäin kirosana, PERKELE! Koska hei, ihan oikeesti. Suomi on loistava maa. Se ei oo vaikee tajuta, pitää vaan nähdä pintaa syvemmälle. Meillä on loistava historia sitkeänä ja sisukkaana maana, maailman loistavinta osaamista ja parasta musiikkia. Kiehtova mytologia ja entisajan uskonnot, luonnonsuojelu ja kunnioitus! Me ollaan mahtava kansa!

Ja perinteikäs ihminen kun olen, niin kerronpa taas, miten itse olen itsenäisyyspäivääni yleensä viettänyt siitä asti, kun muutin asumaan yksin. Pääosassa on ollut tietenkin ruoka; aina on ollut tarjolla suomalaista lihaa, perunaa ja jotain juuressalaatin kaltaista. Ruokajuomana on yleensä ollut kuoharia tai punaviiniä, sekä tietenkin loppuillaksi kaljaa. Joskus olen innostunut tekemään jotain jälkiruokaakin. TV on yleensä ollut koko ajan taustalla auki, ja sieltä on tullut kaikki Itsenäisyyspäivän konsertit ja paraatit sun muut kissanristijäiset. Sekä tietenkin, Tuntematon Sotilas!!! Se on jo ihan must katsoa joka vuosi. Sekä tietenkin se illan "kohokohta", eli Presidentinlinnan juhlavastaanotto. Saa oikein kunnolla arvostella "paremman kansan" pukuloistoa, ja totta kai, kynttilöiden poltto. <3 Siis pitäkää mua vaan yksinkertasena, mutta mä nautin just tollasesta "tylsästä" kotona vietetystä itsenäisyyspäivästä, joka on joka kerta aikalailla samanlainen! Mä rakastan perinteitä ja niiden muuttumattomuutta, joten erästä viisasta miestä lainaten, miks muuttaa hyväks ja toimivaks todettua kaavaa?

Huomisesta on tulossa juurikin tuollainen päivä. Herään yhdeksän maissa jo, sillä aijon tehdä tummasta ja valkoisesta sukaasta itse tryffeleitä, jotka aijon maustaa Jaloviinalla. MMMM~. Muu juhla-ateria koostuu naudan yrtti-valkosipulimarinoidusta paahtopaistista, itse marinoiduista lohkoperunoista, sekä juuressalaatista, johon tulee mm. palsternakkaa, selleria, porkkanaa, lanttua, punasipulia, persiljaa ja punajuurta. Ollaan suunniteltu että ruoan jälkeen otetaan Jallulla (pitäisi ottaa kossulla, tiedän) Marskin shotit, edistää kuulemma ruoansulatusta. x) Ruokajuomana toimii Casillero Del Diablo Shiraz 2009; täyteläinen, tanniininen, kypsän kirsikkainen, mokkainen, vaniljainen, hennon savuinen ja tamminen, just täydellinen liharuoan kanssa. Käyn Raivon kanssa puolenpäivän aikaan lenkillä, sillä yhdeltä alkaa jo Tuntematon, ja silloin pitää olla kotona. Saunan aijon lämmittää niin, että olen käynyt siellä ennen kuin Itsenäisyyspäivän vastaanotto alkaa, eli 18:50. Sitten vain rauhotutaan ja nautitaan olosta.

Oi vitsi. Huomisesta on tulossa ihana päivä. Viettäkää tekin rakkaat kanssasuomalaiset ihana päivä, ja muistelkaa niitä hyviä asioita tässä maassa, koska niitäkin löytyy. :)

JOULU!

2010-12-01T01:56:00.000-08:00

Tässä se nyt tulee, se joulupostaus. :D VAROITUS! Jos et ole jouluihminen, pyydän, ÄLÄ lue tätä postausta! Luvassa on meinaan sen verran ällöromantisoivaa joulunajan ylistystä että ihan itseäkin puistattaa. Tosin hyvässä mielessä.

Alotetaan ihan alusta, eli lapsuuden joulusta. Siis... se INTO 23. päivän iltana, kun meni petiin, oli ihan käsittämätön. Sitä melkeen nukku suklaakalenteri kainalossa! Joka kerta yritin mennä tosi aikasin nukkumaan, jotta aamu tulis nopeemmin, mut se yleensä meni siihen, et jännitin niin paljon etten tietty saanu unta. :D Ihaninta oli nukahtaa siihen, et uunissa muhiva kinkku alkaa just ja just tuoksumaan ekaa kertaa. Aamun tullen sitten, mikä oli siis silloin ku faija heräs joskus kuuden maissa, nasahdin mäki yleensä hereille, vaik Joulupukin Kuumalinja alko vast joskus seittämältä. SE KINKUN TUOKSU! Se tuntu räjäyttävän pään joka kerta! Aamupalat nassuun ja olkkariin sohvalle odottamaan ja aikaisempia lastenohjelmia kattomaan. Joulukalenterit sun muut, maikkarin uutisten jouluntoivotuksia, joulupukin matkaanlähtö... ja se Kuumalinja. Ai vitja se oli parasta ikinä! Siihen aikoihin faija yleensä toi kuusen olkkariin, ja mutsi oli heränny tekemään viimosia jouluvalmisteluja ruokien sunmuiden suhteen. Arppa vissiin pelas tietokoneella tai jotain suurimman osan päivästä. :D Joulukoristeet esille yläkaapista, ja sit sainki alkaa kunniatehtävääni; joulukuusen koristeluun. Ainaki siis niille oksille mihin sillon yletyin. Joulurauhan julistukset tärkeänä osana jouluaattoa on kans tiukasti mielessä. Sen jälkeen yleensä käytiin sillosessa mummolassa, eli melkeen naapurissa viemässä vanhusten ja joidenki sukulaisten joululahjapussit. Iltapäivän tullen sitten käytiin aikasessa joulusaunassa, ja sit vaan rauhotuttiin. Illan tullen isovanhemmat ja muita sukulaisia tuli meille ja sit kokoonnuttiin syömään. Rauhallisen illallisen jälkeen keitettiin kahvit ja jaettiin lahjat, mukavasti Samu Sirkan Joulutervehdyksen aikana. Sen jälkeen lahjojen ihmettelyä ja yhdessä jutustelua. Ja lisää syömistä kun jaksoi. :D Sitten onnellisena ja maha täynnä nukkumaan.

Ja hypähdetään reippaat 20 vuotta etiähpäin. Mä olen todella onnellinen, että niin moni lapsuudesta tuttu, mun jouluun liittyvä asia on saanu jäädä perinteeksi, jota edelleen toteutetaan varmaan tänäkin jouluna. Joitain perinteitä on tietty jäänyt pois, mutta myös uusia on syntynyt. Mieleen on erityisesti painunut viime joulu, eli joulu 2009. Se oli kahden ensimäisen asian joulu; se oli ensimäinen joulu ilman mummia, mutta myös ensimäinen joulu Jonkan kanssa. Mut tosiaan, jotkut asiat eivät ole onneksi muuttuneet. Kuten se, että mä edelleen herään aattona ennen kukon pieremää ja koristelen kuusen. Ja kyllä, taustalla pyörii Joulupukin Kuumalinja. Paitsi että nykyään niiden sinne soittavien lasten laulut saa kyllä välillä vaihtamaan kanavaa. :D Joulurauhan julistuksen jälkeen käydään haudoilla ja jatketaan jouluruoksien viimeisiä valmisteluja. Saunassa käydään tavalliseen tapaan. Joulupöydän ruokajuoma on vaihtunut limusta laadukkaaseen jouluviiniin, ja myöhäisillan kaakao sen viimisen lohileivän kanssa Lapin Kullan jouluolueksi. Lahjoiksi ei tule enää mitään hömppää, vaan arjen käyttötavaroita, ja ehkä yksi joku täysin yllätys.

Ah, jouluruuat... Niiden viehätys on osaks mulle ainakin siinä, että niitä tosiaan saa vaan joulusin. Okei, kyllähän nyt graavilohta saa vaikka joka päivä jos sitä kaupasta ostaa, mut ei se silti oo sama. Jouluna kaikki maistuu paremmalta. Puhumattakaan pipareista ja joulutortuista. Ja GLÖGI! Varsinkin punkulla maustetusta. x) Laatikoita mä olen oppinu syömään vasta nyt vanhemmiten. oikeestaan ainoot jouluruuat jotka edelleen tökkii on lasimestarin silli ja makea makaronilaatikko, mut kyllä sitäkin tulee maistettua. Ja ikuinen jouluvitsihän meidän perheessä on, että syön joka joulu jopa YHDEN keitetyn herneen, toisinku Arppa, joka vetää niitä yleensä puoli lautasellista. :D Ja vaiks ylistän graavilohta ja Aura Gold -homejuustoa joulusin, ni oijoi... on se kinkku vaan kinkku. Mä tuun lihomaan taas joku viis kiloa jouluna, mut ihan sama. :D

Mitäs muuta sitten. Sekään ei liene yllätys, että vanhemmiten lahjojen merkitys laskee ja yhdessäolo sekä tunnelma korostuu. Urhea ukkoseni on jouluaaton yövuorossa, joten me aijotaan sitten juhlia joulua meidän "perheen" kesken sitten 25. päivä. Iii, tää joulu tulee olemaan ihana, koska tää on eka joulu meidän Raivolle itselleen sekä meidän kanssa. <3 Ihan varmasti, kun vaan voin, aijon luukuttaa Gregorianin joululevyä sekä Raskasta ja Raskaampaa Joulua -levyjä. Ja pipareita pitää leipoa! Ja koristella kotia -silleen sivistyneesti- jajaja!

Siis. Joulu nyt vaan on aivan uskomattoman ihanaa aikaa mulle, ja joulu ilman lunta ei oo joulu. Ja vaikka joulua "tuputetaan" nyt jo marraskuussa, niin onks se sit paha, et joulua juhlitaan nykyään koko Joulukuu? Tai siis ei kaikki todellakaan juhli, mut ainakin mä! Tää on ainut juhla, joka korostaa yhdessäoloa ja rakkautta (ja vaikka nyt sitten sitä Kristustakin), miks sitä pitäs saada viettää vaan se 2-3 päivää vuodessa? Toki, on ihmisiä joiden joulut ei oo aina ollu pelkkää juhlaa, mut mua ärsyttää se, että niistä sitten nuristaan koko loppuelämä, eikä ees yritetä muuttaa omaa kuvaa joulusta iloseks, vaan asenne pysyy koko elämän siinä että joulu on paskaa, piste. ÄRH. Risuja ja hiiltä sellasille!

Jos joulufiilis ei vielä kutittele sisällä, niin käykääpä TÄÄLLÄ. Tosi ihana, tunnelmallinen sivusto, minne eksyin itseasiassa kesällä, ja jumankekka et tuli ihana olo jo sillon! Keskellä tappohelteitä! Nyt, kiskasen loput glögit nassuun, puen Raivolle uuden, hienon villapaidan ja lähden mutsin ja villakoirien kanssa vähän ulos hankkimaan punaposkia!

Stressitöntä joulunodotusta, kaikille. :*

Talvi.

2010-11-25T00:09:00.001-08:00

Aivan aluksi, haluan selvittää pari juttua.

Kyllä, tiedostan varsin hyvin, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat enemmän kesä- kuin talvi-ihmisiä. Tiedostan, että jotkut ihmiset palelevat herkemmin kuin toiset. Tiedostan, että lumi ja jää saa julkisen liikenteen takkuilemaan, mikä saattaa tuoda työmatkalaisille vaikeuksia. Tiedostan, että jäiset tiet aiheuttavat onnettomuuksia ja nilkkojen katkeamista. Tiedostan myös, niin hullulta kuin se kuulostaakin, että Suomessa on pieni ryhmä ihmisiä, jotka toivoo ettei Suomessa olisi talvea laisinkaan.
Tiedän, että todella moni inhoaa talvea, koska minä joudun kolaamaan, minä joudun palelemaan, minä joudun skrapaamaan auton, minä myöhästyn koska junat myöhästelee, minä minä MINÄ.

MUTTA.

Olisko Suomi ensinnäkään enää edes Suomi ilman talvea? Mietitäänpä. Se ei ole tämän maan vika, että me asutaan maantieteellisesti niin pohjoisessa, että meidän maa osuu napapiirin alueelle. Ja entäs sitten silloin Talvisodan aikaan? Venäläiset sotilaat ei ollu osannu varautua runsaslumiseen ja kylmään talveen, toisin ku Suomalaiset. Talvi oli jo tolloin yks tän maan liittolaisista, jos sanaleikki sallitaan. Ja jotta aiheen punanen lanka oikeen heittelis, heitän seuraavaks vähän tilastotietoa. Tiedon tarjoaa itse Ilmatieteenlaitos.

"Talvi on pisin vuodenaikamme
Talvi on koko maassa pisin vuodenaikamme. Lapissa talvi viipyy noin 7 kuukautta. Ahvenanmaalla terminen talvi kestää vain noin neljä kuukautta. Piirroksestamme vuodenaikojen pituus Turussa ja Sodankylässä voit verrata talven pituuksia Manner-Suomen leudoimman ja kylmimmän alueen välillä.

Terminen talvi alkaa eri vuosina eri aikaan. Jopa sydäntalvella on usein pitkiäkin jaksoja suojasäätä, jolloin lämpötila on nolla-asteen yläpuolella, mutta silti tällaiset jaksot eivät keskeytä termistä talvea, kun se on alkanut määritelmän mukaisesti.

Lumipeite on pakkasen lisäksi varma talven tunnusmerkki. Mutta syksyn vaihtuminen talveksi ei tapahdu yks'kaks yhtenä yönä. Meillä on usein pitkään, useita viikkoja loka-marraskuussa ja Etelä-Suomessa vielä joulukuussa päiviä tai viikkoja, jolloin sää vaihtelee syksyn ja talven välimaastossa. Jonain päivänä sataa lunta ja maa valkenee, muutaman päivän päästä lumi sulaa suojasäällä kokonaan tai osittain pois. Lämpötila vaihtelee samana päivänä nolla-asteen ylä- ja alapuolella. Joskus tulee varsinkin rannikolla pitkiä suojakausia myös tammi-helmikuussa."

Sitten vielä pieni pätkä Wikipedian Talvi -osiosta:

"Kasvillisuuden lepokausi ajoittuu talveen, koska silloin on vähemmän auringonenergiaa käytettävissä yhteyttämiseen, ja lämpötila laskee usein niin alas, että jäätyvät nesteet voisivat rikkoa soluja. Eri kasvilajeilla on eri tapoja talvehtia: yksivuotiset kuolevat pois ja talvehtivat siemeninä, ja monivuotiset suojaavat tärkeät osansa tavalla tai toisella."

Pointti tässä on se, mitä varmaan joka vuosi jankutan kaikille valittajille, mutta se nyt vaan on jo toivottavasti ala-asteella opittu fakta, että Suomessa on NELJÄ vuodenaikaa, joista yksi nyt sattuu olemaan talvi. Mua oikeesti naurattaa otsikot kuten "Talvi yllätti liikenteen"! Katotaas, seuraava kuu on joulukuu, mitäs näin marraskuussa vois odottaa, hmm, ehkäpä sitä TALVEA?! Mikä vitun YLLÄTYS se on, että loppuvuodesta tulee lunta, pakkasta ja normaali vuodenaikojen vaihtuminen? Me tarvitaan talvea, jos ei minkään muun ni luonnon takia. Mä olin viime vuotisesta, runsaslumisesta ja kylmästä talvesta NIIN ilonen, koska nii mont talvee ennen oli tosi lämpimiä; luonto ei kerenny hengähtää syksyn ja kevään välissä ollenkaan. Viime talvena maa sai kunnon talviunet, ja toivottavasti saa tänäkin talvena. Sen meinaan huomas viime kesänä; mun mielest luonto oli runsaampi kunnolla nukutun talven jälkeen. Ja kuumempi. Voi helvete, ei enää IKINÄ niin kuumaa kesää! Onhan se mukavaa, et on lämmintä, mut ei siin vaihees enää, ku on niin lämmin ettei voi tehdä mitään! Onpa tosiaan mukavaa, ku makuuhuoneessa on +42 astetta eikä mistään tuu viilenntstä!

