Kesälomaa, part 2!

Vihdoin ja viimein, I'd say. En taida enää kertaakaan sanoa, että "nyt kyllä päivitystahti kiihtyy!", koska huomaan ettei se kiihdy, koska alan kapinoida itteäni vastaan. :D "Pitäs päivitellä-- NO NII VISSII PITÄSKI AHHHAHAH". Juu, ei toimi. :D Ei vaan oikeesti, kyl tää tästä.

Elikkäs, vuorossa kesäloman loppupualisko, eli Lapin matkan selostus. Sinne lähtö oli vähän extempore, mut oon kyl niin onnellinen et käytiin, vaikkei ehditty ollakkaan ku viis päivää. En sitte hömppänä tajunnu ottaa matkalta paljoakaan kuvia, mutta ehkä nää muutamat mitä otettiin, tuo tarpeeksi tunnelmata myös ruudun toiselle puolelle. :)

Matkan alussa käytiin kavereiden vuokraamalla mökillä Mäntyharjulla. Aika perinteinen meno, saunottiin, syötiin hyvin ja uitiin paljon.


Järvitunnelmia. Kyseinen pikkujärvi oli tajuttoman pitkälle sileää hiekkaa ja matalaa, joten teki niillä helteillä pikkasen hyvää vain seisoskella paikoillaan vedessä!

Seuraavana aamuna alkoi siis pitkänpitkä ajomatka Mäntyharjulta Lapphin, ja perille Kemijärvelle päästiin joskus puoli yhdeksän aikaan illalla. Harmittaa jälkeenpäin, kun ei tajuttu videoida sitä, kun Raivo näki miehekkeeni porukat, voi sitä riemun ja hepulin määrää! :D Arvatkaapa muuten tekikö HYVÄÄ käydä nukkumaan huoneeseen, missä oli lämpöä sellainen +17, kun kotona makkarissa asteita oli lähemmäs +40? Puhumattakaan, että ikkunasta näkyy Kotavaara, itse Järveä ja horisontissa siintää tuntureita ja vaaroja... AI ELÄMÄ. Ehkä keskiyön aurinko vähän haittasi, kun aurinko porasi silmään neljältä aamulla, mutta nukuin silti aivan tajuttoman hyvin!


Väsynyt mutta onnellinen. :D Kiesus tota nukkuma-asentoa, Raipen pravuuri etten sanois.

Kemijärven päivät meni lähinnä lepäillessä ja kalastellessa. Käytiin myös maisemia katselemassa ja kaupungilla sen verran, että ostaa nasautin paikallisesta Suomalaisesta Lappi A la Carte -keittokirjan ja sellaisen myytit&symbolit -opuksen, jännä! Tein yhtenä iltana myös poronkäristyskeittoa, ja uskokaapa, on ihan älyttömän hyvää! Parina iltana syötiin mm. ahvenia...


NAMS!


Vanhan uunin uusiökäyttöä savustuspönttömä, ja voin sanoa että hyviä tuli! :)


Sotanorsu ja urhea venekoira kalassa. Otettiin yhdellä kerralla Raivo tosiaan mukaan, ja yks oli kuin olis veneilly koko ikänsä. Nautti tuulesta kasvoilla, ei pelänny moottoria, nukku millon missäki (lähinnä jaloissa), eikä osannu olla kaloista moksiskaan. :D


Maisemaa.. <3


Voi sitä näinki pyytää kalaa. 8'D Yhdellä kertaa, koukku sojotti kala-raukan hanurista! Alla sitten parit maisemat...





Toisella kalastuskerralla sitten jätettiin Raipeli pois kyydistä, ja ihan hyvä että tehtiin näin. Nimittäin pitkän ajan paikkojen vaihtelun ja monien sinttien jälkeen, miehet päättivät vielä uistella ennenkuin pistäisimme pillit pussiin. Miehekkeeni oli kysellyt, että mikä uistin laitetaan, ja kaivelin viehelaatikosta vihertävän, pieneltä ahvenelta näyttävän uistimen. Sain myös pidellä vapaa, joskin ilmoitin että jos tuntuu että koukussa on kala, annan vapan suosiolla miehekkeelleni. Ja ei mennyt ehkä kuin viitisen minuuttia, ja vapa alkoi nykiä ihan toden teolla. "Apua, ota tää!" ja vapan ojennus äijälleni. :D Miehekkeeni tuumaili, että sieltä tulee muutaman kilon ahven tai jotain. Nimenomaan, tai JOTAIN. Kun ihan helvetin iso kala kävi välähtämässä pinnalla, sain miehekkeeni ja isänsä repeämään nauruun, kun kiljaisin "MIKÄ TOI ON?!" Ja mikä se oli?


Tollanen pieni, n. 9 kilon täkykala... 8'D Hitto miten saatiin revittyä tuosta huumoria! En oo ikinä oo ollu todistamassa noin mageeta kalastushetkeä, ja siis voi ihme sentään. :DDD


Hyvä vertailukohde, kun vertaa fisua ja Raipea. :D Näytti luonnossa kyllä paljon isommalta, ja täytyy myöntää, että noinkin pieni asia kuin ison hauen kalastus sai moneksi tunniksi tyhmän hymyn huulille. En mä ole tollasta ennen kokenu, ja se on mun mielestä yks asia Lapissa, mikä on mahtavaa - siellä saattaa kokea asioita, joita ei ole koskaan ennen kokenut!

Ja kun oli aika jatkaa matkaa, matka jatkui luonnollisesti Sodankylään Vaalajärvelle, josta faijani on kotoisin. Faija olikin mökillä, hoitamassa "maalataan-mökki-punaiseksi" -projektia. Sama kaava oikeastaan jatkui, että vain olla möllöteltiin ja rentouduttiin. Me majoituttiin äijäin kanssa asuntoautoon, jossa oli aivan uskomattoman ihana nukkua! Yhtenä yönä ulkona oli hurja +3 astetta, joten ihanaa oli! Oli pakko ottaa poitsu nukkumaan meidän väliin, mikä oli sille ihan luxusta, koska muuten nakukekkuli olis kyllä jäätyny yöllä.


Raipe tekemässä tuttavuutta Jeri -vaarin kanssa. :)


Tuttavuudet tehty, leikkimään!


Sotanorsu Sarvijärvellä, jossa on kota ja pitkospuut pienen metsäjärven ympäri. Ihana, ihana paikka. <3






Nonni, jos näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. :D Raivo itse muuten nasahti tuohon itseni ja ikivanhan Akkarin väliin, hievenen nauratti sillä hetkellä. Mainio elukka. :D Kesäloman oikeastaan kruunasi se, että kotiin ajellessa tuli soitto, joka varmisti töiden jatkumisen ainakin -toivottavasi- ensi kesään saakka. :)

Vaan oon kyllä ilonen, että niin mahtava kuin viime kesä olikin, niin oli se myös silti taas vaihteeksi aivan liian kuuma. Syksy on siis todella tervetullut, talvesta puhumattakaan. Mitä nyt olen flunssan kourissa, mutta luulisin että voiton puolella jo. Pakko, sillä ensi viikonlopuksi on aivan tajuttoman ihania suunnitelmia, joista en luovu edes puolikuolleena! Niistä sitten enemmän ensi kerralla. Ja syksyn kohokohtakin alkaa häämöttää horisontissa, iiks!

Nyt tää repäsee ja menee paistaa plädyi illaks, jee!