Ylitän Raskat Veet, Niin Raskaat Veet...

Tai siis, ylitin jo. :D Jokseenki tuntuu, et tää viikko oli ihan älyttömän pitkä, vaiks töissä oli eläinten viikon ansiosta todella nelitassu -pitoista. Erikoisin eläinvieras tais kyllä olla kukko!

Mutta, viime viikonlopusta, mikä oli snadista, pois menevästä flunssasta huolimatta NIIN ihana! Heti töiden jälkeen meinaan otin ja porhalsin bussilla Helsinkiin, jonne mulla on Tuskasta asti ollu ihan hirvee kaukokaipuu. Olin varannut oikein hotellihuoneenkin, kun halusin elää palan menneisyydestäni Stadilaisena lähestulkoon täydellisesti, ja sen teinkin. Kun sain nakattua kamat hotellihuoneeseen ja syötyä terveellisen lounaan a la Hesburger (:D), lähdin kiertelemään ja shoppailemaan. Siis voi elämä, miten kaunis kaupunki Helsinki vaan on, jokasena vuodenaikana! Tunnelmaa ei latistanut edes se, että hikoilin nahkarotseineni suurinpiirtein ruokaöljyä, kun sattui olemaan se kuuluisa "viimeinen lämmin päivä". Yks päivän ehdottomista kohokohdista oli Ateneumin Lapin Taika -näyttely, mikä ainakin tälläiselle Lappi -fanaatikolle sai kylmät väreet enemmän ku useesti aikaseks! Kulutin Ateneumissa kyseisen näyttelyn parissa melkein täyden tunnin, vaikka näyttelyn olisi kävellyt varmasti läpi 10 minuutissakin. Illalla, kun näin pitkästä aikaa ystävääni Amyä, olimme loppujen lopuksi niin väsyneitä, että kahden siiderin ja yhteisen kaverin moikkaamisen jälkeen päätimme lähteä molemmat nukkumaan. Vanhuus ei tule yksin. :D

Aamulla sitten, heräilin kaikessa rauhassa, ja lähdin heittämään kamat Kampin säilytykseen, josta porhalsin Kolmen Sepän Patsaalle odottamaan rakasta ystävääni Marcia, jonka kanssa menimme Fazer Caféseen brunssille. Söin aivan ihanan kana-ceasar -voileivän ja lemppari suklaakakkuani sekä laten. Voi KUOLEMA, niin hyvää! Kuvut täynnä lyllersimme Kauppatorin Kauppahalliin, mistä nappasin mukaani tuoreita kanttarelleja. Marc saattoi minut Kamppiin, josta hyppäsin Espoon Matinkylään puksuttavaan bussiin, ja pyrähdin ikirakkaan Jeaneten ja hänen kihlattunsa luokse. Ollaan Jeaneten kanssa tunnettu jo 11 vuotta, ja meidän ystävyys on kestänyt jos millaset myrskyt ja maanjäristykset, eli todellinen kultakimpale. Kunpa jokaisella olisi oma Jeanette, niin maailma olisi aikalailla täydellinen paikka. <3 Käväistiin kaupassa ostamassa ruokaa ja juomaa, ja alettiin istua iltaa jutustellen ja saunoen. Tein niistä kanttarelleista kastikkeen, paistoin pihvit ja sivuun vielä aurajuustolla maustettua kukka-parsakaali gratiinia. Kyllä maistui!!!

Sunnuntaina, vaikka oli lähtöpäivä ja tunnelma oli haikea, niin sanontahan kuuluu, että kotiin on aina mukava palata. Joskus kyllä ehdottomasti pyhitän koko viikonlopun Espoossa olemiseen! <3


Syyslomasuunnitelmista, sitten... Hih, taidanpa jättää ne seuraavaan postaukseen. ;3 Loppuun vielä vähän perjantaimusaa, TAAAAARGH!