Meinasinpas poiketa aiheesta. Ja ei, nyt kun on pakkaset ja lunta, en todellakaan haikaile viime kesän perään. Just sellaset "ihan tyhmää, olis jo kesä!" saa mun sapen kiehumaan, ainaki just nyt. Justhan se oli! Jos on tosiaan ilmaston lämpenemisen ansiosta vatkaantunu sellaseks kermaperseeks, ettei kestä oman kotimaansa talvea, niin olkaa hyvät; etelänmatkat on keksitty. Lentäkää sinne palmujen alle, ni ei tartte kuunnella sitä saamarin ruikutusta.

Tuleekohan sellaset ihmiset koskaan oikeesti ajateltua niit talven hyviä puolia? Eiks ihmiset enää oikeesti koe sitä talven ja joulun taikaa? Muistaako kukaan niitä lapsuuden lumisia, ihania talvia kun möyrittiin päivät pitkät lumessa, laskettiin mäkeä, tehtiin lumiveistoksia, nautittiin kimalteesta, kauneudesta, siitä ihanasta tunteesta kun tuntee ihan kuinka poskille nousee terve puna, koskemattoman lumen ihanuudesta... Ja siis just esimerkiks vaik nykyajan lapset. Kuinka monta sukupolvea saa vielä siin parhaimmas leikki-iässä napata pulkan käteen ja juosta mäkeen? Jos meille joskus tulee muksuja, ni mä pelkään ihan oikeesti sitä, etten saa koskaan kokee sitä iloa, ku muksu kiljuu ilosta pulkkamäessä.

Ja käsi pystyyn; kenen mielestä, ihan oikeesti, on lumeton joulu muka kaunis?

Vaan mä en myöskään meinaa, et pitäs olla metrikinokset ja -35 astetta pakkasta etelässäkin. Jos mä haluan sitä, mä voin aina suksia Lappiin (oih <3). Jopa mun mielestä, kyllä etelään riittäis sellanen 10-15 senttiä lunta ja max. -15 pakkasta. Sellanen ois ihanteellista, ainakin talvivalittajien suhteen. Mut emmä valitakkaan, jos lunta tulee lisää. Koska kaunis lumipeite peittoaa AINA ruskeenpaskasen loskan, eikö?

Noniin. Eiköhän nyt oo kaikkien aika kaivaa se lemppariviltti, käpertyä sohvalle lämpimän teen/kaakaon/glögin kanssa, sytyttää pari kynttilää ja vaan nauttia tosta uskomattomasta kauneudesta ja valkeudesta. Vielä kun sitä saadaan. Joulu-postaus tulee erikseen. :)

Sitäpaitsi, Noorakin rakastaa lunta. <3

Tylsä peruspäivitys.

2010-11-14T11:22:00.001-08:00

Juuri sitä mitä otsikossa sanotaankin. :D Yleisiä fiiliksiä, enimmäkseen koirajuttuja, ja pilkettä tulevasta.

Rytmi on alkanu muuttua taas normaaliksi, eli toisinsanoen, en enää juuri stressaile Raivoa. Pari ekaa päivää oli henkisesi rankkoja, lähinnä mun oman itseni takia. Ehkä luulin ittestäni hieman liikoja, ehkä en, mut nyt tuntuu tosi hyvältä. Ehkä jotkut vinkit niistä koirakirjoista on jääny päähän. :) Plus että Kiinanharjakoira Foorumille pääsy on vierittäny MONTA kiveä pois harteilta! Mulla kun on tapana "vähän" ylistressata/yliajatella asioita, ja pam, sit on itku herkässä ja maha kipee. :D Vähän naurettavaa, mut minkäs teet. Sit ku oon pääni sisällä käsitelly ne asiat ni nou hätä. Ja nyt on nimenomaan se tilanne - nou hätä. Ja hei, mul on tippunu painosta kaks kiloo ku siitä ku saatiin pentu! 8D

Raivo on kyl ollu tosi kiltisti. Se osaa istua, odottaa ruokaansa kohtuu nätisti, nukkuu yöt hiljaa... ainoat vinkumiset, jotka tulee yöllä on joko siitä, ettei se pääse vielä itse sohvalle, tai sitten lelu on juuttunut sohvan alle. :D Päivällä, jos se vinkuu vaikka sillon kun se on olkkarissa ja me syödään keittiössä, niin me vaan ignorataan se, ja kas, kohta poitsu löytyy omasta pedistään järsimässä luuta. Se alkaa hiffata, kyl kyl.

Oli ihan tajuttoman sulosta, kun isoveli ja vaimoke kävivät hakemassa samasta kennelistä kuin Raivo, toisen pennun! Felix, selviytyjä ja maailmanmatkaaja. <3 Felix oli ainut pentueestaan joka selvisi, ja loppupeleissä pääsi sitten Raivon sisarusten ja äipän hoiviin. Joten kaipa Felixiä voisi kutsua Raivon velipuoleksi. :D Käytiin eilen broidilla, niin oli aivan TAJUTTOMAN sydäntäsulattavaa katella, kun pennut ensin nuuhkii toistensa naamoja, sit ihanku molemmille ois yhtäkkiä syttyny lamppu pään päälle, ja hännät rupes heilumaan IHAN samaan aikaan, ja sit alkoki jo leikkiminen. Niinku mitään viikon taukoa ei olis ollutkaan! Ihan niinku kennelikodissakin, ne vuorotellen puri toisiaan korvista, veti hännästä, paini... oli niin ihanaa katseltavaa. <3

Siinä poijjaat telmii. ^^

Sen hetken aikaa kun pysyivät paikoilaan... :D Harmi ettei Felixin kasvoja näy
kunnolla, on se sen verran upea koira. Muutenki mahtavaa, et porukoidenki koirat on aikalailla hyväksyny meidän taaperon. Iiro ois ainaki ihan valmis leikkimään, harmi et on vaan kolme kertaa Raivoa isompi ni Raipea ei oikeen nappaa. :DDD

Mitäs muuta. Odotan joulua, ihan sikana. Olis tosiaan tehtävänä vielä meikki-, kenkä&laukku- ja TITTIDII joulu -postaus! Joulu on mulle edelleenki tosi tärkee juhla, ja tää joulu tuntuu jotenki todella tärkeeltä.

Nyt, taidan napata kaakaoni ja pamahtaa sohvalle meidän nakukekkulin kera. Että se rakastaa meidän isomman sohvan fleeceä, pistän sen aina isoksi mytyksi jonka se kaivaa, vetää ja kuopsuttaa pedikseen ja nukkuu siinä, kunnes me lähdetään nukkumaan ja nostetaan se omaan petiinsä. Ollaan pidetty öisin radiota tosi hiljasella päällä, se on varmaan auttanu sopeutumaan yksinnukkumiseen. Heipsis!

KILPAILU bloggaajille! Voita 80 e kenkäostoksiin!

2010-11-10T03:36:00.000-08:00

Iron Fist: Sweet Skull o Mine Boot - Brandokselta

Aivan TAJUTTOMAN upeet bootsit Iron Fistiltä! Omaan jo yhdet IF:t, Wolfbeaterit korkkiksina, mutta haluaisin myös ehdottomasti jotkut ballerinatkin kyseiseltä brändiltä. Aivan upeita kenkiä, ja tuo nyt iski silmään uusista malleista ehdottomasti eniten. IF:n kenkiähän olen ihaillut jo... no ainakin viisi vuotta enemmän tai vähemmän.

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 80 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

OOH, HERRA POSSU!

2010-11-08T07:35:00.000-08:00

Otsikkona toimii siis suurjen ja majesteettisen Herra Possu -lelun "tunnari", mikä otetaan aina esiin noilla sanoilla samalla, kun lelu itse "röhkii". :D Ja voi että miten poika tykkää vedellä sitä turpiin!

On mennyt kyllä hyvin, oikeastaan aikalailla niin miten odotinkin. Ihmettelen vaan lähinnä omaa reagointiani, olihan tää iso elämänmuutos. Alkaa kyllä helpottaa, varsinkin kun huomaa että Raivo oppii joka päivä jotain uutta ja tottelee paremmin. Istuminen luonnistuu melkein joka kerta, ja tänään harjoiteltiin noutamista. Käytiin myös pienellä lenkillä, ja tää tassuttelee siis TODELLA nätisti hihnassa! Välillä vähän pysähdellään, mut matka jatkuu yleensä melkeen yhtä nopeesti ku se loppuki.

Eka yöhän me molemmat siis nukuttiin olkkarissa, ukko sohvalla ja mie lattialla. Raivo alko nukkumaan alkuillasta itse omassa pedissään, kävi sitten pari kertaa tarkistamassa, että ollaanko me paikalla ja palasi petiin. Sitten loppuyöstä se änkesi mun viereen patjalle, ja pari ensimäistä kertaa nostin sen petiin, jossa se pysykin molemmilla kerroilla hetken, kunnes sitten annoin nukkua vieressä loppuyön. Eilen olkkarissa nukkui sitten vaan minä. Raivo koitti hirveesti kiivetä sohvalle (me nostellaan sitä sohvalle silloin kun se EI kerjää sinne, jos kerjää niin ei edes huomata) ja uikutti, mutta kun en antanut huomiota, niin omaan petiin, tuhahduksen kera. Heräsin sitten yöllä samaan juttuun, mutta täl kertaa poika vinkui puolet vähemmän ajasta, ennenku palas omaan petiinsä. Sain siis jopa nukuttua jonninverran! Eikä aamusti ollut jätöksiä missään. Herättiin puoli ysin maissa, mikä on tunti enemmän kuin ekan yön jälkeen! Raivo on alkanut varmaan tajuamaan, että ulkona saa kakkia ja pissiä niin paljon ku sielu sietää, kun se on parit pisut ja kakat tehnyt aivan takaoven edessä oleville sanomalehdille.

Tänään sitten, poika saa nukkua ekaa kertaa yksin. Oon ihan varma, että se vinkuu varmaan tosi kauan, mut makkarin ovi pysyy kiinni. Aijotaan pissattaa ja leikittää se ennen ku mennään olkkarista pois, ja jätetään sen kaks lemppari puruluuta sille.

Kaikki menee oikeestaan... niinku pitääki. Must vaan tuntuu, et mä yliajattelen ja stressaan AIVAN liikaa, vaik pitäs toimia ihan normilla maalaisjärjellä. Huomenna aijotaan viedä roskat ukon kanssa kahdestaan niin, että Raivo jää yksin sisälle. Se on aika hyvin huomannu, että uikutus ei auta, jos haluaa olkkarin aidan toiselle puolelle/sohvalle. Toivottavasti se kans huomaa kun sammutellaan valoja ja vikaks telkkari ennenku mennää makkariin, et kun valot ja TV on pois, ni sit nukutaan. Ollaan illan mittaan sammuteltu aina valoja sitä mukaan, mitä myöhemmäks kello käy.

Stay tuned...

Uusi perheenjäsen.

2010-11-06T10:27:00.000-07:00

Hän on Maybell's It's Now Or Never, eli tuttavallisemmin Raivo. <3

Ensimäisen kerran me tavattiin Raivo jo neljä viikkoa sitten kun pikkumies oli itsekkin neliviikkoinen. Toisen kerran sitten kuusviikkoisena, ja tänään kahdeksanviikkoisena haettiin sitten kotiin. Automatka meni todella hyvin, poika otti ja veti zetaa koko matkan. Nyt kotona sitten, melkein heti syötiin, leikittiin, pissattiin, nukuttiin, sit taas leikittiin, pissattiin, nukuttiin... tota rataa se on jatkunu koko illan :D Vielä tossa yhdeksän-kymmenen maissa annetaan viiminen ruoka tältä päivältä. Yhdet pisutkin on tehty jo ulos, ja käskystä istuminenkin meinaa kans luonnistua! 8D On mennyt kyllä paljon paremmin kuin oisin uskonutkaan. Saas nähdä minkälainen tulee ensimäisestä yöstä, en oikeestaan ees usko että tuun olee hereillä, mut et pidän itte itteeni hereillä. 8D Poika on jo kolmet pitkät unet kuitenki nukkunu pedissään ja VOI ETTÄRGH!

Kassellaan miten huominen menee, saattaa tulla nyt parimiljoonaa koira -aiheista postausta, kestäkää. :DDD

Snog, Marry, Avoid

2010-11-04T14:28:00.000-07:00

... eli toisin sanoen Lemmi, Kosi, Vältä. Kyseinen ohjelma tulee LIViltä torstaisin 22:30, ja mun mielestä, tätä pitäs näyttää jokasella ylä-asteella ja lukiossa viikottain. Englantilainen lifestyleohjelma Snog, Marry, Avoid ei tee makeovereita, vaan makeundereita, joita TODELLA moni ohjelman tyttö kaipaakin! Postaan alle yhden jakson ykkösosan. Toivottavasti jäätte yhtä pahasti koukkuun kuin mie, jotkut muutoksista on aivan järkyttäviä, siis hyvässä mielessä!

Pakko todeta, että Luojan kiitos mä olen oppinut meikkaamaan paremmin! Ei enää ikinä tikkurilan maalipalettia kasvoille, tai varsinkaan pandasilmiä!! Pitäis meikeistäkin tehdä postaus... JA! Mahtavaa tos ohjelmas on, et tosi monet rokkarit/gootit muutetaan vaan väliaikaisesti eikä lopullisesti. PODilla on todellisuudentajuakin, mm!

Ihania kangaskappaleita!

2010-11-03T09:13:00.001-07:00

Elikkä siis turhamaisuus -postaus, osa 1. Ensimäisessä osassa käsitellään vaatteita ja asusteita, pari sellaista jotka jo omistan, ja muutama sellaista, jotka haluaisin. Tai en kaikkia, mutta jotain kuitenkin. Haluaisin ensinnäkin uuden syys-talvi-kevät -takin, mielellään trenssi -mallisen. Ja jotkut uskomattoman ihanat kengät. Tai aika useatkin. Aloitetaan!

Vois ensin kertoa vähän historiaa. Mä en nuorempana voinu tajuta huippumuotia, mut se ei estäny sitä, ettenkö mä kuitenki ois piirtäny sillon tällön jotain vaatekappaletta jonnekki. Joskus jopa mietin, jos olis piirtäny ihan omaks huvikseen vaatteita, ja taisin piirtääkkin, mut niistä teoksista ei oo kyllä mitään tietoa. Ihan kunnolla mä kiinnostuin muodista ja varsinki huippumuodista vast pari vuotta sitten, ja tosiaan, Sinkkuelämän kautta. Jumalattomana Sinkkuelämää -fanina, oon kattonu kaikki kaudet varmaan sataantuhanteen kertaan, mut ensimäisillä kerroilla, ne vaatteet oli vaan tavallista kalliimpia, jopa ehkä rumia vaatteita. Kun ikää karttu, ni yhtäkkiä, ne vaatteet oliki jotain aivan uskomatonta. Ja ne merkit, ne yhtäkkiä vaan aukes mulle! Inspiroituneena aloin tehdä ittekseni täydessä hiljasuudessa high fashionin ja merkkien maailmaan, ja voin sanoa, että mä hullaannuin. Aloitin ostamaan joka kuukausi Suomen Elle -lehteä maaliskuusta 2009 lähtien, ja se on ehkä paras lehti, jota luen melkein raamatullisesti, ja vanhat lehdet on siistissä pinossa hyllyssä. Muistan joskus Etelä-Haagassa angsti-iltana murehtineeni, etten ikinä tule saamaan mitään upeaa merkkilaukkua tai kenkiä, kun rahat riittää vain Chanelin hajuvesiin, jos niihinkään. Vaan odottakaas, kun mä saan töitä... ;)

Chanelin hajuvesistä puheenollen, mä ennen Chanelia käytin Very Valentinoa, mitä rakastin ihan sikana, osittain sen takia että kyseisen hajuveden oli ostanut edesmennyt mummini. Ikävä kyllä, vuodet alkoivat haista siinäkin putellissa ja sitä oli lakattava käyttämästä. Mutta millä korvata tuo upea tuoksu? No, Chance Chanel Eau Fraiche osu ja uppos; todella raikas, aavistuksen sitruunainen tuoksu ei osunu liikaa hajuaisteihin, mut anto kuitenki upeen ja naisellisen olon!

Tota tuli vuosien mittaan käytettyä kahden pullollisen verran. Tai no, toista pulloa olis vielä jäljellä, mutta todella pieni hitunen, plus että olen jälleen vaihtanut tuoksua! Joka muuten sopii nykyiseen minääni paljon paremmin kuin tuo pirtä ja kuplivan iloinen Eau Fraiche. Chanelissa edelleen pysytään, mutta nyt, tuoksuna on pelkkä Chance.

Tuoksuna jokseenkin vakavampi kuin edeltäjänsä, en viitsisi käyttää sanaa "aikuisempi", joten sanon että kypsempi. Myös selvästi vahvempi, kukkaistuoksuinen ja elegantti tuoksu. Plus että tuolla tuoksulla on rutkasti enemmän tunnearvoa, kun sain ensimäisen kerran sitä ystävänpäivälahjaksi ihanalta avomieheltäni viime vuonna. Käytän niin arkena kuin juhlassa!

Hypätkäämme silmälaseihin. Mulla on ollu silmälasit tokalta luokalta asti, ja tämän hetkinen top fashion -pokat on ollut Björn Borg. Ja mulla on elämäni aikana ollu varmaan... kohta lähemmäs kuudettoista eri pokat, niin vasta NYT on löytynyt pokat, jotka täyttää mulla täydellisten pokien piirteet! Ensinnäkin, ne pysyy SUORASSA. Mun edelliset pokat oli koko ajan vinossa, ja näytin suorastaan tyhmältä. Toisekseen, ne valuu hyvin harvoin niin alas, että pitäisi nostaa niitä ylemmäs nokalle. Kolmanneksi, ne on ekat pokat vuoskausiin, jotka pysyy koko ajan just sillä optimaallisella korkeudella, jonka kanssa mä näen parhaiten. Neljänneks, ne on hengettömät. Mulla on aina ollu pokissa kehykset, nää on mun ekat hengettömät ja olen ihan in love. Ja viidenneks... ne on Dolce&Gabbanat.

Pahoittelen tuota nettiosoitetta kuvan päällä, mutta parempaa kuvaa en näin ex-tempore löytänyt. Olivat silloin aikoinaan sopivasti vieläpä alennuksessa puoleen hintaan! Kun sain ne päähäni, se jotenkin iski - mulla oli periaatteessa mun ensimäinen huippumuotia oleva käyttöasuste! Jonkun mielestä varmaan niin pinnallista ja turhamaista, mut mulle tuli siitä mahtava olo. Mulla onkin yhtenä ns. elämäntehtävänä saada aikaan itselleni tyyli, joka yhdistää huippumuodin elementit raskaaseen metalliin/death metalliin, jossa on sopivasti gootti -vaikutteita. Pinkistä en tosin ole luopumassa. Musta/pinkki vaan on upein yhdistelmä! Mutta olen alkanut ottaa myös muita värejä elämääni, ja jostain syystä harmaan, vihreän ja ruskean sävyt on alkaneet miellyttää silmää. Ja ostinkin tänään maailman kauneimmat sukkikset! Lindexistä, vain 10 €!

Tuo barokkikuvio on oikeasti musta, vaikka näyttääkin tuossa hieman rusehtavalta. Haluaisin hirveästi jonkun talvihameen, mutta mistään kaupoista ei ole toivoakaan löytää jotain paksumpaa, ehkä polveen asti ulottuvaa hametta. Paras jonka löysin, oli tämä, Bubbleroomista.

Olis niin ihanaa pukea joku talvihame, kauniit sukkikset, säärystimet ja korkkarit, tai vaihtoehtosesti jotkut polviin asti ulottuvat, paksut saapikkaat talvitrenssin kanssa. Ah ja voih. Kuten jo mainitsin, tarvitsisin uuden talvitakin, enkä nyt tarkoita mitään toppatakkia, sellainen on jo. Tarkoitan tyylikästä, mustaa trenssiä. Näihin alla oleviin, mulla ei oo vielä todellakaan varaa, mut pistänpähän kauneuden takia.

Roberto Cavalli.

Diane Von Furstenberg.

Sekä ehdoton lempparini, tämän tyylistä haen!

Burberry. En pitä Burberrystä noin muuten merkkinä, mutta tuo takki on perfection!

Toivottavasti Jumbosta löytyisi joku ihana takki, sitten kun sinne porukoiden kyydillä pääsen.
Eiköhän tämä merkintä alkanut olla tässä. Ensi turhamaisuus -postauksessa otan syyniin kengät ja laukut, huh, siitä tulee PITKÄ postaus... Nyt, hakkaan loput WoWi-ajastani kuin pieni, muotitietoinen apina. Morjens!

Haukoitus! (Ja takas vanhaan ulkoasuun.)

2010-10-29T15:29:00.000-07:00

... vitja mun täytyy duunata joku omannäkönen taustakuva. Tää kelvatkoon nyt.

I iz tired, yes. Ja söpöin pomerenian -pentu ikinä, Boo. <3 Kyllä, sille on oma FB -sivu ja KYLLÄ, mä olen sen fani. :D KATTOKAA NYT SITÄ!!!

Väsyttää, aivan sikana. Mut ei ihme, heräsin tänään 07.19, vaikkei ois tarttenu ennen kasia nousta. Olin mutsin kans eläinlääkärissä, lähinnä avustin että kun mutsi piteli Nooran hihnaa ni mä pitelin Iiroa. Vitsit se on kyllä viikari. Noorahan hoiti homman kotiin tottuneesti, mut Iiro on vaan niin... poika.

Ei vaan, oon muutenki ollu varmaan koht viikon ihan väsyny. Koko ajan väsyttää. Ja mä tiiän et se täysin johtuu liikunnan puutteesta. Osa musta haluais liikkua, mennä metsään, kävelylle, joogata, zumbata... mut. Äh. Mikä siin on? Miks mä en saa tehtyä niitä asioita? Mä en osaa sanoa yhtäkään hyvää syytä miks. Väsymys ei oo syy.

Jotenki tuntuu, et oon oikeastaan suurimman osan vuodesta ollu väsyny, sekä henkisesti että fyysisesti. Niinä päivinä ku oon jaksanu liikkua tai ees siivota sellasella raivolla, et sen vois laskee kuntoiluks, olo on ollu paljo parempi. Enkä oo jaksanu Kiloklubbaillakkaan. Ärsyttää. Ehkä mä vaan ootan niin paljon et me saadaan se pentu. Sit mul ei oo enää mitään tekosyytä olla alottamatta lenkkeilyä. Mun pitäs muutenki oikeesti vähintään alottaa joogaus taas; se tuntu tosi hyvältä, se pari viikkoa mitä sitä kotona harjotin, ja oon ihan sika kankee. Oikeesi - en saa sormia koskettamaan lattiaa suorilta jaloilta, saatikka sitten kämmeniä. Tai ehkä mä vaan vaadin itteltäni liikaa - vastahan mä sain mun piirrustus/taideinnon takas, ei ehkä voi ihan heti olettaa, et kuntoilu tulee tavarajunan lailla perässä.

Tekis täs lähipäivin mieli tehdä muutama teemallinen blogipostaus. Lähinnä muodista. Mutta minkälaisesta muodista, HÖHÖÖ, sitäpä en sano! Kassellaan. Ai bittu et väsyttää.

Ainiin, koska jotkut viettävät Halloweenia, niin hyvät weenit vaan. Kiitos ihanan kanssaeläimen, aijon itse hieman sivistyneempänä viettää tästä lähin kekriä, eli Hallainyötä. Hivenen suomalaisempaa. ;) Alla kuva, jonka pitäs vinkata hieman mun Hallainyö -asua, kön huomenna on ystävillä pippalot. Mun maski tulee olee kyl hienompi.

Mitä helvettiä?

2010-10-24T08:55:00.000-07:00

Lukiessani muutamia blogeja täällä Blogspotissa, jotka olen löytänyt linkin linkin linkin linkin linkin ja vielä yhden toisen linkin kautta, on kyseinen lause ollut ensimäisenä mielessä; Mitä helvettiä?

Ja puhun nyt sellaisista blogeista, jotka ovat pullollaan seepian värisiä, "art chic" -kuvia jonkun nasevan tekstin kanssa, yleensä liitettynä angstia huokuvaan tekstiin, kuinka joku tyttö on kolmen päivän aikana syönyt yhteensä 500 kaloria, ja tuntee itsensä maailman rumimmaksi ihmiseksi, eikä täten aio syödä viikkoon. Mistä vetoa, että näiden blogien takana on jo valmiiksi alipainoinen, todella soma tyttölapsi, joka on sokaistunut tän maailman kauneusihanteista ja saanu fiksaation siitä, ettei vaan riitä. Ton ensimäisen kysymyksen jälkeen tulee mieleen toinen kysymys. Miks kukaan haluais vapaaehtosesti näyttää tältä?

Oikeesti? Siis, rehellisesti, IHAN OIKEESTI? Nämä kyseiset tyttöset pitäs kerätä yhteen, ja lähettää kehitysmaihin niille aluille vähän näkemään totuutta, näkemään ihmisiä jotka ovat noin laihoja koska ruokaa ei ole!
Mitä helvettiä?

Ja jos joku tulee sanomaan mulle, että mä en vaan ymmärrä, niin ei, mä en todellakaan ymmärrä. Mä olen itse lievästi ylipainoinen, ja mä tiedän, että jos vain viitsisin, niin mä saisin laihdutettua itteni siihen ihannepainooni. Todellakin, jos vain viitsisin. Mutkun en viitsi, ja niin kauan kun en saa nostettua persettäni tästä tuolista että alkaisin Zumbata, niin kannan kiloni suurella ylpeydellä. Toivottavasti syömishäiriöiset tytöt kuitenkin tietää ne faktat, että laiha ei ole yhtäkuin terve tai hyvä kunto. Laiha ei ole yhtäkuin kaunis. Laiha ei ole yhtäkuin hyväksyntä. Ja mä käytän termiä laiha nyt kuvaamaan liian laihoja ihmisiä. Normaalipainoisesta käyttäisin sanaa... no, normaali. Pahimmas tapauksessa, laihuus on yhtäkuin kuolema.
Ja silti tota selkärangan ja kylkiluiden paistamista ihon läpi tavoitellaan veren maku suussa.
Mitä helvettiä?

Ja sen nyt tajuaa varmaan kuka tahansa, et jos on vaarallisen laiha, se on sairasta. Ei MITÄÄN vastustuskykyä. Enkä todellakaan pysty kuvittelemaan todella laihoja (enkä nyt tässä lauseessa tarkoita geneettisesti laihoja ihmisiä, vaan juuri näitä äärilaihduttajia) kantamassa lastakaan. Mistä se muksu sais energiaa kasvaa, ku äiti on sellanen tuulen raiskaama suolaheinä? Kääpäkin se mäntyyn kasvaa (<- wat?).

Mulla oli tästä aiheesta jotain muutakin kirjotettavaa, mut arvatkaa muistanko enää.
Siirtykäämme siis etiähpäin.

Meinaan tuo kyseinen Mitä helvettiä? -tuumaus on kohdistunu myös muhun itteeni. Tuntuu nimittäin, että ekaa kertaa ikinä, musta OIKEESTI tuntuu siltä, että stressi alkaa vähentyä. Mä huomaan olevani ahdistuneempi enää todella harvoin, enkä oo itkeny enää todellakaan niin usein ku ennen valmistumistani. Kelasin et "eihän se ny pelkästään voi aiheuttaa tätä mielenkohoamista", mut kai se sit näköjään voi? Ku olihan se ihan helvetillinen taakka mun harteilla, ja nyt ku se on ohi, ni mä voin tehdä aivan mitä tahansa, aka hakea töitä :D, mut mullei oo siitäkään enää sellasta hampaat irvessä -stressiä. Koska kuten oon monesti kirjottanu, ni se on ihan tosi ku vesi, et vaikkei saiskaan oman alan töitä, ni jengi palkkaa sut jos sul on ees JOKU tutkinto, eikä pelkästään peruskoulupohjaa. Mikä muuten selittää varmaan niin ja taas niin monen työpaikan sormien välistä lipsumisen mullaki.

Ja siis, totta kai mun mieltä nostattaa aivan hirveesti se, et me saadaan meidän pentu 13 päivän päästä. Aivan uskomatonta! Niinki kauan ku mä oon haaveillu omasta koirasta, ni kahden viikon päästä se on täyttä totta. Ja siitähän tulee maailman parhain koikku! <3 Ja kuinkakohan moni muukin koiranomistaja on ajatellut noin pentua hakiessaan? ;) Mun vähäisetki lukiat varmaan kaikkoaa siin vaiheessa, kun blogi täyttyy "meidän vaavi kakkas tänää jo iha ite ulos<3<3<3<3<3" -postauksista. :DDD

... pilu, mul meinas tulla viel yks Mitä helvettiä? -tajuamus, mut meni jo. Taidanpa siis mennä WoWaamaan.

EDIT

AINII! Nyt se mun Mitä helvettiä? -tajuamus tuli takas! Meinaan mun art block on ehdottomasti poissa, koska mun pää suorastaan TURSUAA ideoita ja haluaisin taas tehdä kaikkea taidetta kaikilla mahdollisilla tekniikoilla JAJAJA oon ihan et apua! Mul ois sellanen kunnon julisteen kokonen paperiki kehyksineen kaikkineen, se suorastaan KIRKUU jotain taideteosta jonka pistää seinälle, mut... ARGH, minkä näist kaikist ideoista sit ikuistaisin?!?!? Siis, nytki kuuntelen Viikatetta taas toistolla, niin vitja näiden joittenki biisien sanat. Jotenki haluaisin tästäki pätkästä piirtää/maalata jotain:

"Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten. Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan, joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa..."

TAI

"Untamme valvoo kyllä, tuo kuu kaakon yllä, lohtu mukanaan käy kaipaus Kymellä siltaa. Untamme valvoo kyllä, tuo kuu kaakon yllä, aamu sarastaa ja me valmiiksi varromme iltaa..."

Kysynkin, jälleen - Mitä helvettiä? Mihin ja miten mä tän kaiken inspiraation oikeen tungen?! Huomenna ku meen mutsin kans Porvooseen, taitaa tulla reissu Suomalaiseen kirjakauppaan. KYNIÄ JA PAPERIARGH!

OHI ON!

2010-10-15T07:41:00.000-07:00

Ohi on, nimittäin koulutyö. Valmistuin tänään moniosaavaksi media-assistentiksi, pitkän, pitkän uurastuksen jälkeen!

Mä haluan kiittää useita, mahtavia opettajia jotka jakso mun typeriä kysymyksiä ja junnaavia aivoja. Kiitos teille, että te opetitte mua asioissa, mitkä jopa mua oikeesti kiinnosti ja autoitte niissä, joita mä en heti tajunnu. Kiitos Heltech AV -koululle useista, ihanista ja kamalista muistoista, ja kiitos Ami-Säätiön Amiedulle, joka otti mut siipiensä suojaan ja lappasi taas tietoa mun suuhun sellasella tahilla et huh! Ja iso kiitos kärsivällisyydestä, ihan joka iikalle.

Mä haluan myös kiittää mun aivan uskomattomia vanhempia, ilman heitä MIKÄÄN mun elämässä ei ois onnistunu. Joku suurempi voima on siunannu mua maailman parhaimmilla vanhemmilla, jotka ei ikinä menettäny uskoaan muhun.

Mut ennen kaikkea, mä haluan kiittää mun ystäviä ja universumin upeinta avomiestä!!! Kaikkia niitä uskomattomia, mahtavia ihmisiä, jotka mun porukoiden tavoin jakso uskoa muhun jopa huonoilla hetkillä, ja rakastaa mua edelleen vaikka paljon on käyty yhdessä läpi. Ilman näitä ihmisiä, mä olisin varmaan "six feet under" niinsanotusti, mut ei, tässä sitä ollaan. Ammattinimikkeellä, ja enemmän elossa kuin KOSKAAN ennen! Ilman teitä, mä en olis yhtään mitään!

Jumankauta, tuntuu niin uskomattoman hyvältä. Mun elämä selkeesti käänty noususuhdanteeseen VÄLITTÖMÄSTI ku mä muutin Helsingistä pois, nyt sen huomaa. Mä oon saanu henkisesti itteäni kasaan ja kasvatettua, valmistunu, saanu elämääni aivan tajuttoman upeita ihmisiä ja jotkut löytäny uudelleen, ja maailman ihanin koiranpentukin on tuloillansa.

Sanotaan nyt näin, että enää ku mä saan töitä, ni... sit mä oon vihdoinki IHMINEN.

Memetys.

2010-10-07T18:20:00.000-07:00

Millä sormella/sormilla naputtelet laskinta? Oikialla, vasemmalla pitelen.
Kuinka monta lasia vettä juot päivässä? Riippuu ihan kuinka paljon sattuu janottamaan. 2-6 lasia/päivä.
Juotko kahvia? 1-3 mukia per päivä. Syksyisin/talvisin teen- ja kaakaonjuonti kylläkin lisääntyy.
Paras teemaku? Earl Grey, rooibos, kamomilla, metsämarja, revontuli.
Pidätkö kahviloista? Fazér Café. *sydän* Ja se ihana pikku kuppila Raumalla!
Onko sinulla otsatukka? Ei varsinaisesti.
Kumpi silmä on vaikeampi meikata, vasen vai oikea? Vasen.
Oletko usein myöhässä? Joskus. :D Pyrin kyllä olemaan ajoissa!
Mitä katsot televisiosta? Nykyään eniten Discoveryn kanavia ja Animal Planet:eja sekä monia muita, kiitos meidän Canal Digital Viihde HD- paketin.
Onko pahempi asia syntyä sokeana vai sokeutua jossakin vaiheessa elämää? Mieluummin eläisin ensin näkevänä ja sitten sokeana. Ainakin osaisin kuvitella joitain asioita pääni sisällä niinkuin ne oikeasti ovat.
Olisitko mieluummin kuuro vai sokea? Mä oon miettiny tätä useesti, ja oon lopultaki päässy siihen tulokseen et mieluummin kuuro. Koska kuurot pystyy omal tavallaan kuutelee musiikkia, ja tieteellisesti kuulo on helpompi "korjata" ku silmät. Ajatus siitä, etten enää ikinä näkis tuntureita, on liian raastava henkisesti.
Lentokone vai laiva? Riippuu mihkä ollaan menossa. Auto.
Kuolisitko mieluummin lento-onnettomuudessa vai laivan upotessa? Ehottomasti lento-onnettomuudessa. Hukkuminen ois aivan liian hirveetä.
Oletko koskaan ollut leikkauksessa? En, enkä toivottavasti joudukkaan.
Puhutko murretta? On mun puheessa nykyään Askolan murteen painoa, mikä on syrjäyttäny sen huteran stadin slangin onneks aivan kokonaan.
Tykkäätkö aksenteista? Irkkuaksentti. *sydän*
Kumpi on pidempi: etusormesi vai nimettömäsi? No öö, kumpi käsi ensinnäki? Molemmissa nimetön melkeen puolella sentillä.
Mikä kyky sinulta puuttuu? No voi herrajumala. Aika montaki kykyy, en osaa esim. lentää tai lukee ajatuksia. Emt. ois kiva osata kutoo ja neuloo.

HARRASTUKSISTASI:

Mitä harrastat? Piirtäminen, maalaus, musiikki, eläimet, elokuvat, kengät, shoppailu, satunnainen meditointi, jooga, zumba, metsissä samoilu..
Mitä haluaisit harrastaa? Olis ihan mahtavaa opetella kitaraa, koska basso ei innosta enää millään tavalla, ja kitara tuntuu antavan enemmän haastetta. Ja se olis sinänsä helppoa koska osaan lukea nuotteja ja tabulatuureja.
Mitä et missään nimessä harrastaisi? Joka ikisellä "pakollisella" keikalla juoksemista, en enää todellakaan. Sitä on tullu huomattua, et kyl niitä bändejä ilmanki pystyy elämään. Jaja. Ei oikeestaan tuu muuta, voisin harrastaa aika montaa eri juttua.
Toivoisitko, että harrastuksestasi tulisi työsi, vai onko se kenties sitä jo? oishan se ihan sikasiistiä olla pro sarjispiirtäjä 8X
Onko sinulle tärkeää olla hyvä siinä, mitä harrastat? Periaattees ei, koska sit on aina parantamisen varaa! Ja jos mokaa ni se ei haittaa jos ei oo jo valmiiks hyvä. :D

LUKEMISESTA:

Millainen lukija olet? Kohtuu nopea, mutta se taas johtaa siihen, että saatan joutua lukemaan joskus puolikin sivua uusiksi, kun tajuun että oon lukenu jotain lauseita ihan päin hiittä. Lukihäiriö. *sydän*
Luetko paljonkin? Voisin lukea enemmänkin. Oon kyl lukenu tänä vuonna enemmän ku muutamana viime vuonna yhteensä!
Onko sinulla aina jokin kirja kesken? No ei, ellei koiranpennun kasvatuskirjaa lasketa.
Valitsetko kirjaa koskaan kannen perusteella? En.
Paras kirjasarja? LotRien lisäksi David Eddingsin Eleniumin Taru.

VAATEKAAPISTASI:

Mitä vaatekaappisi sisältää? VaateHUONEENI sisältää kaikki vaatteeni ja kenkäni jotka haluan säilyttää ja käyttää.
Onko se täynnä? Ei koskaan.
Viikkaatko vaatteet ennen kuin laitat ne kaappiin? Pyrin siihen.
Mikä on hallitsevin väri vaatteissasi? Musta, pinkki, valkoinen.

MUSIIKISTA:

Mitä musiikkia kuuntelet, kun haluat rentoutua? Rauhallista kelttiä.
Entä kun haluat nostaa fiiliksiä? Naurakaa vain, mut yks parhaimmista fiiliksen nostattajista on Nicklepackin Burn It To the Ground -biisi. Olkoot kuinka läppä bändi tahansa, I don't give a fuck, se biisi toimii mulle, se riittää.
Jospa haluatkin perehtyä lyriikoihin? Kotiteollisuus tai Viikate.
Mikä kappale soi juuri nyt? Oikeesti, ei mikään. Mun päässä, 69 Eyesin Framed In Blood.
Last.fm-nickisi, jos käytät kyseistä palvelua? valorxx.
Jos kuuntelet koneella musiikkia, niin millä ohjelmalla? Winamp tai Spotify. Harvemmin Nokia Music Player.
Onko sinulla mp3-soitin? O, Creative Zen Stone 2GB, nimeltänsä Roope.
Kuunteletko sitä usein? Harvemmin kuin ennen. Jos en saa unta.
Parasta syysmusiikkia? Kotiteollisuus, Viikate, Trio Niskalaukaus.
Ovatko lyriikat sinulle tärkeitä? On ja ei. Ei sellata "ou jee party party baby honey baby hey yeah" -paskaa jaksa kauaa kuunnella.
Ketä muusikkoa kunnioitat? Jouni Hynynen, Kaarle Viikate, Ozzt Osbourne, Gene Simmons, Duff McKagan, Saul Hudson, Andrew Eldrich.
Minkä albumin kannesta pidät erityisesti? Öö. HIM:in Venus Doom.
Valitse kolme kappaletta, jotka haluaisit kuulla elämäsi viimeisinä hetkinä: Kotiteollisuuden Iankaikkinen, Viikatteen Kuu Kaakon Yllä ja vikana Gunnareiden November Rain.
Kaikkien aikojen suosikkikohtasi jostakin kappaleesta? Näitäki ois satoja... no mut. "Joskus murheen maille sade lankeaa, huuhtoen pahan meistä pois..."

ELOKUVISTA:

Mitä elokuva tarvitsee ollakseen hyvä? Hugh Jackmanin. No ei, mä tykkään nii eri leffoist ettei tollast voi määritellä. Yhten päivän katon Sinkkuelämää -leffan, sitte Veren Vangit, sit Alaston Ase 3½ ja sit Hurt Lockerin. NIIN eri kastissa kukin leffa, et repikää siitä.
Mainitse elokuva, jonka aikana olet itkenyt. Sinkkuelämää -leffat, LotR:it, Up, Karhuveljeni Koda, melkein kaikki Disneyn piirrokset, Titanic, Hatchiko... siis näit on kymmeniä. Oon herkkis.
Mainitse jostakin elokuvasta kohta, jossa säikähdit vietävästi. Kaks sanaa. PARANORMAL. ACTIVITY.
Mikä elokuva on suosikkisi, jos saisit valita vain yhden? LotR -trgilogia.
Pitääkö huoneen olla pimeänä, kun katsoo elokuvaa? Mielellään. Valo voi ja pitäskin olla TV:n takana.
Minkälaisista leffoista pidät? Romanttinen hömppä, toiminta, kauhu, musikaalit.
Käytkö usein leffassa? Ku asuin viel Helsingis ni kävin ihan sika usein leffas. Nykyää en juurikaan, ei oo tarvis ku on Canalit.

RASTITUKSET:

Minulla on…
[X] lempinimi/lempinimiä
[ ] sotkuinen huone
[ ] karkkia piilossa
[ ] aakkoset takaperin muistissani
[ ] enemmän kuin kolme sanakirjaa
[ ] kirja/kirjoja yöpöydälläni
[/] musiikki soimassa juuri nyt
[X] enemmän kuin kolme huulirasvaa
[X] enemmän kuin kolme huulikiiltoa
[/] huono muisti
[X] allerginen nuha
[ ] pahalaatuinen slash-addiktio

Minua sanotaan usein…
[/] hajamieliseksi
[/] sanavalmiiksi
[/] viisaaksi
[/] tyhmäksi
[ ] idiootiksi
[ ] mielisteleväksi
[ ] välinpitämättömäksi
[/] yli-innostuneeksi
[X] eläinrakkaaksi
[ ] häiriköksi

Mielestäni olen…
[X] hajamielinen
[/] sanavalmis
[ ] viisas
[/] tyhmä
[ ] idiootti
[ ] mielistelevä
[ ] välinpitämätön
[/] yli-innostunut
[X] eläinrakas
[ ] häirikkö

Vielä viimeiseksi… mitä kappaletta kuuntelet juuri nyt? EN MITÄÄ NÄNNÄSPÖÖ! Päässä soi Ozzy Ozbourne ja Frank Sinatra. Son moro!

Syksy 2010.

2010-09-29T08:38:00.000-07:00

Syksyisempi ulkoasu. :) Vaihtelu virkistää! Kyntiilöitä pimeissä illoissa ja hyvä kirja viltin alla + rooibos -teetä, AH. <3

Edistys(tassun)askelia!

2010-09-25T04:26:00.000-07:00

Meinaan sen toiseksi suurimman verenpaineen nostattajani kanssa, meinaan koulu! Kävin nyt männäviikon tiistaina tekemässä VIIMEISEN jäljellä olleen kouluduunini, video/audio -näytön täydennyksen. Adobe Premier CS4:sella duunasin siis saamistani videoklipeistä videokäsiksen mukaan "mainoksen", heitin siihen vaaditut efektit ja äänitin itse yhden puhutun pätkän. Kiesus, siin meinas käydä taas niin ku parin muun näytön kanssa - mä yliajattelin sen. Sen takia se flash -näyttöki meni paril ekal kerral päin vittua, ku mä yliajattelin ne koodit, mut loppupeleis se oli niin naurettavan helppoa et huh. Ei se oo mitää rakettitekniikkaa, vaik välil siltä tuntuu.
Mutta, sain kaiken tehtyä, ja yks apuohjelma jopa kusi, joten mahdollinen mokaaminen ei ois ollu ees mun syytä. :D Maikat hyväksy sen, ja se kerkes viel sen illan arviointikokoukseen. Nyt vaan on silt jäljellä enää sitä, minkä mä jo osaanki - odotusta. Ne lähettää kaikki mun duunit sinne opetuslautakuntaan vai mikä lie, joka sit tsekkaa et am I worthy, ja jos oon, ni tää likka saa paperit käteen. Huhhuh.

Sit verenpaineen nostajia on enää vaan tämä ah-niin-ihanana jo vuosia ollut työttömyystilanne, ja mun oma pää. Mut se nyt on vaan täys fakta, et jos on edes joku tutkinto, niin silloin saa paremmin duunia, vaik olis aivan eri suuntaus ku tutkintonsa. Ja mä edelleenki haluaisin ehkä sinne terapiaan. Mitä oon asioita tutkinu netistä ja jutellu ihmisten kanssa, ni mul on varmaan jonkin sortin lievä ahdistus/masennus. Hyi vittu, jos jotai masennust kerran on, ni en todellakaan anna sen lipua sille tasolle, mitä se ylä-asteella, tai lähinnä seiskan lopusta ysin alkuun, oli. Sitä paitsi, musta ittestä tuntuu, että jos siel "rock bottomissa" pitäs käydä, ni must tuntuu et oon käyny siellä jo viime vuonna. Jos vertaa viime vuotta tähän aikaan, ni huomaan nyt et oon ollu ihan täys hermoraunio. Voin rehellisesti sanovani 150% onnellisempi henkisesti ku sillon. Ajatuksiin on tullu helvetisti lisää realistisuutta, ja osaan kattoa asioita uusilta näkökulmilta kuin ennen.

Tietenki, mua harmittaa kans mun noussu paino, minkä kyllä lasken ton ahdistuneisuuden oireeks. Härkänä mä oon helvetillinen kulinaristi, mä ihan suoraan sanottuna rakastan hyvää ruokaa ja gastronomisia haasteita ihan kotikeittiössäkin.
Voin myöntää, että oon kyllä syöny sen takia, että tulis hyvä olo. Ja tuleehan se, hetkeks. Sit rupee vituttaa, et jaa, menin sit syömään. Sit ku ei oo MITÄÄN intoa liikkua. Tai no, mitään ja mitään, on enemmän ku esim. pari kuukautta sitte. Mul on kaappi täynnä kokoa 38-40, mikä muuten nykyajan vaatekokotaulukossa on siis 40-46, IHANAA! Eiku, oikeesti! Ostettiin eilen mutsin kans mulle farkut, ku ne housut, mitkä mulle ostettiin ku oli läskeimmilläni (80,5 kg) on alkanu jäämään suuriks (maastohousut saan vedettyä alas avaamatta nappia ja vetskaria), mut sit "normi"vaatteet ei vielä mene päälle. Tai no menee, osittain, mut ei toivookaan et menis nappi kiinni. Ostettiin siis "välimatka" -housut. KOKOA 46. Joka on, oikeesti, mä mittasin, mun "normi"vaatteista kokoa 40 -housujen kokonen leveydeltään ja kokonaisuudeltaan! Siis anteeks, mut MITÄ VITTUA VAATETEOLLISUUDESSA TAPAHTUU?! Mist lähtien 38 on ollu normi 34? Ja siis, jos haluutte kunnon naurut, ni menkää läheisimpään Kapphalliin minkä löydätte, ettikää Magic -farkut, aikuisten naisten osastolta, ja koko 34. SE EI OLE KOKO 34, SE ON KOKO 28. LASTEN FARKUT. LASTEN! Sit sitä sormi suussa ihmetellään, ku ylä-asteikäset tytöt on ihan täysiä luurankoja, ja pitää normaalipainoa (mikä siinä kehitysvaiheessa olis esim. aika vitun tärkeetä) sairaanolosena ylipainona. Ihmisiä siis pakotetaan olee sellassia vitun naulakoita. Hyi - helvetti.

Tulipas avauduttua. Takas tohon laihdutukseen tosin; mähän sain yhden kuun aikana laihdutettua 5 kiloa, lähinnä vesijuoksun ja Zumban avulla. Nyt en oo Zumbannu aikoihin, mut lisänny kyl muuten liikuntaa, ja kattonu mitä syön. Mä yritän parhaani mukaan alottaa taas zumban, ku se kerran nähtävästi toimii. Mä tiedän, et mä pystyn laihtumaan tarpeeks. Mut on tässä lihomises ollu jotain hyvääki - mun tissit on isommat ku koskaan! 8DDD

Ja eiköhän liikunta ala koht lisääntyä pakostikkin. Ainaki, jos mennään Jossun kans parin viikon kans kattelee nakuvauvoja... <3 Mistä tuliki mieleeni, et onko ollu ees mielekästä opiskella koiranomistajuutta?! Ihan helvetin mahtavaa! Ollaan luettu Perhemediat -pajan painattama Kiinanharjakoira -kirjanen kannesta kanteen, ja keretään lukemaan vielä varmaan muutaman kerran.

Eniten ollaan lueskeltu ja kerrattu mieltä askarruttavia asioita alla olevasta, TODELLA hyvästä teoksesta:

Halvatun hyvä kirja! Se on mutsin, ja sisäkannessa lukee "13.3.2006 (mutsin nimi), kasvatti Nooran". Hih, sit kun saadaan oma vaavi, niin pistetään siihen päivämäärä, mein nimet ja samallainen "kasvattivat (pennun nimi)". Parast tos kirjas on, et Noora on pentuna jyrsiny ton kulman rikki. :D Sit pitäs lainata mutsilt kans viel toi alla oleva kirjanen:

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, mä en todellakaan luule et must tulee joku täydellinen kasvattaja, omistaja ja äiti vaan sen takia, et kirjat on luettu ja Koirakuiskaajat ja Käytöskoulut katsottu. Mun mielestä, oli kyse sit koiran kasvattamisesta tai vittu orvokkien istutuksesta, niin teoriaa voi opiskella ja PITÄÄ opiskella etukäteen! Mun mielest joka ikisen koiraa harkitsevankaan pitäs lukea just ainaki harkittua rotua koskeva rotukirja, ja sit toi Kaimion kirja. Totta kai, käytäntöhän se vasta opettaaki, mut jos on jaksanu tehdä kotiläksynsä jo ennen pennun tuloa, ni se sormi ei tuu menee suuhun niin helposti. Mä nimittäin haluan, että meidän koira on onnellinen, ja se on meidän vastuulla. Mä haluan, että sillä on tarpeeks tilaa, turkki kunnossa, iho kunnossa, et se saa tarpeeks aktiviteettiä ja liikuntaa, ettei se stressaannu/masennu... Se pentu ei tuu kasvattamaan itse itseään, ja se on ihan kamalaa, et jotkut luulee niin. Just toi koiran käytöksest kertova kirja on mulla korjannu monta, monta käsitystä koiran käytöksestä, joista muutamat luulin varppina tietäneeni oikein! Ihmiset, lukekaa niitä kirjoja, jotta teidän lemmikki olis onnellinen!!! Ja mä en oikeesti malta odottaa, et pääsen soveltaa mm. käsittelyyn tottumisharjotuksia sen pennun kanssa. Ja sisäsiistiks opettamisest tulee jännää! Hermoja varmasti raastava, mut jännää siltikin! Ja ajatuski kaikista niist ihanista ja ei-niin-ihanista hetkistä (puklujen siivoominen...) sen koiran kanssa tulevina vuosina saa mut ihan rusinaks! Mä en vaan malta odottaa!

Jasso, jos lähtis koht tekemään lohikeittoa. Nams! Mukavaa lauantain jatkoa kaikille. :)

Horrostila.

2010-09-06T02:20:00.000-07:00

Meinasin ensin kirjoittaa helvetinmoisen vuodatuksen Suomen tavasta paapoa ihmisrappioita toisin kuin heitä, jotka eivät vielä ole ihmisrappioita, mutta ovat juuri kyseisen systeemin ansiosta muuttumassa sellaisiksi. Kuinka Suomessa pitäisi olla joko narkkari, juoppo, täysin pimahtanut tai ulkomaalaistaustainen, jotta sais valtiolta mitään tukia. Mutta auta armias, jos olet suomalainen nuori työtön/ työtön opiskelija. Juu, et saa mitään, mee töihin, paska homma.

Ja sit viel ihmetellään, ku nuorien itsemurhat, päihteiden ja huumeiden käyttö on nousussa, ja kuinka nuoret on henkisesti niin puhki.

Tosta mun teki siis mieleni avautua. Mutta enpäs avaudukkaan. Koska joku varmasti jaksais tulla muistuttamaan, kuinka hyvin mun asiat muuten on. Ja niinhän ne on.

MUTTA KUN JOTKUT ASIOISTA TAAS EI OLE HYVIN JA MULLA ON VITTU OIKEUS VALITTAA SIITÄ.

Mä haluaisin terapiaan. Joku nainen sanoi kerran hienosti, että terapiaa on pidetty aina hullujen asiana, mutta ihminen on terve silloin, kun tiedostaa itse tarvitsevansa apua. Mä haluaisin purkaa asioita puolueettomalle ihmiselle. Koska mä uskallan myöntää sen, että mä olen henkisesti todella väsynyt. Sen huomaa siitäkin jo, etten mä oo tarttunut kynään/pensseliin kohta useampaan kuukauteen. Yks syy on täys inspiraation puute, toinen on sellanen ylitsepääsemättömän olonen fiilis, et jos mä alan piirtää, ni sielt tulee vaan silkkaa paskaa. Mä tiiän, et se saattais avata patoja, jos mä vaan tarttuisin siihen kynään ja alkaisin piirtää. Pitäs ehkä kokeilla.

Ja mul on ihan saatanallinen hinku pelata storytellingiä. Fantasiaa, tosin. Pelkästään fantasiaa.

Ja mul ois kans hirvee hinku opiskella ruoanlaittoa paremmin. Siis oikeesti opiskella, et mitkä ainesosat ja mausteet sopii minkäki kanssa, et mä voisin itte joskus soveltaa mun tietoa ruokakaupassa ja loihtia ihan lähikaupan aineksista jotain lähemmäs arkigourmeeta. Koska se on todistettu juttu, et kaunis ruoka maistuu paremmalle. Kokeilkaapa joskus asetella perus makaronilaatikko lautaselle nätisti omaan kekoonsa, siihen vierelle viipaloitte tomaatin kauniisti ja siihen päälle koristukseks basillika ja vähän juustoraastetta. Namnam!

Anyway, tuntuu kuin mä oisin jonkusortin horroksessa. Leijuisin jossain mustassa, painottomassa tilassa, ja vaikka uisin minne vain, ei missään näy sen veden pintaa tai valoa.

Toki, mun mieltä piristää päivittäin jotku ihan arkisetki asiat. Mut kaikist eniten mun ystävät, perhe ja maailman paras ukkelini. Ja se, et koht on Garage Rock. Anteeks, mut en voi olla hehkuttamatta sitä. <3

Njahas. Jos kokeilisin tosiaan piirtää tänään. Ainakin WoWitan, se on vissi. Toivottavasti ens päivityksessä olis jotain pirteämpää kirjotettavaa. Se on mors.

Vanhaa ja uutta.

2010-08-27T14:08:00.000-07:00

Njoo, mulla ei oo tälle kirjotukselle niinkään mitään aihetta, joten aattelin kirjottaa ihan oin yleisesti viimisist muutamast viikost. Kirjotusvirheet ja oudot kirjotusmuodot menee sit suosiol kuningas alkoholin piikkiin. Menkööt lokeroihin ettei itse kirjoittajalla ajatuksen punertava lanka vallan katkea.

Tractor Pullingin SM -kisat, Kalajoki:
Mähän en siis koskaan ole ennen ollut Kalajoella, saatikka sitten rattorinveto -kisois, joten olin esim. enemmän ku into piukeena. Matkaseurueeseen kuului siis avomieheni Jonkka, isoveljeni Ari eli Arppa ja hänen ihanin vaimokkeensa Johanna eli Jossu. Lähdettiin joskus aamulla, vissiin kasilta, mukanamme peräkärry mis oli meidän pyörät. Kuulemma käteviä laitteita, ku lähtee vuokramökiltä kisa-alueelle, menee n. 5 minsaa pyörillä. Jonkka ajoi. Parin pysähdyksen kera alettiin lähentyä Kalajokea siinä... joskus neljän maissa? Mä en yhtää tienny, et sinne menee noin kauan ajaa! Mut toisaalt, sielt oiski sit sellane kullinluikaus Ouluun eli lähestulkoon Lappiin, JOTEN. (AH, LAPPI KUINKA SINUA KAIPAAN!)

Me oltiin vuokrattu 1,5 kerroksinen, tosi kaunis mökki kohtuu läheltä kisa-aluetta, ja siis. Tota. Ku me nähtii ne hiekkasärkät ja meri... mulla loksahti leuka NIIN auki! Se oli aivan saatanan kaunis näky! Aurinko paisto harsopilven takaa, oli lämmintä, meidän mökki oli uskomattoman kodikas ja kaunis, ympäristö oli mäntyistä kangasmaastoa ja... mökin vuokraan kuului kans 4 pyörää. Me ehkä hivenen revettiin, ku huomattiin et jaa, tääl oli jo pyörät valmiina. :'D Noh enivei, asetuttiin kodiks ja lähdettiin tsekkaamaan Arpan ja Jossun kavereiden mökkiä. Mul meinas tulla vitutus-piikki (lapsia...), mut onneks se meni ohi. Parin bissen jälkeen, sotkettiin fillareil sit kisapaikan varikolle juopottelemaan hyvässä seurassa vähän lisempää. Mentiin mökille jo vähän ennen puolta yötä, kun alkoi silmät painaa.

Kisapäivänä sit tankattiin hyvin ruokaa ja lähdettiin kisapaikalle. Meil oliki VIP- passit, nännäspöö! x3 Siellä, upeiden rekkojen ja helvetin isojen traktorinrenkaiden keskellä mä aloin vihdoinki tajuta kyseisen urheilulajin hienouden. Korvatulppienki kans välil tuntu et se moottorien ärjyntä tuntu korvissa! Oli NIIIIIIIIIIIIIIIIIN siistiä nähdä isojen traktorien vetoja! Harmi, et broidin mini-pullerilla ei menny hirveen hyvin. :( Ku kisat alko olee lopuillansa, venattiin broidia ja ajettiin takas mökille. Sit vaan ryyppäiliin ja grillailtiin, en muista koska mentii nuq. Seuraavana päivänä sit kokemusta rikkaampana kotia. Oli ihan sika upeeta, ens vuonna ehdottomasti uusiks!

Mirssin luona Ikaalisissa:
AAAAAAAAAAAAAA oli ehkä parasta vähään aikaan! Mentiin siis Jonkan kans Ikaalisiin Miran luo, siit ehti olla jo melkeen VUOSI ku oltii viimeks nähty! Voi Luoja, sitä naurun, läpänpäästön (ja joidenkin muidenkin päästöjen) määrää! Tuli vuoden eestä tehtyä vatsalihastreeniä! Ja Mirssi teki superhyvää lasagneaan. <3 Ainut miinus oli et mul tuli yöllä sit maha kipeeks, mut se nyt ei oo mitn uutta. Seuraavana päivänä otettii Mirssi mukaan ja heitettiin hänet Mäntsälään asti. AIH ETTÄ oli niin mahtavaa, etten kestä!

Muuta mukavaa:
Noh. Odotan uutta yhteyden ottoa koululta, enää yks työ ja SE ON VITTU IHAN OIKEESTI SIINÄ! Sit mä valmistun, ja te epäiliät saatte haistaa ripulisen paskan! HAH! Mitäs... Noh, painon tiputtaminen on edelleen pieni projekti, vähän aaltoilevaa toimintaa. :D Siitä parempi päivitys sitten joskus.

Ootan tulevist tapahtumist Garage Rockia (paikallinen, yksityinen festari tos Meijerillä, teitä EI ole kutsuttu, vitun ulkopuoliset. Paitsi tietyt. <3) aiiiiivan tajuttoman paljon! Enkä vaa sen takia, et Jenna ja Mira tulee meille osallistuakseen kyseiseen juhlaan, mut jo senki takii, et Meijerin porukka on aivan saatanan upeeta sakkia. Siel tulee olee hyviä bändejä, paljon kaljaa, parhaat ihmiset ja helvetin hyvä meininki. Haistakoot Vantaan-AnkkaRock-festarikauden-päättäjä pitkän kuppasen vitun, tää on THE festarikauden päättäjä!

Muuta sitten. Porukat on Lapissa, ollaan oltu muutama yö talon- ja kissanvahtina, muuten nähty sit frendejä ja sun muuta mukavaa. Ykski ilta istuttiin frendin kans iltaa, kateltii leffoja (mm. Hatchiko, ENKÄ ITKENYKKÄÄ KU KOKO LEFFAN AJAN PRKL! ;___;) ja juotiin viintä juustojen, viinirypäleiden, oliivi-valkosipuliherkkujen ja keksien kera. Juustolautaset + viini = taivas. <3

Mitäs. Mä ootan ihan vitusti syksyä ja talvea. Lunta, LUNTA! Oih, lumi. <3 Oih, Joulu. <3 Oih, fiilikset!

... jees. Nyt tungen hieman Aura Gold -sinihomejuustoa nassuuni punkun kera, ja käperryn ukkoseni viereen. Oon sanonu tän ennenki, mut sanon uudestaan: meil on tajuttoman kaunis ja ihana koti.

Peace out.

Klip klop, klip klop, korkkikset on pop!

2010-08-05T04:11:00.000-07:00

"Who cares what you are, just enjoy it!"
-Samantha Jones

Tähän alkuun voisin todeta kaksi täysin aiheeseen liittymätöntä tosifaktaa: Kalajoet on tosi kaunis paikka, Suomi on maailman kaunein maa ja Tractor Pulling on hieno urheilulaji. PISTE.

Ja jatkuu. :D Ihana viikonloppu tulossa!

HIIHOHOHO. Voih kun voisikin kopsutella menemään punapohjaisissa Loubotineissa, mut ei ehkä ihan vielä. Kyllä mä vielä joskus saan omat punapohjat. <3

Vaan ei, huomenna täräytän Iron Fistin Wolfbeaterit räpylään ja putkuttelen tieni dösällä Stadiin. UH IH AH. Aijon nähdä Jennaa ja Lauraa, ja mennään vihdoinkin katsomaan Sinkkuelämää 2! En malta oottaa, oon ollu nii munasarjat pystyssä kun oon halunnu nähdä sen leffan jo niin kauan. Ja sen jälkeen, tietenkin, drinksuille johonki fabuloussiin mestaan. :) En tiiä viel minne. Yöksi en jää, koska lauantaiks on muita suunnitelmia.

Samal täs mietin mun suhdetta Helsinkiin. Mitä mä siinä enää kaipaan? Alkaa ehkä helpommin jos sanon, mitä mä EN enää kaipaa. Tää tuli jopa yllätyksenä ittelleniki, mut mä en enää kaipaa keikkapaikkoja. Ne ei enää tunnu millään lailla sitlä "toiselta kodilta". Ei mua ahista ajatus jättää joku hyväki keikka Tavastialla väliin tjsp. Mä en kaipaa pintaliitorock -baareja, vaikken mä niissä hirveesti kerenny ollakkaan. Pahin niistä taitaa olla Bäkkäri, mis mä kävin vissiin täh, kerran, kaks? Sillonki taisin lähtee Heavy Corneriin siitä, ku siel oli ensinnäki parempi meininki ja tutut ihmiset. Mä en todellakaan kaipaa sitä kaikista ylitsevuotavaa pinnallisuutta. Ai sul ei oo tonnillist hilui pääl eikä Ed Hardyn tai Junker Designsin jotai kledjuu, vähäks oot niinku hiffaaksä nolo siis niinku DAA. Mun mielest parhaimmat bilepaikat on ... no, oon kuullu et Korneri ois vähän kuollu, ni PRKL Klubi ja kyllä, Rautatientorin Amarillon alakerta. PRKL toimittaa metallin tarpeen, Amarillo ruoan ja ysäri ja kasarihitit, joita on kännissä pikkusen parempi tanssia ku jotai stadirokkia.

Mut mitä mä sit kaipaan Stadissa? Merenrantaa. Suomenlinnaa. Esplanadia ja sen tyylikästä kauppa-aluetta. Pieniä kahviloita, ihania ravintoloita. Museot! Ne baarit joissa pintaliitorokkarit ei käy, koska kukaan muukaan ei käy. Historia, kulttuuri. Sitä, et mä voisin mennä ostamaan kauppatorilta tuoreita, paistettuja muikkuja, ottaa ison laten mukaan ja istua merenrannalla lukemassa jotain hyvää kirjaa tai piirtämässä. Ja KORKEASAARI! Ehottomasti. Sekä tietenkin, ihmiset. <3 Ja okei, haluaisin päästä käymään vielä joskus Anvilissa. :D Ihan lähinnä sen takia, et onks se oikeesti jääny sille surkeelle tasolleen mitä se sillon joskus oli.

Vaan tiettekste, mikä silti on parasta Stadissa? Sielt pääsee aina pois.

Mut ei, oikeesti. Mä ootan huomista ihan sikana, mut en sen kaupungin takia, vaan ihmisen. Ja tietty leffanki. :D Ja okei, mä EHKÄ käyn tsekkaamas jotkut meikki- ja vaatekaupat. Ehkä. Jos jaksan. No ainaki käyn syömäs jossain. Ehkä. Jos jaksan. :DDD

Ja lauantaina sitten, kun rimpuloin itteni sängystä ylös, mini-siivoan kämpän ja rentoudun. Ilalla meille pamahtaakin sit yks maailman parhaimmist pariskunnista, ja sitten Amorphiksen DVD raikukoot. <3

... njaa. Noin niinkuin oikeesta elämästä mainiten:
-Ootan koulun yhteydenottoa. Vitun kusipäät.
-Hirvee ikävä tiettyi ihmisii. <3333333
-Mist mä saisin jaksamista jatkaa Zumbausta?
-Meil on ihana koti. <3
-Ootan syksyä, aivan saatanasti.
-... jo senki takii et tulis kylmempi.
-... ja et pääsen kitkee puutarhan ens kevättä varten.
-JA ET TULIS JOULU! (Mikä vitun Halloween?)
-Kunpa yhdel kivalla kennelillä tapahtuis koht jotain kivaa. <3
-...

Kakanmarjat, mullon nälkä, ja Jonkkaki tulee koht. Joten näkyillään myöhemmin, saatanan pallinaamat. Mul aikoo olla koko viikonlopun tää ilme:

Kaipuu vapauteen.

2010-07-11T04:18:00.000-07:00

On mulla melkoinen. Enkä nyt tarkota mitään ihmissuhde-vapautta, vaan... yritä täs nyt selittää sitä sanoin. Ei sitä tunnetta pysty ilmaseen kirjotuksena, mut ainahan voi yrittää.

Fiksuimmatpiksuimmat on tähän mennessä tajunnu, et mul on aivan tajuton kaipuu LAPPIIN.
Kemijärvelle, Rovaniemelle, Sodankylään, Leville... ah ja voih. Se maaliskuussa tehty luminen trippi oli jotain niin ihanaa, ja nyt jos me elokuussa mennään Lappiin, mitä todellaki toivon, ni mä tuun nauttimaan loppukesäisestä lapista NIIN täysin siemauksin ettei se voi ihmiselle olla ees mahollista.

Ku siis. Mun faijahan on Sodankylästä kotosin, ja aina ku mä muistan, mut on raahattu kesäsin meidän Sodankylän mökille mukaan. Ollaahan sitä Luostolla ja Levilläkin käyty, vissiin muuallaki, mut just nyt en muista. Lapinreissut oli pienenpänä parasta mitä mä tiesin, ainaki siihen pisteeseen asti kunnes aloin juoksemaan festareilla. Nyt festarien määrä on tippunu niistä 4-5:stä yhteen, enkä mä useammilla enää jaksais käydäkkään. Joo, harmittaa etten nähny Ruississa Ozzyä, mut minkäs teet. Mulle nykyjänsä vaan riittää Tuska vallan mainiosti. Ens vuoden Tuska on muuten vissiin mun kahdeksas. Eiku yhdeksäs. Joo, vissii yhdeksäs. Mut ENIVEI, etten poikee liiaks aiheesta, ni nyt sit on taas lappi tehny comebackin, ja ehkä rajumpana ku koskaan. Siis ainahan mä oon rakastanu ja kunnioittanu luontoa, jopa vitsaillu et joo höhö oon iha selkeesti joku druidi höhö.

Kun mä pääsen lapin rajojen sisäpuolelle ja sisempään lappiin, se tunne mikä mut valtaa, ei tuu missään muualla Suomessa. Ihan ku kaikki etelän murheet, vitutus ja turhanpäivänen stressi törmäis täysiä johonki näkymättömään seinään, jääden kauas taakse, pois minusta. Se kaikki koskemattoman luonnon määrä, mytologia, tarut, eläimistö, kasvit, kelopuut... henki meinaa salpaantua siis ihan tätä kirjottaessa! Vaik oon koko elämäni asunu etelässä, ni uskaltaisin silti väittää, et iso osa mua on silti lapissa. Mä melkein uskaltaisin väittää, tai ainaki ajatella, et se mahdollisuus et Jonkka ja mä muutettais joskus lappiin, ois vallanki mahdollista. Ehkä joskus sit "isoina". Mut kuten sanottua, mä en osaa kuvailla sitä tunnetta sanoin. Se vaan täyttää mun joka sopukan, sellanen täydellinen seesteisyys, rauha ja vois melkeen sanoa että harmonia.

Mulle lappiin meno edustaa muutaki ku lähestulkoon täydellistä hengellistä rauhaa. Se ei oo mitään huuhaa-turistimyyntipuhetta, kun sanotaan että lappi on elämys kaikille ruumiin osa-alueille. Lapin makuihin mulle kuuluu tietenkin poronliha. Metsämarjat kuten lakka, puolukka. Puikulaperunamuusi ja hirvenlihakäristys (en suotta meinannu pyörtyä kulinaristiseen orgasmiin ku syötiin sitä!!!). Itse kalastetut järvikalat ja niiden paistaminen jauhotettuina voissa ruisleivän kanssa. Suolatut muikut. Oman mökin takassa grillattu makkara... ja paljon muuta. OI MITEN MEINASKI UNOHTUU! Faijan siskon Tuulan tekemät leivokset! Voi kiesus siin meinaa itku päästä ku niit saa syödäkseen! 8O~~~~~~~~~~~~

Lapin hajuihin kuuluu ehdottomana ykkösenä terva ja pihka. Turve sekotettuna hunajaan ja muihin mineraaleihin, joita hieroa iholle ja kasvoille puulämmitteisessä saunassa. Mieto savu ja porontaljan tuoksu. Ja meidän Sodankylän mökin tuoksu, se on aina tuoksunu samalta. Sarvijärven kelopolun tuoksu. Ja se hiljaisuus, missään ei oo niin hiljasta! Ja jumankauta se on upeen kuulosta. Öh, semi paradoksi? 8D "Täydellinen hiljaisuus, ei ääntäkään missään. Uskomattoman kuuloista, kuin musiikkia korvileni."

Lapin tunteisiin kuuluu ihan ensimmäisenä puutuneen kankun hieronta; sitä se liki 13 tunnin ajomatka taukoineen teettää. :D Mut se on sen arvosta! Se ihana raukeus, mikä valtaa kehon ja mielen kun pääsee ensimmäiseen päämäärään, oli se sit Kemijärvi tai Sodankylä. Laukut on kannettu sisään, sängyt laitettu ja ruoka on valmistumassa. Silloin voi vaan huokasta onnesta. Sodankylän mökillä meille tulee vesi jostain luonnonlähteestä, ja sen kyllä huomaa - ku mä käyn siel suihkussa, ni mun ihoa ei kutise, ja mun kasvojen iho jopa paranee - orastavat pikkufinnit tuntuu kaikkoovan kahden suihkun jälkeen, ja se kirkastuu ja puhdistuu. Ja vesi jopa tuntuu pehmeemmältä, ja maistuu mitä upeimmalta, varsinki jääkylmänä.

Yks makeimmista kohdista maaliskuun lapinreissulla oli se, kun mä kävin hiihtämässä siinä viereisen metsän ladulla. Kyl huomas, etten sitäkää ollu tehny vuosikymmeniin... mut oon onnellinen et tein sen! Välil oli pysähdyttävä hengähtämään, ja silloin mä vaan kattelin ympärilleni ja kuuntelin. Ei mitään, missään. Sillon tuli se kuulusa "tunnen oloni pieneksi" -fiilis. Oli siistiä, kun näki poron kavioiden jälkiä poikkeemassa ladulla, ja samalla sauva uppoo puol metrii lumeen hepposesta hangen kohdasta. Kyllä sen jälkeen maistu kuuma minttukaakao.

Joten kyllä, mun kaipuu lappiin on enemmän ku helvetin kova. Jos käy niin unelmasti, et me päästään elokuussa matkustamaan sinne, ni täl kertaa aijon kyllä liikkua enkä syödä koko aikaa "koska on loma" - viimeks tuli lihottua vaivaset viis kiloa. :DDD

Lisään loppuun vielä netistä löytämiäni kuvia, sekä yhden musavideon, jonka löytää kans mun sarjakuvablogin (http://akkaprkl.sarjakuvablogit.com/) uusimmasta merkinnästä, joka sekin käsittelee juuri lappia. Jos jumalat suo, oon ehkä ens kuussa tähän aikaan mun unelmieni maailmassa, transsissa onnesta ja ... vapaudesta.

Kemijärven kaupungin kirkko.

Yks sadasosa kyseisestä järvestä.

Parinkymmenen kilsan päässä Kemijärvestä sijaitseva Suomu-tunturi.

Sodankylän keskustaa.

Sodankylän vanha kirkko, rakennettu v. 1689.

Levin lämmitetyt, lasikattoiset "iglut", jonne mä ehdottomasti joskus haluan, edes yhdeks yöks!!!

Ehk semisti houkutteleva näky, hm? Lisäinfoa: Leviniglut.fi

Fiilistelymusa:
KUUNTELE MIUT! Ja kyllä, keltti-pilleillä on eri merkitys ku skotti-säkkipilleillä. ;P

Ja siis te, ketkä ootte mun Facebookisssa, tehän aina näätte gallerioista mun lappiseikkailuja. Vois joskus tehdä kuvapostauksen tännekki, jos tääl on joitain kummituslukijoita, mut epäilen. Mut ehkä silti. Ehkä. :D

Friija.

TUSKA!

2010-06-29T08:35:00.000-07:00

GNAA JAKSA MITÄÄ SANANLASKUU TÄHÄ ALKUU Q EN LÖYTÄNY MITÄÄ!

... nyt tulee siis asiaa Tuskasta, sanan monessa eri muodossa. Ensinnäkin, juhannuksena oli aivan SAATANAN hauskaa! Jenna tuli tosiaan persjantaina, ja fillaroin kaupalle vastaan, vaan iskeäkseni kylmän siiderin käteen. "Se alko nyt". :D Siitä sit tsippailtiin meille, aloteltiin ja myö tytöt käytiin turve-terva-hunaja-koivu-saunassa. UU MAMA. <3 Loppuillasta oli grillausta (NOMNOM) ja käytiin sit viel Meijerillä lauleskelemassa karaåkea.

Lauantaina sama meno jatku, mut enemmil ihmisillä. Heiteltiin frisbeetä, otettiin arskaa, tsillailtiin takapihan lämmössä, grillattiin AIVAN helvetisti safkaa ja NOMNOM. Ja tietty juotiin. Ja ilmeisesti, mulla meni jossain jotain väärin, koska mulla tuli sit aivan vittupillunhirveen paha olo yöllä. Olis laatta puskenu ulos, mut en antanu tulla, koska kaikki esim. tietää miten vitusti moista inhoon. Seuraavana päivänä sit aivan vitullinen horkka, tärisin, oli kylmä ja kuuma ja vatsa AIVAN sekasin. Join vaa vettä ja kiemurtelin sängyssä. Sain illalla syötyä sit yhden siivun juustoa ja metukkaa. Jei.

Olin sitte maanantain kotona, ja käytiin hakemassa apteekista Imodium Plussaa. Oon vetäny vaan sen "alotus-satsin" eli kaks tablettia (jotka oli äärettömän vittumaisia niellä), ja vatsa tuntuis olevan rauhottunu, ku pystyin sit tänään olemaan töissä, ja näläntunne on tullu aikalailla takas. Mut voin sanoa, sunnuntai oli täyttä tuskaa.

Sit siihen ilosempaan Tuskaan, meinaan siihen itse festariin, joka nyt yhdeksättä kertaa peräkkäin muodostuu mun kesäni koho-kohdaks. Meil on hotelli varattu, sinne on tulossa, sekä ulko- että sisäpuolelle aivan saatanasti frendejä, ja sääennuste on lupaillu aivan täydellistä, eli Tuskasen kuumaa säätä. Veikkaan, että näkyy alle 10 pvc-asukokonaisuutta koko viikonloppuna. :D Pitäs vissiin vähän katella, mitä vetäsee päälle. Perjantai on mulla palkaton vapaa, ja aijon pakata ehkä jo huomenna tai viim. torstaina kaiken valmiiks, ni saa nukkua perjantaina ees vähän pidempään. Meillon kai jonkunsortin kyyditys sovittu aamupäivästä, ainaki sinne päin. Kamat viedään ehottomasti kamppiin, rauttis tulee olee ihan täynnä, ja kamppi on lähempänä meidän hotlaakin. Ja sielt saa safkaa ekan festaripäivän jälkeenki (miks ei viedä suoraat hotelliin kamoja, ihmettelette? Huoneeseen pääsee vasta neljältä, ja eka tsekattava bändi alottaa puol kolme. Juu duu thö mäth.). Jos vatsa ei oo viel täysin hyväs kunnos, niin tuun olemaan varmaan aikalailla vesilinjalla. Toki, ostan pari siideriä ja bisseä, mut jos tuntuu et vatsa ei tykkää, edes vaikka vetäisin melkein koko ajan vettä samalla, niin sit en vaan yksinkertasesti juo. Ois iha vitullinen hinku pistää jotkut coprset jollekki päivälle, mut ei oo mitään sellast bändiä, et vois pingviineillä ympäriinsä. Paitsi tietty jatkoklubi (Mayhem + Cavus @ Dante's), mut se tulee olee niin täyteen ammuttu, et mä en ainakaan sinne lähde. En muutenkaan aatellu remuta hirveen myöhään, et saa kunnolla nukuttua. Sunnuntaina ei varmaankaan juo paria enempää - seuraavana päivänä töitä.

Muuuuuutta pähkinänkuoressa - oon aikasten varma, et Tuska viikendistä tulee aivan helvetin siisti, vaikka olisinki selvinpäin.

Miksi sinne mennään, no miks miks miks? No Tuskaan mennään tietenkin SIKS SIKS SIKS!

Hyvää Juhannusta!

2010-06-24T04:45:00.000-07:00

Juhannus on suomalainen nimi keskikesän juhlalle, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi juhannussauna, juhannuskokko, juhannustanssit ja muut juhlat. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Suomessa ja Ruotsissa juhannus on ollut tärkeä kansanomainen merkkipäivä. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä, mistä tulee nimi juhannus.
-Wikipedia

Mitäs tässä oikein muuta. Jenna tulee huomenna ja sit lisempää tyyppejä lauantaina. Tulee ehkä paras juhannus vähään aikaan. :) Sato tai paisto! Niin että morjens, ja syökää ja juokaa aivan vitusti. Mä ainaki teen niin. o/

Nii, ja juhannusbeeshi:

UU-II-U A-AA!

2010-06-18T09:06:00.000-07:00

"Se on se karjalainen kierous, mitään ei sanota suoraan. Jos kirjoitan naisesta, se ei kerro naisesta mitään, vaan se kertoo minusta. Enemmän mie mollaan itteäni kuin naisia. Kirjoitan, mitä mies ajattelee, kun se katsoo naisen toimintaa. Se mies on vaan niin tyhmä, että se ajattelee niin. Naisethan on ihan mahtavia." -Jouni Kalervo Hynynen

... eli suomeks, oon aikalailla into piukeena, jos näin vois sanoa. Vähäks alan muuten nykyää vaa postaamaan Hynysen nerouksia joka blogimerkinnän alus. No en ehkä aina. Mut silti, toi mies nyt vaan on nero.

Mikskökä sit oon nii into piukeena? Miul on viis syytä. Pistämma tulemisjärjestyksessä.

#1 - Kesäduuni!:
LAAAAAAAAA~! Kiitos ukkoni ja miun frendin, ma sain kesätöitä, ja vieläpä Askolan sisältä! Täst menee joku 20 minsaa pyörällä, joten kuntoki nousee! Ja siis okei, se on vaa vähä vaille kuukauden pesti, mut saan silti yhen kk:n palkan, mikä on näin työttömälle hyvinki suuri raha. Ja siitä menee n. 70 prossaa säästöön, vähän käytän kyl siihen et pääsen käymään Helsingis tai jotain muuta vastaavaa. :) Aijai! Tatuointiki vähä houkuttelis, mut pari listassa edespäin tulevaa juttua tulee olemaan sitä tärkeemmät. Eli alkaa nyt maanantaina 21. pvä ja loppuu ens kuun 16. pvä. Jee!

# - Juhannus:
Juhannus on ens viikol! Ai vitti mä rakastan juhannusta; oon himmee juhlapyhä-ihminen. :D Meille tulee ihania tyyppejä grillaileen ja juopotteleen. <3 Aijon tehdä mun bravuureja, eli täytettyjä tomaatteja, hunajaista semifreddoa ja ihan uuden jutun, sellasen lettu-savulohikakkun. MMM. Ja meidän lähikaupan kauppiaalla on pihvikone, ja sen tekemät pihvit marinaadeineen on jumaliste TAIVAALLISIA. Ja sit tietty salaattia ja maissia AH NAMNAM. Pitää kattaa pöytä nätisti ja kaikkee. Mun pitääki alottaa juhannussiivo huomenna ja sunnuntaina, en välttämättä hirveesti jaksa, jos oon töiden jälkeen naatti. Tai mist sitä tietää, mut kuitenki, mul on suunnitelma miten saan siivottua ajoissa. :D

# - TUUUUUUUUUUUUUUSKAAAAAAAAAAAAARGH!
... no, tartteeko tätä ees hirveesti selittää. :D Hirveen lössin kans pitämään hauskaa kolmeks päiväks Suomen parhaimmalle festarille imho. Ollaan kans vissii parin tutun pariskunnan kans samas hotellissa jajaja. Siis aivan mahtavaa. Pitäs katella säätiedotuksia vähän etukäteen et tietää mitä pistää päälle. En vielkää tiedä mitä pukis millekki päivälle. D8 Nojaa, kai se on se ja sama. Sää luettelee pelisäännöt, enää en aijo pelkän sävähdyttävän ulkonäön takii palelemaan. Phyh. Sunnuntaina on pakko -tai pakko ja pakko- vetää sit sellaset aikaset pikkupöhnät jos niitäkään, ku sit maanantaina on taas duunia. Ah, IHANAA kirjottaa vihdoinki noin, edes vähän aikaa! <3

#4 - Tractor Pullingin SM -kisat, Kalajoki:
Kyllä, luitte oikein. :D En oo viel ikinä ollu a) pullinki-kisoissa enkä b) kalajoella. Joten kaks kärpästä samalla iskulla! Saan toivottavasti just sopivasti mun kesäduunipalkan, sinne siis menee yks osa säästöjä. Mennään ukkosein kanssa broidin ja sen vaimokkeen kans samaan sellasseen lomamäkkiin, jost on kisapaikalle kilsa ja rantsuun joku 300 metriä. :3 Alakerras ja yläkerras erilliset makkarit, et on sit omaa rauhaa nukkua. AIIIIIVAN sikasiistiä! Tulee ehkä paras kesä vähään aikaan!

#5 - ... TSIHII.
UU JA AA TÄTÄ SUUREMMOISTA MYSTEERIN MÄÄRÄÄ! Tähän siis menee duunirahojen toinen osa. Tsihi, hihihi. HIHIHI. Annan kuvan vinkiks. Päätelkää siitä sit mitä haluatte.

Fanityttöys ja miehiä.

2010-06-14T14:18:00.000-07:00

Sanakirja on ainoa paikka, jossa menestys tulee ennen työtä. -Arthur Brisbane

Kyllä, mä aijon postata jonku aforismin/sananlaskun joka pirun merkinnän aluks -jos jaksan-, lähinnä siks koska haluun saada itteni ja muut ihmiset ajattelemaan.

Mä olen koko ikäni ollu fanityttö, ja oon sitä edelleen. Fanituksen kohteet ja fanituksen suuruus vaan on muuttunu vuosien mittaan.

Kuten jotkut tietävät, ensimmäinen fanituksen kohde oli meikälikalla jo nelivuotiaana Guns N' Roses (joka nykyään -ikävä kyllä- tiedetään vain nimellä Axl, Dizzy & Alati Vaihtuva Kokoonpano). Isoboridilla oli silloin joku ikivanha VHS, jolla oli joku aatamin aikunen GnR -keiky. Ja ennen sitä Queenin We Will Rock You -musavideo. Muistan sen, koska sanoin yhtä Queenin kitaristia "Kikkarapääksi". Fiddu mikä permis. Enigei, aina kun broidi totes et alanpas katsomaan Gunnareita, mä juoksin olkkariin, yleensä huutaen jotain "Axl, armaani, aviomieheni, minä tulen katsomaan!" tai jotakuinkin vastaava. :D

Vuodet vieri, blaa blaa, ala-asteella DJ Bobo, Spice Girls, Backstreet Boys ja vielä seiskalle mennessä A*Teens. Bäkkäreistä ehdoton lemppari oli Kevin Rickhardson. Pitkin, lihkasikkain ja matalaäänisin. Nähtävästi jo silloin toi yhtälö on iskeny muhun. Muistan jopa joskus lainanneeni kirjastosta podauskirjan, missä oli kuvia lihaksikkaista ihmisistä. Joillain tapaa lihakset = turva, siis ihan pienestä asti. En oo ennen tajunnu mistä moinen fiksaatio ois peräisin, mut näin "vanhemmiten" sitä alkaa analysoida ja miettiä, mistä seki vois johtua. Noh, otetaan huomioon 90 -luvun alun piirretyt; jokanen hyvis (mm. Kapteeni Planeetta, johon oli ihan järkyttävä ihastus silloin aikoinaan) oli lihaksikas hunkki.

Seiskalla oli muuten ihan älytön hippi-vaihe meikäläisellä. Siis, ihan oikeesti, HIPPI. Peace & love, kukkaisrakkautta, bindejä ja kaikkee sitä. Siitä sitte ku loikkaamma kasille, ni blondi tukka värjäänty tummanruskeeks, meikki muuttu pesukarhuks (=tummat kajalit poskille asti) ja kaiken muun syrjäytti yks bändi. HIM.

Siitä se sitte mun mielestä lähti. Meinaan se mun "rokkari"kausi. Must kyl tuntuu, et se on aina kyteny mun sisällä, kiitos just ton skidinä tulleen helvetillisen GnR hypetyksen. Sit tuli se pakollinen hevoshullu+popparikausi, minkä jälkeen tuli toi tähän asti jatkunu hevikausi. Mä käytän tässäki sanaa kausi siks, ettei sitä koskaan tiedä, hurahdanks mä joskus lopullisesti johonki klassiseen kelttimusaan ja jätätn särökitarat taakse. Tällä hetkellä, epäilen. Mut jos jotain oon oppinu, ni ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Yläastella mulle sit kehitty -muiden hevibändien mukana- niinsanotty "pyhä kolminaisuus", joka koostu bändeistä HIM, The 69 Eyes ja Children Of Bodom. Aika peruskauraa varmaan joillekki muille saman ikäsille. Se sit jatku pitkälle tolla kolmikolla, ja ysillä joukkoon alko tulla ekat goottibändit, mainittakoon nyt ei-goottibändin-esiintyvä Sisters Of Mercy, Fields Of the Nephilim, Killing Miranda, Siouxsie & the Banshees... no Two Witches tietty. Mut enivei.

Hyppään suoraan amikseen (Heltech AV, alk. 2003) jolloin oli viel himmee HIM -hypetys päällä, kunnes vuonna 2005 ykkösbändin paikaks kurvas tiensä The 69 Eyes. Siinä tehtiin niin fanisivua, keikkojen kiertelyjä (plakkarissa joku 28 tai jotain tällä hetkellä), sun muuta fanitusta. Nii, ja muutin mä Helssinkiinki asumaan tollon 2005. Enivei, helvetisti Öögien keikkoi, uusii ihmisii, jätkien tapaamista, jopa haastatteluja (joista yks tapahtu mun silloses kämpäs Vallilassa) ja helvetin hyviä muistoja. Joskus 2006 tai 2007 kesällä sit kolahti Kotiteollisuus, ja mut jäi silti Öögien taka-alalle. Ja siis koko tona Öögän jumalointiaikana mä olin ihan vittu melkeen satavarma, et mä joskus meen vähintää kihloihin Jyrki Kuusysin kanssa. Täytyy sanoa - mä ymmärrän mun sillosia "nettikiusaajia" paremmin ky hyvin tällä hetkellä. Jos joku heistä olis sillon asiallisesti selittäny mulle, et kultapieni, se jäbä on sua vaatimattomat 20 vuotta vanhempi ja digaa blondeist, isotisseseist malliflikoist, sullei ehkä oo esim. YHTÄÄN mahdollisuuksii siihen, ja mä oisin uskonu, ni oisin säästyny PALJOLTA. Vaan tää ei suinkaan tarkota sitä, ettäkö mä katuisin yhtä ainuttakaan päivää mun fanityttöyden historiassa - päinvitunvastoin. Joka ikinen päivä on muokannu mua siihen, mitä mä nykypäivänä fanitan. Siis ihan mutsiani lainaten, joka viisaampana joskus totes, et tää on vaihe joka mun on elettävä, eli se ultimaattinen fanitus. Ja nyt, vihdoin vuonna 2010, mä olen eläny sen. Olin varmaan eläny sen jo viime vuonna. Toisinsanoen, viime vuonna oli mun Öögäfanituksen jäävuoren huippu. Sitä tuli joskus vannottua ties mitä valoja niiden tyyppien nimeen, mut nyt sitä facepalmaa itteänsä ja miettii, et mikä vittu mun aivoissa on sillon ollu, ku en oo tajunnu et neki on vaan IHMISIÄ? Siis joo, ne tunnevyöryt mitä kyseinen bändi ja varsinki niiden musa on ollu siis ihan tähtitieteellisiä, enkä vaihtas yhtäkään, oli se sit hyvä tai huono kokemus, pois. Se, että mä en tykkää niiden edellisestä levystä (Angels) ja totean, et uusin levy on YHTÄ BIISIÄ lukuunottamatta täyttä tuubaa ja et mä myyn n. 90 % kaikista mun Eyes -paidoista jota mä en edes käytä, EI TARKOTA SITÄ että mä katuisin tai pyyhkisin pois koko Eyes -faniutta tai pyrkisin unohtaa koko bändin. Koska vittu idioottiki tietää, et vuodet ei pyyhkiydy ihmismuistista mihinkään, vaikka myiski pari käyttämätöntä riepua pois. Oon tällä hetkellä työtön - niillä paitarahoilla maksaa laskuja. Ja mitä se muutenkaan kuuluu yhtään vittua kellekkään, mitä mä mun vaatteilla teen. Bändipaita on ihan yhtälailla ihan normaali t-paita, johon on painettu koneella joku vitun kohokuvio. Vois melkeen todeta, et mun Eyes -fanius musiikillisesti loppu Devilssiin. Parhaimmat muistot kyseisestä bändistä sijoittuu ton levyn aikakaudelle. Angels pääsee messiin viel nippanappa. Uusinta plättää ei enää edes tunnista Eyesiks, jos veraa Devilssiin tai edes Blessed Be:hen, joka alkaa varmaan nousemaan mun levylistoilla kohta ihan uuteen nousuun. Framed in Blood on aina Framed in Blood, siit ei pääse yli eikä ali. Noin muuten, kliimaksiks vois väittää Hit the Stage -bändi-imitaatiokilpailua, missä voitin hyvien ystävien muodostaman The 69 Öögaa -imitaatiobändin kanssa 200 euroa puhtaana käteen, eli Klaus Flamingin valitemana voittajabändinä. Vittu se oli hieno ilta. Siitä se sit varmaan lähti hiipumaan; kaikki oli saavutettu.

Mitä mä sit nykyään fanitan? No, yks suurimmist ilodeist kautta aikojen on ja tulee varmaan olemaanki Duff McKagan, jonka soolobändi Loadedia olin viime vuonna kattomassa ystäväin Juhan kanssa. Päästiin tapaamaan koko pirun bändiä sillon, ja oli aikasten hyperventilaatio kohillaan sen jälkeen ku oltiin Duhvi nähty silmästä silmään. Viimisimmät kovat fanitukset on sitte kohistunu enemmän tai vähemmän Kotiteollisuuteen ja etenkin Viikatteeseen. Siis-. Siin on vaa TÄL HETKEL kaks Suomen kovinta bändiä. Ja kuten edellisessä merkinnässä tuli ilmi, olen alkanut armastaa myös Stam1naa, Mokomaa ja sun muista ihkuja örinäbändejä, lähinnä ihanasta Suamen muasta.

Mut siis, öh. Pähkinänkuores koko toi mun aikasempi poskensoitto: Oon alkanu tajuumaan enemmän tai vähemmän, et vittuuks mä siin tärisen jos joku Hynynen kävelee ohi, seki on vaa ihminen, seki paskoo ja kuolee joskus. ... okei, no Hynysen kohil toi paskominen ei oo niin suuri shokki, mut kyl te tiiätte mitä mä tarkotan. Ei ihmiset, ketkä tekee musaa oo mitään vitun jumalia. Mäki voin hakata koskettimia ja sanoo sitä progressiiviseks jazziks bläkkisvaikutteilla, ja hyvin pyyhkii. Ei se must mitää vitun jumalaa tee. Tosin, on se aika vaikeeta olla tärisemättä, jos Hynynen menee ohi. Mut siin ei ookkaa sit enää fanityttöilyst kyse. Lähinnä vaan kohonneista munasarjoista.

Ja tästä päästään vihdoinkin toiseen aiheeseen, meinaan TOP 5 miehet tältä vuodelta! Ja siis, mun avomiehenihän on näiden listojen yllä, pyhimyksenä, joka on aivan täysi tosi ja aitous. Mistä haluanki mainita; tosi monet tietää, et mun miesmaku oli pitkän aikaa TOSI säälittävän ykstoikkonen; pitkä, karvaton, mustat hiukset, mielellään jäänsiniset silmät, hoikka ja matala ääni. Toisinsanoen, mitä Jyrki Kuusysimpi, sen herkumpi. No, pitäs vissiin seuraavan kerran ku nään Hynysen, ihan käsipäivää kätellä sitä, et KIITOS et sait mun silmät auki, millassii oikeet miehet on. Nykyään mies ei oo mitään, jos ei oo karvoja, partaa TAI edes sänkeä, silmien väri saa olla ihan yks hailee, ja massaa pitää olla. Eihän sellane saatanan tikku saa pahan paikan tullen puolustettua mua, jos tarve vaatii. Ja sitäpaitsi, sellanen kaunis poika ois kuitenki viettäny peilin edes kauemmin aikaa ku mä, ja se ei oo salittavaa. Ja tämä kyseinen fakta näkyy nykysessä miesmaussaki. Jotain on sentään pysyny - pituus on edelleen plussa. Ja jokainen pelkuri on karvatooooon~! <- 10 pistettä ja papukaijamerkki joka hiffaa ton.

#1 - Hugh Jackman
Tää nyt ei tuu saatana enää kenellekkää, joka mut tuntee, yllätyksenä. Tol miehel vaan ei oo huonoi elokuvia.

#2 - Jouni Hynynen
Mies, tukka, parta ja ääni. <3 AIJAIJAI.

# 3 - Kaarle Viikate
Samaan syssyyn Hynysen kanssa, ihan yhtä kuuma tapaus. NAM, sanoo rouva.

#4 - Zakk Wylde
Höhö, höhö, ameriikan Hynskä. No ei sentäs; Zakkil on enemmän lihasta. NAM x sataviiskyttuhattamiljoonaa.

#5 - Ozzy Osbourne
No näätte ja luette vittu ihan oikein - Ozzy Prince Of Darkness Osbourne.
Satuinpa tässä lukemaan teoksen Minä, Ozzy, jota suosittelen munasarjat hurjina jokaselle joka tykkää Ozzystä ihan ees piirun verran. Luin ja ihastuin entistä enemmän. Ainahan oon digannu Ozzyn hiteistä, mut nyt haluisin tutustua koko tuotantoon ihan kunnolla. Ja kyllä, Ozzy on siksi tällä listalla, koska Ozzy on GILF. Vähä niinku Juha Veijonenki. GILF. Päivän sana. GILF. Kyllä, olen perverssi.

No mut. Mun pitäs olla itseasias jo nukkumas, pitäs herätä seittämän tunnin pääst ja pyöräillä porukoille vahtiin veljenpoikaa. Eipä siin mitään, rattosa aamu tiedossa: Katotaan X-Men Origins: Wolverine ja sen jälkee piirretään aseita ja Lordeja. JEJE.
Lopuks viel vähän tuplanamia. Ozzy ja Zakki ja vitun hyvää musaa. ... siis ku linkist painaa. JEJE.

Linkki. Paina minua.

Jeje.

Läskiä ja musiikkia.

2010-06-12T03:22:00.000-07:00

Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit. -Parkes Robinson

Mo. Eka kunnon skriivaus tänne käsitelkööt aihetta joka saattaa joidenki mielestä olla pinnallinen, mut on ainaki mun mielestä ihan terveellinen. Ainaki jos se pysyy terveen järjen rajoissa. Meinaan oma kunto ja etenki laihdutus. Ja musiikki. Senkin ois hyvä pysyä terveen järjen rajoissa.

Heräsin meinaan tossa viime viikolla sellasseen karuun todellisuuteen, että mä painoin 79,5 kiloa. SEITTEKYTYHDEKSÄN MITÄ VITTUA. Olin et ei saatana, nyt pitää kyl alkaa tekee jotain asialle. Nähtävästi kerran viikossa 40 minsan vesijuoksu ei vaan riitä, vaik mutsi sano et oon kyl kiinteytyny sit helmikuusta ku vertaa. No, ehkä kiinteytyny, mut en laihtunu. LÄhin googletteleen, et millassii tuloksii jengi jossain foorumeil on saanu Zumbasta, koska ylpeänä myönnän omistavani Zumba Fitness -paketin. No, yks keskustelu ohjas mut sivustolle nimeltä Kiloklubi. Lueskelin sit sitä aikani, kunnes rupesin kattoo, et mikäs perkeleen sivu se tällänen on. Olin jo aikasemmin kelannu et alan pitää ruokapäiväkirjaa, ni kappas, mokoma sivu tarjoo ruokapäiväkirjan lisäks liikuntapäiväkirjan ja edustystaulukon sun muuta hauskaa. ILMASEKS. Mähän liityin saman tien, ja oon kyl ihan helvetin koukussa tohon paikkaan. Tykkään kuitenki kaikest pikkutarkast näpertämisest, ni ton mestan ruokapäiväkirjan pito on just sellasta - ja se viel laskee kalorimäärät mun puolesta. Tehtyäni laihtudusprofiiliin, se laski mulle päivän rajakalorit, mitkä on 1800. Oon silti pystyny pitää mun kalorit 1400-1600 ja risat. Ja pakko sanoo, ton paikan foorumi antaa ihan helvetillist motivaatiota ja vertaistukea!

Nii, mä liityin tosiaan viis päivää sitte. Ja mun aamupaino on nyt 77. VIIDES PÄIVÄS MELKEE KOLME KILOO! Oon tosiaan Zumbannu kahta eri 20 minsan treeniä joka päivä (paitsi maanantaina, liityin niin myöhään illalla.), plus sit satunnainen pyöräily ja jopa kävely, kevyellä rasituksella. Myönnettäköön, et mä en eilen Zumbannu, koska rupes pyörryttää heti alussa. Ehkä alotin liian rankasti, joten otan eilisen Zumbaamisen sit tänään kiinni, yritän ainaki. Ja vaikken zumbaiskaan nyt viikonloppuna yhtään, ni pysyn silti tän viikon tavotteessani. Toisinsanoen, mul ei oo koskaan ollu motivaatio laihuttamiseen niin suuri ku ton sivuston avulla. Nii, ja totta kai mun uuden vaatekaapin avulla. Ach den kauneus. <3

Noin, nyt ku on kahvikuppi vierellä (ja lisätty se tän päivän ruokalistaan KK:ssa, oon muuten oppinu vihdoin juomaan kahvin ilman sokeria, JES!), voin alottaa jubaamisen musasta. Top 5 albumit mitä oon kuunellu tänä vuonna:

-HIM - Screamworks; Love In Theory And Practice
Tän levyn myötä HIM on tehny mulle ihan totaallisen comebackin siitä, mitä se sillon aikoinaan oli, kun 69 Eyes jyräs ne ykköspaikalta joskus vuonna angs ja kyynel. Periaatteessahan jo Venus Doom aikoinaan oli mulle sellanen "AI VITTU JES TÄÄ ON TÄTÄ HIMIÄ!" ja nyt, siis, ah! Tää levy on hittiä hitin perään! In Verene Veritas on ehkä jopa mun uus lempparibiisi HIM:iltä, tai sit ainaki jaetulla ykkösijalla Right Here In My Armsin kanssa. Toi biisi on lyriikoiltaan ja Villen laululta ihan silkkaa neroutta. Sitä paitsi koko lause "In Verene Veritas" osu ja uppos muhun niin paljo ku ihmiseen nyt voi upota. Sehän siis meinaa "In Love There Is Truth", ja on väännetty toisesta hyvin nerokkaasta lauseesta "in vino veritas", "in wine there is truth". Mmm, oi ku saiski lasin punkkua illal. <3 Mut ei oo, yhy. Siitä päästäänki mukavastee siihen, et aijon ottaa kyseisen lauseen ittelleni tatuointia. Mihin, minne ja minkälaisena, en vielä sano. Miksi, sen voin sanoa; 1. Latina-tatskat on lööv 2. Vitun nerokas lause. 3. Vittuako se teidän elämäänne vaikeuttaa, mitä mä omaan ihooni tatskaan.
Ps. Mul on edelleen eniten HIM:in levyjä mun levyhyllyssä. <3

-Viikate - Kuu Kaakon Yllä
HYRRRRRRRRRR VEEKATE(MIEHÖT, Mira tietää 8'D)! Aivan siis ehdottomasti jaettu ykkössija Kotiteollisuuden kanssa mun tän hetkisistä lempibändeistä! Katteltiin muutama kuukaus sitten Viikatteen parituntista DVD:tä, mistä sai aika loistavan kokonaiskuvan bändin musiikista ja meiningistä, ja siis. Tätä voi melkeein verrata siihen Kotiteollisuus -kolaukseen mikä mul sillon joskus 2006 tuli. Täl hetkel hypetys tästä bändistä on viel niin korkeella, ettei oo kerenny rauhottumaan, ja siks meen viel vähän sanattomaks kun pitäs tästä bändistä puhua. :D Tält levylt on ihan mahdoton sanoo vaan yhtä lempparibiisiä, koska se vaihtelee melkein päivittäin fiiliksen mukaan. Mut ehkä jos joku ois pakko valita tänään, ni se ois sit Viina, Terva ja Hauta. Pirun loistava video, muuten. Kaarle on kuumis. Ja Hyrde kans.

-Stam1na - Viimeinen Atlantis
Totta kai mä nyt tiedän ainaki suurimmat hitit Stam1nalta, mut tää levy on sellanen mikä sai mut ihan kokonaisuudessaan innostuu Stampioista. Toltaki levyltä löytyy paljon nerokkuutta (S.O.S, salatkaa oma sijaintinne -veto osu ja uppos), ja koko levyn teema maailmanloppuineen ja ekokatastrofeineen vaan on iskeny. Täytyy alkaa uppotumaan myös vanhempaan tuotantoon. Suositteluja? :D Lempibiisi tältä levyltä taitanee olla Pakkolasku.

-Mokoma - Sydänjuuret
Oikeestaan aika sama juttu ku Stam1nan kanssa; hitit tiedän, en oikein muuten. Näin ekaa kertaa livenä Porvoon Seurahovissa 5.6.2009, noin 15 minuuttia sen jälkeen ku Kotiteollisuus oli lopettanu soiton 60 metrin päässä BeBopissa. :DDD Kaks hevikärpästä yhdellä iskulla! Ja tykkäsin keikasta kyl ihan pirusti, se raivo, murina ja raskaus kosketti jostain syvältä... meinaan sieltä, missä mun raskaan musiikin tykkäyshermo on. Ja voin sanoo, se hermo on kasvanu nyt kohta... herramunjee, tostahan on jo vuos! No, tän kuluneen vuoden aikana ihan vittupilluperkeleen räjähdysmäisesti. Liekö toisaalta mikään ihme, kun miettii miten suuren muutoksen mun niinsanotut "piiritkin" on saanu. Baby rock oh yeah honey baby -rock lässytys on vaihtunu lähestulkoon 70 % raskaaseen suomimetalliin sun muuhun vastaavaan. Tässä elämäntilanteessa se vaan tuntuu antavan mulle enemmän potkua. Silti samaan aikaan oon ihan silmät selälläni onnesta ku saan kuunnella jotain Sinead O'Connoria ja muita kelttiartisteja. Mmm, keltti. Hups, sivusin aiheesta. :D Mut sama juttu, LISSEE MOKOMAA MIULLE! Lempibiisi albumilta on ehdottomasti aloitusraita Sydänjuuret.. Aivan tajuttoman upeat SANAT!

-Insomnium - Across the Dark
Viimeiseks muttei läheskään vähäisimmäks. Oon aina tienny bändin nimen, mut en vissiin koskaan kuullu musaa. No, onneks kuulin. Tää bändi on vissiin muuten Suomen koulutetuin metallibändi, kaikki jäsenet on jotai maistereita tyyliin. :D Saamarin taidokasta soittoa ja lyriikat jotka pistää miettimään asioita, niinku pitääki. Uh ih ah. <3 Lempibiisi kyseiseltä levyltä on yllättäen Against The Stream. ;)

Niin ne suosikit ajan myötä vaihtuu. Keille muutos on luonnollinen, keille ei, ihan paskan hailee mulle. Mä välitän vaan siitä, et maailma on täynnä loistavaa musiikkia, vitun sama, kuka mistäkin tykkää, kunhan vaan on kaikilla hauskaa. Bändiläisetki on vaan ihmisiä.

Kahvi loppu. En kirjota enää, yhy.

Loppu ja alku.

2010-06-11T06:53:00.000-07:00

Joka päivä ihmisen elämässä loppuu tai alkaa jokin asia. Tänään täällä, mulla alkaa täällä uus sivu.

Aloita elämäsi heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi. -Seneca

Moro, mä oon Inka, 23 vee Askolasta, ja mä tykkään elämästä - koska mä vihdoin löysin sen.